Postikortteja palstalta!

maanantai 03. elokuun 2020

Kukaan, joka on edes vilkaissut Instagram-tiliäni kuluneen kevään ja kesän aikana, ei ole voinut välttyä tiedolta, että olen onnistunut hankkimaan pikkuruisen puutarhapalstan!

Meidän taloyhtiön piha-alueesta suurin osa on jaettu sellaisiin kohtuullisen kokoisen makuuhuoneen suuruisiin palstoihin, joita halukkaat asukkaat saavat vuokrata. Taloyhtiömme on melko suuri, asuntoja on pikaisesti arvioituna kuutisenkymmentä. Jokaiselle ei palstaa toisin sanoen ole, eikä kaikki sitä toisaalta kyllä haluakaan. Itsekin asustelin tässä lähemmäs kymmenen vuotta tuumaten, että miniviljely suht isolla parvekkeella on riittävän suuri haaste. Vasta viime kesänä aloin ajatella, että palstalla puuhailu voisi olla tosi kivaa ja laitoin itseni jonoon.

Kävi tosi hyvä tuuri, sillä siinä vaiheessa jono oli lyhyt ja tosi kiva palsta vapautui juuri ennen koronahärdellin alkua, maaliskuun alussa. Nyt kaiken kotoilun ja matkustuskieltojen aikana palstajono on kuulemma venähtänyt ennätyspitkäksi. Toisaalta tilanne on saanut aikaiseksi myös sen, että koko pihan palsta-alue on kauniimpi ja huolellisemmin hoidettu kuin milloinkaan.

Aina on tietty ollut muutamia palstoja, jotka ovat olleet kuin mistäkin satukirjasta peräisin, kauniita katsella ja täydellinen tasapaino hyötykasvien ja pitkin sesonkia kukkivien kukkien välillä. Monena kesänä on toisaalta ollut sellainen fiilis, että useampikin pihan palstoista on aika oman onnensa nojassa.

Itse tunnustin heti, että kokemukseni on pyöreä zero – lisäksi ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä palstan edellinen haltija on maahan istuttanut. Tapanani on ollut tehdä aina roskia viedessä tai pesutuvalla käydessäni pieni kierros pihassa ja ihastella ihmisten minipuutarhoja. Siitä oli jäänyt hämärä muistikuva, että uuden pihavaltakuntani reunalla saattaisi kasvaa vadelmia.

Olen edelleen lomalla ja koska lukuunottamatta paria pikareissua Tampereelle (äidin hautajaiset ja uurnan lasku nyt viime perjantaina) kaikki vapaat tulee hengailtua kotosalla, on ollut ihanaa, että on ollut vähän maata kuopsuteltavana. Samalla on tullut tutustuttua naapureihin paremmin kuin kymmenen edellisen vuoden aikana yhteensä! Pelkkää plussaa siis.

Käsipuolena en ole mitään kummoisempia kyennyt itse tekemään, mutta rikkaruohojen kitkeminen ja marjojen poimiminen sujuu erinomaisesti myös yhdellä kädellä. Onneksi Karkki ja Cissi sekä Peetu ovat kaikki olleet innokkaina apulaisina. On täysin heidän ansiotaan, että tuuliajolla ollut rytö muuttui ihanaksi kesäkeitaaksi!

Nyt ajattelin kutsua teidät kuvakierrokselle pikkuruiseen puutarhaani!

Lehtikaalista on valmistettu jo monet sipsit ja salaatit. Kai se on ok korjata sitä jo näin kesken kauden? Tulossa on myös porkkanaa. Salaperäinen salaatti on yllätys, jonka alkuperästä ei ole tietoa.

Onnellinen palstaviljelijä chillailee. Huomatkaa galaxin makein suihkulähde!!

Kyllä, vadelmia tulee. Runsaasti!

Hankin pikkuisen kaiuttimen, että voin marjoja poimiessani kuunnella repeatilla ”Sommartider hej, hej!” :D

Naapuripalstan pupupari sai seitsemän poikasta! Tässä niistä yksi adoptioäidin sylissä.

Laventeli matkalla Karkin saippuaverstaalle.

Mustaviinimarjat on mun lempparimarjoja! Palstalta löytyi suureksi ilokseni kaksi pientä puskaa. Toinen kirjaimellisesti löytyi, kun Karkki siivosi yhtä palstan pahimmassa rytökunnossa olevaa nurkkaa. Olin aivan varma, että yhden kuivuneen risun kokoinen pensas ei kyllä varmastikaan selviä, mutta Karkin antama TLC teki tehtävänsä ja nyt se pukkaa ihan hulluna marjoja. Ihanaa!

Ruiskaunokit on mun mielestä ihania! Siemenpussin kyljessä oli kuva monivärisistä kukista, mutta vain sinisiä on tähän mennessä näkynyt. Oh well.

