Morsiamen äidin superwoman-asu

tiistai 31. maaliskuun 2020


Tänään on tullut sen päiväinen määrä huonoja uutisia tuutista jos toisestakin, että oli ihan pakko alkaa selailla puhelimen kuvia onnellisemmista ajoista. (Ei, ei mitään superhälyttäviä uutisia – ei ainakaan tällä tietoa – ja vain osittain koronaan liittyviä. Mutta kaikenlaista pientä ja keskisuurta, joka pistää muutenkin kovalla koetuksella olevan hyvän tuulen ja positiivisen maailmankatsomuksen aikamoisen haasteen eteen.) Siinä sitten tajusin, että enhän ole lainkaan tehnyt virallista esittelyä asusta, joka ylläni juhlin Karkin ja Cissin häitä!

Asusta ei ole virallista asukuva-pönötys -otosta, joten esittely tulee sekalaisista kavereilta saaduista ja virallisen kuvaajan kuvista leikellyistä palasista sekä asun osasista erikseen. Olin koko hääjuhlapäivän niin tohkeissani ja täpinöissäni kaikesta, että tajusin vasta seuraavana päivänä unohtaneeni pyytää ketään näppäämään parempaa kuvaa asustani.

Sinänsä harmi, sillä olin ihan supertyytyväinen asuuni (paitsi hiuksiin, jotka olivat aika kauheet… haha!), mutta toisaalta olen niin onnellinen tuosta päivästä, enkä yhtään ihmettele, ettei siinä tullut mieleenkään miettiä jotain niin triviaalia kuin omat asukuvani.

Tässä, sinänsä aika karseassa kuvassa, näkyy melko hyvin tuon ihanan mekkoni (kyllä, tykkään siitä edelleenkin valtavasti!) hienot, viittamaisiksi huituloiksi leviävät hihat. Viritelmä nielaisi sisuksiinsa robocop-käsihärvelini ja antoi lisäksi aimo annoksen voittamatonta superwoman fiilistä. Tuo taitaa olla myös ainokainen kuva, jossa näkyy asuni kengät, pehmeän puuteriroosat mokkasandaalit tukevalla palkkikorolla.

Juttuhan on niin, että minulla oli jo melkein koko asu hankittuna häitä varten jo ennen onnettomuuttani. Siihen asuun en vain olisi käsipuolena saanut itseäni kingerrettyä. Lisäksi toispuoleisuus aiheuttaa sen, että tasapainoni on aivan hakoteillä. Siitä syystä en voinut harkitakaan, että olisin laittanut jalkaani ihanat nude-pitsiset Karl Lagerfeldin piikkikorkoiset avokkaat, jotka hankin jo aikapäiviä sitten juuri tätä tilaisuutta varten. Oh well. Palkkikorot olivat muutenkin kätsymmät Gamla Stanin mukulakivikaduilla.

Ensi kesänä noista saa oikein hyvät arkisandaalit. Siis olettaen, että kesällä on ookoo liikkua jonnekin muuallekin ihmisten ilmoille kuin tuohon lähikauppaan. Tai miksei sitä voi kauppareissullekin vähän laittautua, jos muuta ei ole.

Käsilaukku on mielestäni hurjan sievä! En muista mitä merkkiä se on – joku random löytö Zalandosta. Väritys toistaa just eikä melkein sekä mekon syvän fuksian punaisen että sandaalien roosan. Lisäksi siinä on vielä vaaleampaa vaaleanpunaista, samaa sävyä, jota minulta löytyi aavistuksen shimmerinä versiona kynsilakasta.

Siis toi mun kampaus oli kyllä aikas kaamea, mutta päätin, etten välitä. Sivuseikka, mikä sivuseikka!

Hiusten tarina on kyllä aika mainio (”mainio”). Kävin kampaajalla torstaina ottamassa värin tyvikasvuun. Ihana kampaajani lupasi tehdä oikein supernapakat kiharat, joiden kanssa selviän lauantaihin asti. Sain ohjeeksi olla koskematta kiharoihin torstaina (en koskenut), haroa hiukset sormin auki perjantai-illan pre-wedding drinksuille (varoitteli vain, että kiharat voivat olla varsin sähäkät perjantaina, mutta vakuutin, että se sopii oikein hyvin perjantaille ajattelemaani lookiin) ja lauantaina suihkuttaa kevyesti hiuslakkaa, jotta nyt tyylikkäästi laimentuneet kiharat pysyisivät koko päivän.

