Koronapandemian uhri

tiistai 27. lokakuu 2020


Reilu viikko sitten tähän aikaan palailin takaisin tähän maailmaan neljä tuntia kestäneen kynärpää-/käsivarsileikkauksen jäljiltä. Olin samanaikaisesti aivan poskettoman helpottunut siitä, että kauhukuvat pieleen menneestä operaatiosta ja siitä, etten enää koskaan heräisi nukutuksesta, eivät olleet toteutuneet. Ja lisäksi aavistuksen kauhuissani edessä olevasta toipilasajasta kovine kipuineen ja vaativine kuntoutuksineen.

Mitä siis on tapahtunut?

Koko uskomaton hässäkkä käden kanssa alkoi aurinkoisena ja lämpimänä kevätpäivänä toukokuun 2019 puolessa välissä. Sinänsä harmittoman oloinen kuperkeikka (joista syytän edelleen uusia sandaaleitani!) muuttui kohtalokkaaksi, kun onnistuin lasketumaan katukiveykseen niin harmillisessa kulmassa, että muusiksi meni juuri se kyynärpään kohta, missä kaikki käden hermot kulkevat. (Täällä on lisää aiheesta) Kyynärpäähän operoitiin tuolloin jonkinlainen tekonivel/puoliproteesi korjaamaan vaurioituneet osat.

Aika pian huomasin, (tai käytännössä lähes välittömästi, kun vain vuorokausi leikkauksen jälkeen käsivarren kipsi poistettiin ja sain tilalle ortoosin (eli härvelin)), että kyynärnivel lonksuu ihmeellisesti, kun yritän ihan varovaisestikin liikuttaa kättä. Ihan kuin käsi tippuisi pois saranoilta. Röngenkuvissa näkyi jotain pientä hässäkkää, mutta se kuulemma parantuisi samalla, kun koko käsi toipuisi.

Näin ei kuitenkaan käynyt vaan pitkän ja monin paikoin varsin tuskallisen kesän jälkeen lääkärini totesi, että kyynärpäässä on jotkut nivelsiteet surkastuneet ja sen seurauksena yksi käsivarren luista on irrallaan. Se selitti kivut, jotka kipulääkityksestä huolimatta oli välillä niin kovat, että meinasi järki lähteä – ja sen, ettei sen paremmin käden kuin sormienkaan toiminta ahkerasta jumppaamisesta huolimatta parantunut.

Ainoa, mikä tuossa tilanteessa auttaisi, olisi uusi leikkaus ja kokoproteesin asentaminen käsivarteen. Itkuhan siinä tuli, kun tuon kuulin, varsinkin, kun kerrottiin, että tämän jälkimmäisen leikkauksen jälkeen on turha odottaa käden toiminnan palautumista ennalleen. Kokoproteesia pitää varoa, mitään painavaa ei saa nostaa ja kaikki toiminta, missä on vähänkään kaatumisvaaraa on ehdottomasti kielletty. (Hyvästi rakas lumilautailu <3)

Aloin jonottaa uutta leikkausaikaa alkusyksystä 2019. Alunperin jonoajaksi ilmoitettiin noin kolme kuukautta ja varauduin jäämään saikulle vuoden vaihteen tietämillä. Tammikuussa soittelin perään, kun mitään ei ollut kuulunut – ja minulle kerrottiin, että koska tähän operaatioon tarvitaan kaksi leikkaavaa kirurgia, odotusaika on normaalia pidempi.

Hermot alkoivat olla talvella jo aika kovalla koetuksella. Olin mitoittanut jaksamiseni ja tsemppihenkeni vuodenvaihteeseen asti, mutta sen jälkeen piti kyllä ihan tietoisesti meditoida ja hengitellä tyyliin turha-stressata-asioista-joille-ei voi-mitään, etten olisi täysin pimahtanut. Helmikuussa sitten vihdosta viimein tipahti postiluukusta se kauan kaivattu kirje, joka sisälsi leikkausajan.

Blogijutun otsikko viittaa siihen, miten sen kanssa kävi. Vain vajaa kaksi viikkoa ennen hartaasti odotettua operaatiota, sain sairaalan leikkaussunnittelusta puhelun: kaikki ei-henkeäuhkaavat leikkaukset on peruutettu toistaiseksi koronapandemian vuoksi.

