Unelma uudesta keittiöstä

tiistai 05. toukokuun 2020

Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – eli käytännössä melkein valmis?

Yksi rakkaimmista suunnitteluprojekteistani on keittiöni remontointi. Pidempään mukana olleille lukijoille sekä ystävilleni tiedoksi: kyllä, kyse on edelleen samasta remontista, josta olen jauhanut jo vuosikausia. Haha! Hiljaa hyvää tulee tai jotain sinnepäin.

Mutta minkäs sille voi, kun jo pelkästään suunnitelmien tekeminen on niin älyttömän kivaa! Tosin nyt jo kouluikään ehtineen projektin pääpiirteet ovat olleet itselleni varsin selvät siitä lähtien, kun sain tämän päähänpinttymäksi muodostuneen idean koko keittiö/ruokailutilan totaalisesta uudistamisesta.

Näin kevyessä kotikaranteenissa tulee hiihdeltyä omien seinien välissä huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja olen siirtynyt tuumimisesta toteutukseen useammankin kodinparannusprojektin kanssa. Hyvää ajanvietettä sikälikin, että näin yksikätisenä edelleenkin operoidessa (huoh!) kaikenlaiseen pieneen näpräämiseen hurahtaa helposti kolminkertainen aika.

Päivitin myös keittiöremppahaavekuviani Pinterestin kotikansiooni ja siitä inspiroituneena päätin esitellä unelmiani teillekin.

Tavoitteenani on avoin ja aavistuksen rouhea keittiö, jossa on hyvä laittaa ruokaa – mutta myös tilaa puuhailla kaikkea muuta. Tällä hetkellä ratkaisu on hyvin käytännöllinen ”puoliavoin” – eli keittiö ei ole oma erillinen huone, mutta näköyhteys olohuoneeseen on estetty pätkällä seinää, johon on upotettu jääkaappi ja pakastin.

Tarkoitus on repiä kyseinen seinä alas ja rakentaa tilalle keittiösaareke. Ja saarekkeen pääasiallisin tehtävä on toimia Mintun ompelu-, askartelu- & maalaustasona. Siis osana nyt jo vuoden käyttämättömänä lojunutta ateljeeta ennemminkin kuin keittiötä. Vaikka saahan sitä toki keittiöhommiinkin käyttää!

Olen sikäli poikkeuksellisessa tilanteessa, että kaappitilaa on keittiössä yllin kyllin – jopa liikaa. Asunto on modernihko kolmio (talo on rakennettu 2005), selkeästi vähintään kolmen hengen perheelle suunniteltu. Vaikka jopa siihen nähden keittiönkaappeja on tosi runsaasti.

Eihän se nyt välittömästi tunnu miltään valtavalta ongelmalta, että säilytystilaa on yli oman tarpeen, mutta – trust me – tyhjällä tilalla on jokin käsittämätön kyky täyttyä. Niinpä minunkin kaapistot on täynnä mitä ihmeellisintä roinaa.

Lähtöpakkaus edellisestä kodista ei sujunut mitenkään erityisen järjestelmällisesti. Vietin viimeiset kolme päivää ennen muuttoa sairaalassa tiputuksessa ja muuttolaatikot täyttyivät Karkin, Peetun ja heidän ihanien ystäviensä toimesta. Purkuvaiheessa yritimme vain saada laatikot tyhjiksi ja tavarat kaappeihin. Nyt, kun olen kurkistellut varsinkin keittiön yläkaappeihin, löydän sieltä kampetta, jota kukaan ei ole tarvinnut tai kaivannut viiteentoista vuoteen. Vähintään.

Kaikki tämä seli-seli selittely siksi, että tekisi mieleni hävittää keittiöstä kaikki yläkaapit ja laittaa tilalle kauniita puisia avohyllyjä. Tietty kaappejakin vähän tarvitaan ja kyllä kieltämättä hiukan hirvittää, mihin sitten tungen kaiken rakkaan romuni. Seinänpätkän muokkaaminen saarekkeeksi vähentää sekin säilytystilaa jonkin verran.

Kuulen myös korvissani äidin äänen, joka voimakkaasti paheksuen vastustaa avohyllyjä keittiössä. Miten ne on vaikea pitää siistinä ja astiat tulee vain rasvaisiksi ruuanlaiton kärystä. Tähän on onneksi vasta-argumentti ja se on, että rakkaan ystäväni Tinnin keittiössä on ollut since forever avohyllyillä jopa viinilasit, joissa rasvatahrat auttamatta haittaisi enemmän kuin esmes rustiikeissa saviastioissa – mutta homma on toiminut oikein hyvin. Ja Tinnin luona laitetaan välillä paljonkin ruokaa!