Nooh… täältä voi käydä kurkkaamassa, millaiset ”villit kiharat” olivat perjantaina…

Ihan alunperin oli ajatus, että laittautuisimme Peetun kanssa yhdessä täällä minun luonani, ja hän voisi sitten myös vähän viritellä hiuksiani siinä samalla. No, sitten kävi selväksi, että kaasoa tarvitaan auttamaan morsiamelle puku päälle ja assisteeraamaan hääkuvien ottamisessa. Varasin jo siinä vaiheessa itselleni kampaaja-ajan ja haaveena oli jokin tämän tyyppinen kampaus. Kaikki inspiraatio oli haettu hakusanoilla ”helppo” & ”easy half up-do”.

Kampaaja ei selkeästi ollut samaa mieltä helppoudesta – näissä kuvissa näkyvä puoliksi räjähtänyt ”kampaus” on tosiaankin ihan hääjuhlapäivän alusta. En edes halua ajatella, miltä se näytti sitten loppuvaiheessa. Pikku anekdootti, että tämäkin kampaaja toisteli moneen otteeseen, että tehdään nyt sitten sellaiset kiharat, että varmasti pysyy. No, mitä mieltä olette? Menikö niinku Strömsössä?

Saavuimme kirkolta juhlapaikan läheisyyteen ihanasti tunnelmallisella höyrylaivalla. Satamasta oli noin kymmenen minuutin kävelymatka ja fiksuna olin tietty ottanut luotto-Havaianakset mukaan. Ne päätyi jalkaan myös aika välittömästi tanssin alettua illallisen jälkeen. Mutta hei huomatkaa – mustat lipsut matsaa ihan mainiosti laukun pohjaväriin. Haha!

Mekon pääntien ja vyön reunoja kiertää diskreetti rivi kevyesti kiilteleviä lasihelmiä. Mielestäni oikein kiva yksityiskohta, joka antaa mukavan viimeistellyn ilmeen. Ja sen vuoksi myös saman tyyppisin lasihelmin aplikoitu laukku tuntui oikealta vaihtoehdolta.

Korvissa Karkilta saamani upeat Efva Attlingin korvakorut.

Meikistäkin piti sanoa jotain, mutta sitten kävi niin, että kampaajan jälkeen aikaa siihen, kun taksi tuli hakemaan allekirjoittanutta kirkolle, oli tasan 23 minuuttia. Yksikätisenä vasemalla kädellä operoidessa oikein mikään ei suju kovin nopeasti. Niinpä meikki koostui kahdesta osasta: yhtä väriä luomille (aurinkopuuteria) ja luottohuulipunaa huulille. Loppukesästä oma väriskaala oli onneksi aika hyvissä ja kulmakarvat värjätty.

Ja kyllä, legenda pitää paikkansa: juoksin taksiin lipsut jalassa ja mekko auki. Ensi töikseen taksikuski sai vetää selässä olevan vetoketjun kiinni. Sandaalit vaihdoin jalkaan vasta kirkolla ja Tinni laittoi korvakorut korvaani.

Mutta päivä oli niin täydellinen ja onnellinen kuin vain voi olla!

Tässä viimeisessä hienossa panoraamakuvassa, jonka Tinnin mies on ottanut, kun virallinen kuvaaja ottaa meistä potrettia, näkyy koko rakas ydinperheeni (sekä Peetun hieno Hugo Boss -mekko ja & Other Stories sandaalit, jotka melkein vahingossa ostin samanlaiset).

Meidän likkajengi! <3


12 Responses to “Morsiamen äidin superwoman-asu”

  1. Avatar AnniM sanoo:

    Ihana asu ja näytät tosi kauniilta :) Ymmärrän että hiusten lopputulos saattoi olla pieni pettymys kahden kampaamoreissun jälkeen, mutta nekin ovat kyllä tosi nätit ja tyylikkäät.

    Ihana lukea näitä hääjuttuja. Omaa sydäntä koskee paljon äiti-tytär häävalmisteluita lukiessa, kun äitini menehtyi kaksi vuotta sitten äkilliseen sairauteen. Hän vielä aikoinaan vannotti etten ikinä saa karata ilman häntä naimisiin. Toisin kuitenkin kävi, ja omat joskus koittavat häät tullaan pitämään pienimuotoisesti. Onneksi tiedät miten ainutlaatuista on päästä olemaan hääjärjestelyissä mukana ja olen myös arvostanut teksteistäsi välittyvää asennetta kyynärpääonnettomutta/leikkausta kohtaan ❤️

    Jos häistä on vielä juttuja luvassa, niin pistä ihmeessä tulille, näitä on mukava lukea!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi, olen tosi pahoillani äidistäsi! Toivottavasti voit lohduttautua ajatuksella, että hän on kuitenkin jollain tasolla hengessä mukana sitten sinunkin hääjärjestelyissäsi. Ainakin siinä mielessä, että äitisi on aina osa sinua. <3