Tavoitteena oli siis vapauttaa tiloja ja anestesia-henkilökuntaa vaikeasti sairastuvia koronapotilaita varten ja siksi leikkauksia peruutettiin. Olen edelleen sitä mieltä, että strategia oli perusteltu ja oikea, vaikka edes täällä Tukholman alueella ei koko kapasiteettia lopulta jouduttu ottamaan käyttöön edes kevään pahimpina viikkoina. Ja vaikka jouduin henkilökohtaisesti kärsimään leikkauksen lykkääntymisestä.

Voi ehkä tuntua, että mitä se nyt enää muutama kuukausi missään tuntuu, kun on jo niin kauan odotellut muutenkin. Mutta olin kyllä kovasti odottanut, että kesällä käsi olisi jo edes jotenkuten käyttökunnossa. Että pystyisin käymään uimassa, hommailla (kunnolla) palstallani, mennä ulkoilmajoogaan ja tehdä kaikenlaista pientä puuhaa, mihin nyt ihmiset kahta kättä tarvitsevat.

Viimeisimmät varsinaiset asukuvapostaukset täällä blogissa on viime vuodenvaihteesta. Näin, vaikka tykkään tosi paljon tehdä juuri niitä. Jotenkin asukuvapostaukset auttavat itseäni näkemään oman garderobini mahdollisuudet huomattavasti luovemmin. Nyt olen ollut tuomittu kantamaan käsihärveliä (ettei tulisi lisää vauriota. Irrallisen luun takia kaikki kierto- ja vääntöliikkeet olivat big no-no) ja se ei ole todellakaan helpottanut pukeutumista. Asujenkin kanssa jaksaminen riitti juuri ja juuri vuodenvaihteeseen asti.

Pidän kuitenkin itseäni sikäli onnekkaana, että vaikka korona lykkäsi leikkaustani melkein puolella vuodella, pakolliset etätyöt ovat olleet tilanteessani aivan toiveiden täyttymys. Normaalisti tykkään käydä toimistolla, enkä missään tapauksessa halua pysyvästi tehdä töitä kotoa käsin, mutta juuri nyt se on sopinut erinomaisesti.

Ensinnäkin tosiaan tuo pukeutuminen ja ihmismäiseen kuntoon laittautuminen. Hankin viime syksynä pari ponchoa ja oversize-neuletta, joita pystyn käyttämään härvelini kanssa. Samoin tarvitsin parit alaosat ja kengät, jotka pystyy pukemaan yhdellä kädellä. Niitä sitten pyörittelin asupalapelinä päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. (Varmaan ymmärrätte, että kun tästä selviän, en ole juurikaan innostunut testailemaan mitään minimalistista capsule-pukeutumista!). Kulmat ja ripset laitatutin ammattilaisilla, muuten mentiin kesämökkilookilla.

Kotitoimistolla ei ole tarvinnut stressata siitä, jos sama neulepaita on kolmatta kertaa viikon sisällä päällä, tai jos yhdellä kädellä väsättävä suttunuttura on ylittänyt boho-chic -rajan ja on vain suttuinen. Niitä harvoja kertoja varten, kun etäpalaveri vaati kameran päällä oloa, sai olemuksen kammattua business-kelpoiseksi huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin mitä päivittäinen töihin lähtö vaati.

On ollut myös aivan ihanaa, että ei ole tarvinnut liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Kyynärpääni on härvelistä huolimatta ollut sen verran arka ja hutera, että kaikenlaiset töyssyt, tärähdykset ja varsin kevyetkin töytäisyt ovat tuottaneet ikävää kipua. Siksi ei ole ollut mitenkään stressitöntä kulkea työmatkoja raitiovaunulla, joka varsinkin ruuhka-aikoina on ihan täpötäynnä ihmisiä.