Pinterest-kansioiden kokoaminen on muuten aivan älyttömän kätsy tapa selvittää omia mieltymyksiään! Itse tajusin näitä kuvia katsellessani (ja kaikkia niitä muita, jotka löytyvät tästä kansiostani), että eniten haluan tuollaista valkoista suorakaidetta kaakelia. Olin jotenkin ajatellut, että päätyisin joko johonkin luonnonkiven tapaiseen taikka sitten marokkolaistyyppiseen kuviolliseen kaakeliin, mutta näköjään silmääni miellyttää enemmän iisi valkoinen peruskaakeli.

Rouhea tiiliseinäkin olisi tosi makea, mutta mielestäni sellainen näyttää aivan idioottimaiselta, jollei se ole luonnostaan talon oikea seinä, joka on vain kaivettu kipsilevyjen takaa esiin. Tai edes teoreettisesti. Meidän talo on teräsrakenteinen betonitalo, joten en mitenkään voi nähdä tiiliseinää luonnikkaana täällä. Niin kivasti kuin se antaisikin tunnelmaa.

Ihan älyttömästi on kyllä kaikenlaisia pieniä ja vähän isompiakin detaljeja, kun suunnittelee vähän perusteellisempaa remonttia keittiöön. Lattiankin olisin halunnut laittaa uusiksi. Mielessä oli jo tosi ihana tumma grafiitinharmaa, melkein musta, eläväpintainen laatta ja lattialämmitys sen alle. Pikainen tiedustelu sitten osoitti, että ilman lattialämmitystäkin hommasta tulee sen verran tyyris, että parempi tyytyä nykyiseen parkettiin.

Kodinkoneosastoa olen miettinyt myös. Yksineläjälle riittää varmasti jääkaappi-pakastin, en mitenkään haluaisi kahta suurta kylmälaitetta keittiööni. Kunnollinen höyryuuni on ihan must, samoin vihdoinkin induktioliesitaso. Sen sijaan olen ihan vakavissani miettinyt, että luopuisin mikrosta kokonaan. Ruuat saa lämmitettyä kyllä pannulla tai höyryuunissa ja leivät leivänpaahtimessa. Vai olenko nyt ihan ulalla?

Tarviiko ihminen mikroa?

Kaikki kuvat, linkit ja credsit löytyy täältä!


12 Responses to “Unelma uudesta keittiöstä”

  1. Avatar Nimetön sanoo:

    Ei tarvitse ihminen mikroa :D en ole koskaan mikroa omistanut ja ruuat olen aina saanut lämmitettyä. Tykkään tosin kokata joka päivä, joten en tee ruokaa kuin sille kyseiselle päivälle (osan säästän seuraavaan työpäivään evääksi), eli en ehkä olisi muutenkaan paras mikroaaltouunin puolestapuhuja.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Oikeastaan ainoa, mihin meillä käytetään mikroa on pakastettujen leivänsiivujen sulattaminen niin, että ne saa irti toisistaan ja laitettua paahtimeen. Nyt, kun oon tehnyt kotikonttorilla töitä, tulee tietty silloin tällöin lämmitettyä ruoka-annoksia sillä, mutta normaalisti käyttö on niin vähäistä, että tosissaan mietin pärjääväni ilmankin…

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä ei ole mikroa ja ruokaa laitetaan joka päivä. Tosin meillä on kaasuliesi,joten kaiken lämmittäminen liedellä on tosi nopeeta. Huushollini koostuu kahdesta aikuisesta.
    Mitä noihin avohyllyihin tulee,ne näyttää aivan mielettömän upeilta. Tottakai niillä olevat jutut rasvaantuu yms. jos ne seisovat hyllyillä ikiajat käyttämättöminä,joten järkevintä niille on laittaa päivittäin tai ainakin usein käytettävät jutut. Se on myös erittäin hyvä syy pitää keittiössään vain kauniita asioita,on kyse sitten astioista tai leivontakulhoista. Kauniiden astioiden esilläpito ja käyttö on sellaista pientä arjen luksusta ainakin itselleni.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ihan tismalleen samoin ajattelen!! Tykkään käytännössä kaikista astioistani ja muista kulhoista & kipoista. Olisi niin ihana nauttia niiden näkemisestä useammin.

      Ja tuosta ruuan lämmittämisestä. Jotenkin en edes kaipaa mitään mikron tuomaa ”nopeutta”. Nälästä kiljuvia lapsukaisia ei munkaan taloudessani enää asu.. Yleensä aivan kaikesta tulee mielestäni paremman makuista, kun sen tekee muuten. Lisäksi induktio on kaiketi lähes yhtä nopea kuin kaasu.