      Ihana kuulla, että tykkäät lukea hääjuttujani. Niitä on aivan ihana kirjoitella ja jotenkin tällaisena aikana sitä kaipaan itsekin pientä pakohetkeä valoisampiin muistoihin! Eli ainakin yksi tai kaksi juttua on vielä suunnitteilla. <3

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    On todella aivan ihana asu! Päästä varpaisiin! Näistä kuvista välittyy onni ja rakkaus. Omaan silmääni just toi,että jokaikinen kihara ei ole aseteltu ja meikki on sellainen,että näytät ihanalta ja huolitellulta ,mutta et takakireältä pönöttäjltä(ja huom., myös itkunkestävältä,koska onnenkyyneleet!),näyttää ihan mielettömän kauniilta. Olen muuten huomannut,että strassit/kivet asun pääntiessä toimii valontuojana kasvoille ihan auringonpaisteessakin,mutta varsinkin iltavalaistuksessa. Tuo mekko on siinäkin mielessä fantastinen,että se näyttää ympärivuotiselta eli voit hyvin käyttää sitä kesähäiden lisäksi uudenvuoden juhlissa( ja kyllä,uudenvuodenjuhla on tulossa!).
    Olisi muuten hauska nähdä myös se asu,mihin olit alunalkaen suunnitellut pukeutuvasi.
    Nämä onnellisuutta täynnä olevat jutut ovat kyllä jotenkin voimaannuttavia tässä tilanteessa,kiitos taas!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Suurkiitokset!! Ihan tässä punastun kaikista ihanista sanoistasi!

      Voisinkin tosiaan esitellä vaihtoehtoisen asuni heti, kun siihen pystyn. Nythän on niin, että joudun pitämään tuota hemmetin robocop-ortoosia käsivarressani edelleen. Tarvitsen korjaavan leikkauksen, jotta kuntoutuminen pääsisi alkuun. Hartaasti odottamani leikkausaika peruuntui nyt tämän koronakriisin vuoksi – eli voi olla, että tässä menee hetki. No, se on onneksi vain käsi!

  3. Avatar Maarit sanoo:

    Ihan älyttömän hyvän näköinen asu kaikkinensa ja olet näissä kuvissa niin kaunis
    ja onnellisen näköinen!

  4. Avatar Aikku sanoo:

    Wau miten nätti oot. Kommervenkeistä valmistautumisessa ei näy jälkeäkään vaan olet todella tyylikäs. Ihailen sun kykyä löytää ja saada aikaan tyylikkäitä asukokonaisuuksia. Nauroin ääneen kun ajattelin, miten kirjoittaisit asusta, jos kyseessä olisi jonkun muun punaisen maton tms.asu. Ainakin huomaisit mätsäävät pikkulaukun sävyt. Olisi kiva nähdä tosiaan se alkuperäinen suunnittelemasi asu.
    Lähikauppaan menosta tuli mieleen, että täällä Tamsilkin merinovillakerrastossa päivästä toiseen etätöitä tekevänä olisi kyllä ihana sonnustautua paremmin vaikka edes sinne lähikauppaan. Ehkä täytyy niin tehdä, jos toukokuun loppuun asti ollaan hiljaiselossa. Ole varovainen siellä Ruotsin vapaammassa ilmapiirissä ja tällä kertaa ei tässä korona_asiassa olisi ollut niin väliksi.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Suuret kiitokset Aikku! Ihan sama muuten tuli mieleeni, että jollain tasolla kommentoin omia asujani samaan tyyliin kuin punaisen maton kokonaisuuksia. Tosin omistansa aina tietää, mikä on ollut ajatuksena – toisten pukeutumisesta saattaa mennä ohitse pienet tärkeät yksityiskohdat. Etenkin, kun harvoin näkee asuja liikkeessä.

      Itseänikin hiukan huolettaa, jos totta puhutaan, tämä Ruotsin vapaamielinen suhtautuminen karanteeneihin ja muuhun. Itse olen nyt kolmatta viikkoa kotikonttorilla töitä tekemässä, mutta Karkin ja Cissin työnantajat noudattavat virallista linjaa – eli jos on vähänkään kipeä, pitää jäädä kotiin, mutta muuten pitää mennä toimistolle. Vähän hirvittää, kun molemmat kulkevat julkisilla töihin. Korkeakoulut on siirtynyt etäopetukseen, joten Peetu on enimmäkseen kotosalla.

  5. Voi ihana miten kaunis kokonaisuus, ihan kaikki kokonaisuudessa kyllä. Mekko on todella kaunis ja sopii niin hyvin <3

  6. Avatar Nimetön sanoo:

    Ihanat kuvat ja teksti

Kommentoi