Tällä hetkellä käsivarressa on kainaloon asti ulottuva kipsi. Se on härveliin verrattuna paljon kapoisempi ja olenkin nyt ilokseni saanut jopa jotain ihan normaaleja vanhoja neulepaitoja päälleni. Kipsi poistetaan vajaan parin viikon päästä ja sen jälkeen saan uuden härvelin kuudeksi viikoksi. Saas nähdä, mitenkä sitten sen kanssa pukeutumishommat sujuu.

Voi olla, että innostun esittelemään täälläkin ”härveliasujani”. Olisihan se toisaalta ihan hauskaa, että niitäkin jäisi muistoksi blogiarkistoon.

Oversize-trendi on ollut pelastukseni! Ensisilmäyksellä härveli ei ehkä näytä niin suurelta tai tilaa vievältä, mutta varsinkin tuo kyynärpään vieressä oleva metallinen nivel on sellainen mötikkä, että sitä ei ihan mihin tahansa hihaan ujuteta. Onneksi varsinkin & Other Storiesin valikoimissa oli viime talvena tosi kivoja oversize-neuleita. Ilman niitä olisin ollut kyllä ihan pulassa.

No, nyt ollaan menossa kohti parempaa – ja vaikka matka on vielä pitkä, olen pääosin valoisalla ja hyvällä mielellä. Oikein hekumoin, mitä kaikkea voinkaan taas tehdä, kun on kaksi kättä käytettävänä.

Hyvä ystäväni lähetti paketin, jossa oli Suuri Käsityö- ja sukkaneulelehtiä sekä sukkapuikkoja etc. Tuskin maltan odottaa, että pääsen käsiksi sukkalankoihin, ompeluprojekteihin ja muihin DIY-juttuihin!

Perinteitä kunnioittaen, tässä lista ”viimeinen päivä ennen leikkausta” -outfitin osista:

  • neuletakki, & Other Stories
  • neulehame, House of Dagmar
  • toppi, H&M
  • tennarit, Sketchers
  • korvikset, H&M


22 Responses to “Koronapandemian uhri”

  1. Avatar Sari Koo sanoo:

    Onpa hienoa, että pääsit lopulta leikkaukseen ja kaikki meni hyvin!Kovasti tsemppiä käden toipumiseen, olet kyllä sisukas mimmi:)! Olet tosi freesin näköinen kuvissa ja hiuksissasi on upea väri! Aurinkoista syksyn jatkoa Minttu! Sari

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi kiitos ihanista sanoistasi! Olo ei kyllä ole mitenkään erityisen freesi, mutta eteenpäin mennään. Ihanaa syksyn jatkoa myös sulle! <3

  2. Avatar Norppa sanoo:

    Siis huhhuh, kyllä on ollut matka! Todella ihailtavasti oot kyllä positiivisuuden säilyttänyt, ja jaksanut vielä blogatakin kaiken tuon keskeltä! Hurjasti tsemppiä ”loppurutistukseen”, toivottavasti käsi toipuu nyt ripeästi ja lopullisen hyvin :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Suurkiitokset Norppa! Kyllä nyt jo viikko leikkauksen jälkeen tuntuu, että nyt vihdoin käsi alkaa oikeasti parantua ja toiminta palautua. :)

  3. Avatar Tarja sanoo:

    Sitkeyttä tuo prosessi on vaatinut aivan hurjan määrän! Toivottavasti nyt on enää edessä toipuminen ja pian sulla on käytössä kaksi kättä :)
    Tsemppiä sinne!<3

  4. Avatar Minttu MAMI GO GO sanoo:

    Voi miten kurja tuuri kaikkineen on ollut, sinnikkäästi olet jaksanut ja toivottavasti pikkuhiljaa alkaa helpottamaan! Vitsit upea ja kaunis olet, säteilet ihan! ✨

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi ihana Minttu!! Just mietin, että kehtaako näitä kuvia laittaa ollenkaan tänne, kun on noi koronaharmaat hiukset… :D

  5. Avatar Moikka sanoo:

    Voi kun olet ollut sisukas ja reipas! Ovatko kivut helpottaneet viimeisimmän leikkauksen jälkeen? Paljon voimia ja positiivista energiaa toipumiseen <3

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiitos! Kyllä nyt on ollut huomattavasti helpompaa siinä mielessä, että havaitsen ja tunnen itse selkeästi, miten paljon paremmin toipuminen nyt sujuu. Viimeksi olin ihan tulla hulluksi, kun mikään ei auttanut, mutta nyt olen jo voinut keventää kipulääkitystä huomattavasti.