  3. Avatar Maisu sanoo:

    Minä käytän mikroa leipomisessa ja kahden lapsen kanssa puuroa tulee tehtyä paljon mikrossa, lähes joka päivä. Niin nopeaa! Leipoessa olisi myös vaikea kuvitella tulevan toimeen ilman mikroa tai mikro/uuni yhdistelmällä.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Itse keittelen puuron joka aamu hellalla. En ikinä – vuosikausien yrittämisestä huolimatta – tajunnut, miksi välillä puuro on ihan ookoo ja välillä räjähtää atomeiksi pitkin mikroa, vaikka määrät, astiat etc olivat aina samat. Helpommin sujuu hellalla ja tulee vähemmän siivottavaa.

      Mutta nyt kyllä ihan erityisesti alkoi kiinnostaa, miksi mikroa tarvitaan leipomiseen?? Eihän sillä voi paistaa mitään? Vai olenko taas ihan ulalla?

  4. Avatar Leena sanoo:

    Kuten kummipoikani totesi jokin vuosi sitten saavuttuaan keittiööni: Sinulla ei ole mikkoa.

    Ei ole ollut koskaan mikkoa eikä nyttemmin mikroa, niin kuin hän jo osaa lausua.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ihana!! Kyllä musta nyt tuntuu, että Mintunkin keittiössä ollaan sitten tulevaisuudessa ilman ”mikkoa”! Voi olla, että teen sille aluksi paikan johonkin kaappiin, mutta tavoitteena on kyllä heivata menemään koko laite…

  5. Avatar Katri K sanoo:

    Olisi hauska lukea, millaisia ”kodinparannusprojekteja” olet päätynyt toteuttamaan 😊 Itse olen koronan ja lisääntyneen kotona oleilun kannustamana muutaman vuoden aikomisen jälkeen uusinut parvekkeen sisustusta ja olkkarin lamppu lähti myös vaihtoon. Remppatarvetta ei ole, mutta muutamia kulahtaneita/epäkäytännöllisiä sisustusratkaisuja on vielä päivityslistalla.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kyllä tarkoitus olisi tehdä tännekin juttua sisustuspäivityksistäni. Kaikki on sellaisia, joita olen suunnitellut ja pohtinut pidempään, mutta nyt sitten tämän kaiken kotona vietetyn ajan innostamana saanut oikein toteutukseen asti. Mietin, että nyt on juuri hyvä hetki, koska seuraava lomakin tulee näillä näkymin vietettyä pääasiassa kotona.

      Nyt on muuttunut eteisen säilytysratkaisut & sama kylppärissä. Parvekkeen sisustus on mullakin menossa uusiksi, kunhan vain Ikeaan tulisi sitä sohvaa, jota sinne ruokaryhmän sijaan haikailen!

  6. Avatar Nita sanoo:

    Hei Minttu, kivoja suunnitelmia sinulla!

    Me luovuimme liki 10 vuotta sitten tehdyn keittiöremontin yhteydessä mikrosta enkä alkuhämmennyksen jälkeen ole sitä kaivannut. Induktioliesi on todella nopea ja harvalla on oikeasti niin kiire etteikö ehtisi odottaa pannun ja ruoan lämpenemistä tavallisellakaan liedellä. Edes kolmivuotiaan lapsenlapsen kanssa en sitä kaipaa, vaatii vaan vähän ennakointia ettei toisella ole kiljuva nälkä.

    Leivonnassa tulee lähinnä mieleen voin sulatus, mutta sekin menee liedellä tai jopa uunissa kun laittaa voin sulamaan samalla kun laittaa uunin lämpiämään. Tulee aika vaivattomasti.

    Ja puurohan sinulla hautuu muutenkin liedellä, joten se leivän sulatus täytyy vaan ratkaista jotenkin toisin :)

    Iloista kevään jatkoa korona-ajasta huolimatta!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiitos kommentista Nita! Hyvin samoilla linjoilla olen itsekin. Mahdollisten tulevien lastenlasten kanssa saa sitten olla vähän suunnitelmallisempi, mutta omassa käytössä en kyllä oikein osaa kuvitella, että koskaan olisi niin tulipalokiire minkään asian kanssa. Leipiä kun laittaa pakkaseen, on tietty hyvä katsoa, että siivut ovat sen verran erillään, että ne saa helposti jäisenä paahtimeen.

      Mukavaa ja turvallista koronakevään jatkoa sinullekin!

Kommentoi