Rakastan hajuherneitä! Niillä on ihana rustiikin romanttinen kiipeilyhäkkyrä, joka näkyy vähäsen tuolla ihan ekassa kuvassa.

Palstalle paistaa aamuaurinko toisin kuin parvekkeelleni, jonne ensimmäiset säteet osuu vasta puolen päivän jälkeen. Pitihän se siksi saada pieni fika-paikka omalle palstalle. Kaikki säteet talteen!

Pelasta pörriäinen -projekti hallussa!

Tässä näkyy palstan sisäänkäynti. Portin virkaa toimittaa vanha puujakkara ja kynttilälyhty. Suuri ilon aihe on Amazonista tilattu ruusukaari, johon edellisen palstanhaltijan istuttama, villisti kasvava ruusuköynnös kietoutuu ihanasti.

Polku on valkoista marmorimurskaa, jota eräs palstanaapuri jakoi halukkaille kesän alussa. Aluksi ajattelin, että valkoinen on mun boheemiin tyyliin vähän liian fiksun näköistä, mutta mielestäni siitä tuli oikein hieno.

Rucola ei jostain syystä tehnyt laisinkaan lehtiä vaan alkoi heti kukkia…

Palstan reunalla kukkii mahtava oreganopuska.

Mintun puutarhapalsta

Tässä vielä lopuksi kuva, joka on otettu mun parvekkeeltani. Palstani on siis tuo ensimmäinen oikealla. Näkee hyvin, että kysymys ei tosiaankaan ole mistään supersuuresta viljelysmaasta, mutta kaikkea kivaa siinä kuitenkin mahtuu tekemään. Pallogrilli on tosin kuumentunut vain kerran, mutta kyllä sekin ehditään tässä vielä korjata! (Ja pikkulikat väsymättöminä pupupentujen hoitajina naapuripalstalla!)


8 Responses to “Postikortteja palstalta!”

  1. Avatar Anne sanoo:

    Aivan käsittämättömän upea systeemi luotu teidän kerrostalon pihaan! Suihkulähde on ihan huippu, jokaisessa puutarhassa se on must :) olet ymmärtänyt asian ytimen:). Teillä on mahtavat olosuhteet siellä etelämmässä viljelyyn.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Joo, siis toi palstasysteemi on ihan älyttömän kiva! Aina jotain elämää pihassa. Ja KYLLÄ – olen niin samaa mieltä suihkulähteestä!! Sellainen pitää olla, vaikka sitten pienikin. :)

  2. Avatar Maisu sanoo:

    Voi miten kiva, ja melkoinen aikaansaannos kun käsi on härvelissä, ihana että sulla on tytöt ja naapurit kontribuoimassa. Rucola taitaa kukkia ilokseen. Kajari on piste iin päälle. Tuli hyvä mieli :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Itsehän en nyt siis tosiaan ole paljon tehnyt muuta kuin kitkenyt ja kastellut. Varsinkin Karkki ja Cissi ovat olleet tosi paljon – ja usein – apuna, kun asuvat tuossa ihan naapurissa. Mutta on Peetukin ollut ehtiessään ja mm. kaatanut yhden villilehmuksen sekä raivannut tilan pöytäryhmälle. Ilman apujoukkoja en todellakaan olisi tässä! :)

      • Avatar Nimetön sanoo:

        Siis onko sun käsi vielä siinä härvelissä? Voi ei. Tulisipa se jo kuntoon.
        Palsta on todella kiva ja viehättävä :)

        • Minttu Minttu sanoo:

          Joo, siis tarvitsen leikkauksen, että käsi tulee kuntoon. Ihan älyttömän säädön jälkeen sain ajan 1.4. – mikä sitten peruutettiin, kun kaikki leikkaussalit varattiin koronapotilaiden hoitoon. Olen soittanut sinne muutaman kerran ja kysellyt, mutta (aika lopen uupuneen kuuloinen) henkilökunta ei ole osannut antaa mitään arviota, milloin alkavat taas operoida… Eikä ortopediset keissit taida olla heidän kirjoissa niitä kiireellisimpiä. Mitään järjellistä ”yksityistä puolta” täällä ei ole.

          Mutta palstalla kevyt puuhailu onnistuu – eikä tässä nyt muutenkaan ole muita vaihtoehtoja kuin yrittää löytää positiivinen puoli tästäkin tilanteesta! :)

  3. Avatar Leena sanoo:

    Minttu, pienet pihapalstat ovat aivan upea juttu. Yleistyisipä tällainen Suomessakin. Uskomattoman paljon kaikkea ihanaa sulla mahtuu sinne. Voimia käden kanssa, edelleen.

Kommentoi