Keittiöremontin pimeä puoli

keskiviikko 02. syyskuun 2020

Yksi asia, mitä kukaan ei kertonut – ja mitä itse en oikein hahmottanut – on keittiöremontin aiheuttama kaaos. Siinä vaiheessa, kun kävin työnjohtajan kanssa läpi homman eri vaiheita totesin ihan sivumennen, että kai se sitten on ookoo, että asun kotona koko ajan. Ei tullut mieleenikään, että miksi ei.

Kun sitten työt toukokuun lopussa alkoi, oltiin jo hyvän aikaa sitten siirrytty tekemään töitä kotikonttorilta. Mainitsin tästä työnjohtajalle ja hänen vastauksensa oli, että sehän on vain mukavaa

Mitä itse en tajunnut, että kaiken elämän – työn, vapaa-ajan ja levon – keskittäminen vain yhteen huoneeseen on suoraan sanottuna vähän haastavaa!

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy makuuhuoneeseeni muuttanut kissojen ruokintapiste (plus vessa..), mikro ja keittiötavaroita muuttolaatikoihin pakattuna. Väliaikaissijoituksessa wi-fi ja kylmäsäilytykseen hankittu laukku taustalla.

Aluksi kaikki tuntui ihan seikkailulta. Ihan kuin olisi camping-reissulla omassa kodissa. Kahvit sai keitettyä kätsysti piirongin päällä, kaurapuurot kypsyivät mikrossa ja muutenkin tuntui, että kivastihan tässä kaikki sujuu. Peetu opasti, kuinka kahvinkeittimellä voi keittää munia – mutta sen jätin kokeilematta!

Oven raosta huikkailtiin huomenet työmiesten kanssa ja muutenkin tuntui ihan jännältä, että makuuhuoneen oven tällä puolella oli minun työmaani ja toisella puolella heidän.

Elämä muuttui todellakin kompaktiksi.

Koska koko keittiö-olohuonetilan lattia hiottiin ja vahattiin, sieltä piti saada kaikki kalusteet pois. Se taas puolestaan tarkoitti sitä, että taloudessa ei moneen viikkoon ollut ainuttakaan pöytää. Kuvassa toisin sanoen esittelyssä etätyötoimistoni – ergonomian ja feng suin huipentuma kerrassaan.

Silloin, kun remontin ajankohta viime helmikuussa lyötiin lukkoon, ei ollut vielä pienintäkään aavistusta, että maailmanlaajuinen pandemia tulee muuttamaan elämän ja arkirutiinit aivan perusteellisesti. Oletin siis, että vietän pääosan valveillaoloajastani arkipäivisin toimistolla, niinkuin siihenkin asti. Näin käytettävissäni olisi ollut työpaikan jääkaapit, pakastimet, hellat sun muut.

Suunnittelin, että syön kaikki päivän ateriat officella ja vain viikonloppuisin turvaudun take away -muonitukseen ja ulkona syömiseen. No, ihan niin ei käynyt ja nykyään varmasti kaikki Foodoran, Woltin ja Uber Eatsin lähetit osaavat osoitteeni ulkoa… Oh well.

En ole mitenkään superpedantti järjestyksen suhteen. Tykkään, että paikat on kunnossa ja että on kivan näköistä, mutta vain aniharvoin oikeasti priorisoin tavaroiden sommittelua paikoilleen, jos jotain muutakin tekemistä on tarjolla.

Keittiöremonttikaaos oli jotain ihan muuta. Kertakaikkiaan.

Hermoille alkoi käydä niin se, että mitään ei löydä mistään kuin yksinkertaisesti sekin, että minne tahansa katseensa kääntää, on ruman ja sekasortoisen näköistä. Kirsikkana tietty vielä tietoisuus siitä, että jonkun on kaikki tuo saatava vielä paikoilleen.

Edes parvekkeelle ei päässyt pakoon kaaosta, koska sinne oli pistetty evakkoon asioita, joille muuta hajasijoituspaikkaa ei löytynyt.

Keittiöremontti alkoi tosiaan toukokuun viimeisellä viikolla. Alunperin ajatukseni oli tehdä näitä juttuja sitä mukaa, kun homma etenee, mutta sitten tuli elämä väliin.

Alunperin puhe oli, että remontti olisi juhannukseksi valmis, mutta olin henkisesti valmistautunut siihen, että varmaan se vähän venähtää. Nyt eletään jo syyskuuta ja voin kertoa, että keittiöremonttini ei ole vieläkään valmis!!

Saagan seuraavassa osassa lupaan kertoa vain positiivisia ja kivoja asioita – sekä fiilistellä, miltä tuntuu, kun unelmat alkavat muuttua todeksi. Oikeasti kaikki, mikä on valmistunut, on tosi ihanaa. Prosessi on vain ollut aavistuksen… miten sen nyt sanoisi… raskassoutuinen?


6 Responses to “Keittiöremontin pimeä puoli”

  1. Avatar mirvaannamarian sanoo:

    Kiitos Minttu tästä!! <3 Et usko mikä voima vertaistuella on. Me ei asuta remontin keskellä mutta kaks vuotta sitten asuin just keittiö&lattiarempan keskellä joka VENYI, VENYI ja VENYI ihan loputtomiin.. Nää sun kuvat muistuttaa just siitä ajasta. Nyt joudutaan varmaan myös noin viikko elää tota minijääkaappi&mikroelämää kun keittiötä kasataan vielä meidän muuttokuorman saapumisen jälkeen, mutta sen kokonaisen kesän jälkeen ei tunnu missään.

    Väliaikaisasumista melkein kolme kuukautta ja alkaa vähän kyllästyttää. Mut edelleen jaksan uskoa että se lopputulos on sit sellainen, et ajatellaan molemmat että kyllä kannatti. En uskalla edes ajatella vielä tavaroiden laittamista paikoilleen, ne on kolme kuukautta pölyttyneet varastossa jonka sijaintia en edes tiedä :'D

    • Minttu Minttu sanoo:

      Joo siis mä jotenkin kuvittelin, että tää mun remppani olisi aika kevyt juttu (en kyllä yhtään tajua miksi!), mutta onhan tää nyt ihan kaaosta! Ja kun valmista ei tule millään, ei tavaratkaan oikein löydä paikkaansa. Kaiken kukkuraksi olen tässä nyt odotellut kolmatta kuukautta, että tilaamani keittiönpöytä tulisi…

      Lopputulosta täälläkin vaan odottelen. Tsemppiä sullekin!! <3

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    KÄÄK! Onneksi lopputulos kiittää

  3. Avatar bb sanoo:

    Huhhuh! Onhan tuo jo todella pitkä aika elää ilman keittiötä :D Mutta en malta odottaa lopputulosta.

Kommentoi