  6. Avatar Laura sanoo:

    Onpa upea harmaan sävy tukassa! Voi kunpa itse saisin samanlaisen, sitten kun sen aika on. Kylmempi harmaa tuo myös vaihtelua lookiin (aiemmat olleet hyviä nekin!). Toivottavasti itse näet hiusten kauneuden!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Uuuh… Kiitos kauniista sanoistasi, mutta en kyllä oikein tiedä olenko sinut tuon harmaan kanssa… Toistaiseksi se on ”koronatukka” – ja kieltämättä on olut ihanaa, kun ei ole tarvinnut ravata kampaajalla värjäämässä tyveä – mutta toisaalta sitten taas on vaikea hyväksyä, että se on mikä se on. :D

  7. Avatar Tuuli sanoo:

    Oon samaa mieltä muiden kanssa, ihana väri sun hiuksissa. Toivottavasti hyväksyisit itsekin sen. 😉
    Itse en oo värjännyt kahteen vuoteen, joka toinen päivä tykkään, joka toinen en… Malli on tällä hetkellä vähän huono, kun mulla on kans koronahiukset, loppukesästä kävin viimeksi kampaajalla.

    • Minttu Minttu sanoo:

      No nyt on ainakin hyvä hetki totutella harmaisiin.. Olisi kyllä ihanaa, jos voisi skipata tyvivärissä ramppaamisen!

  8. Avatar Anni sanoo:

    Kovasti voimia toipumisprosessiin! Ja kyllä on niin silmiinpistävän upea harmaan sävy hiuksissa, että en mitään käsihärveliä edes huomannut!! Sopii sinulle tosi hyvin.

  9. Avatar Elmeri sanoo:

    Voi Minttu miten kaunis olet näissä kuvissa🤩.
    Hiustesi väri on aivan ihana, sopii sinulle todella, todella hyvin.
    Tsemppiä toipumiseen💕

  10. Avatar Aikku sanoo:

    Voi kuinka tylsää, että tapaturmasta eli yhdestä lyhyestä hetkestä on tullut noin pitkä prosessi kipujen ja hankaluuksien kera. Ja vielä erittäin tärkeitä asioita tapahtunut just tänä aikana, ne häät ja vauveli ja mummelikuvio. Ja ilman koronan tuomia lisäodotuksia olisit päässyt edes vähän helpommalla.

    Tosi kiva, jos jaksat asukuvia laitella taas.

    Hiukset on upeat, eräillä värjäämisen lopettaminen tuo ainoastaan harmaita länttejä muuten maantienruskeissa hiuksissa, ei mitään noin upeaa sävyä. Olet jo pitkällä harmaan esiin kasvattamisessa niin anna mennä vaan kokonaan omaan upeaan väriisi.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiitti Aikku! Joo, kyllä nyt olisi tarkoitus inspiroitua asukuvien kanssa, vaikka käsihommelit vähän hankaloittaakin sekä pukeutumista että kuvien ottamista…

  11. Avatar Maritta sanoo:

    Hei, onpa sinulla ollut kurjan pitkä aika sairastaa kättä. Toivottavasti se paranee hyvin. Nuo hiukset on kyllä nyt se pääasia. Älä vain enää värjää niitä. Nuohan ovat niin upeat. Sopii sinulle tosi hyvin. Itse olen ollut neljä vuotta värjäämättä. Vuoden verran meni tottua uuteen ulkonäköön, mutta nyt en vaihtaisi hiusten väriä enää. Huoletonta ja helppoa, kun on päässyt värjäyskierteestä. Upea sinä ja hyvää jatkoa!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi kiitos kovasti Maritta!! Ja tosiaan tuo värjäyskierteestä eroon pääseminen tosiaankin houkuttaa kovasti… Saa nyt nähdä pääsenkö sinuiksi harmaan kanssa vai miten käy. Hyvää jatkoa sinullekin! :)

Kommentoi