Sain tartunnan!!

sunnuntai 14. helmikuu 2021

En voinut vastustaa klikkiotsikkoa – sori!!

Tänään pitäisi kai leperrellä rakkaudesta ja ylistää ystävyyttä (tietäkää, että olette rakkaita!), mutta intohimo se tämäkin. Ja hermoille huomattavasti suotuisampi kuin väkipakolla ruusunpunaiseksi väännetty ihmissuhde.

Väärinkäsityksien välttämiseksi tarkennus heti näin alkuun: en ainakaan tietääkseni ole saanut sitä koronavirustartuntaa, joka edelleen jyllää pitkin maailmaa pistäen elämää uuteen järjestykseen niin terveillä kuin sairailla. Sen sijaan pandemian sivuvaikutuksena on herännyt monenmoista muuta, uuden elämänjärjestyksen innoittamaa trendiä, jotka kulkutaudin tavoin leviää tuvasta toiseen.

Kuulemma neulomisharrastus on lähtenyt siinä määrin lapasesta, että langantoimittajat myyvät ei oota, ohjelehdet myydään loppuun ja sukkapuikkojen metsästäjä löytyy haravoimaan perusteellisesti interwebsiä löytääkseen perussukkalangalle sopivan paksuiset välineet. Koronakaranteenit, matkustuskiellot, suljetut vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja kokoontumisrajoitukset pakottavat kannustavat kotoiluun, mikä on enemmän kuin otollinen olotila käsitöiden tekemiseen.

Olen oikeastaan käsityötyypiltäni enemmänkin ompelija tai näprääjä (koruja, kirjontaa ja kaikkea sellaista pientä askartelua) kuin neuloja. Rikkinäinen oikea käsi on estänyt (ja estää edelleen…) ompelemisessa vaadittavat isommat ja tarkat kädenliikkeet – ja esim. silitysraudan käyttö (oleellinen apuväline ompelun välivaiheissa) ei oikein onnistu vielä. Hienomotoriikka kehittyy onneksi koko ajan, mutta mitään pikkutarkkaa on toistaiseksi turha kuvitella tekevänsä.

Pikkuisen olen puhallellut pölyjä saumurista ja ompelukoneesta, mutta mihinkään isompaan – kuten vaatteen tekemiseen – ei rahkeet vielä oikein riitä.

Käsillä tekemisen hinku kasvoi kuitenkin niin valtavaksi, että päätin testata, josko sukan kutominen onnistuisi. (Kyllä tiedän, että se on oikeasti neulomista, mutta olen aina tottunut kutomaan ja neulominen tuntuu korvaan ihan oudolta. Ja miten neule-kielellä sanotaan esim. ”kudin”? Se-työ-mitä-neulon? Tai yleisemmin ”kutimet”. Työn-alla-olevat-neuleet?)

Pari hyvää ystävääni ovat aivan mestareita sukkien ja muidenkin neulomuksien kanssa. En toki ajatellut, että heti yllän heidän tasolleen, mutta rohkaistuin sentään yrittämään. Varsinkin, kun kuulin, että puikkojen heiluttelu on hyväksi käteni kuntoutukselle, tajusin, että nyt on todellinen win-win -tilaisuus toteuttaa itseään!

Novitan sivuilla on aivan kertakaikkiaan erinomaiset, selkeät, vaihe-vaiheelta etenevät perusohjeet villasukkiin. Ohjeita seuraamalla ensimmäiset sukat valmistuivat yllättävän nopeasti – ja mikä mahtavan ihana tunne, kun saa tehtyä jotain käyttökelpoista.

Tuo kyseinen perusvillasukkien ohje oli pitkään auki välilehdellä puhelimessa ja vaikka sukkia sitten lopulta alkoi syntyä aikamoinen kasa, pitää aina välillä edelleenkin tarkistaa, miten se kantapään silmukkajako nyt oikein menikään.

Jossain vaiheessa tuumasin, että jos kerran sukat syntyy suht kivuttomasti, kun vain seuraa tarkasti ohjeita, niin miksei sitten jokin muukin asia. Unelmoin, että tekisin Bönis-vauvalle jotain ihanaa – ja onneksi en tajunnut haasteen laajuutta, kun päätin, että mummun tehtävä on kutoa tulokkaalle merinovillainen nuttu ja pöksyt.

Ohut Novita Baby Merino -merinovillalanka tuntui unelmaiselta sormissa, mutta verrattuna 7-Veljestä sukkalankaan työ eteni tuskastuttavan hitaasti. Sain myös huomata, että ohjenuorani ”seuraa ohjeita niin kyllä siitä hyvä tulee” ei ollutkaan aivan yhtä simppeli tällaisen monimutkaisemman projektin kanssa kuin mitä sukkien perusteella kuvittelin. Varsinkin vauvan neuletakissa silmukkamäärät kieltäytyivät sinnikkäästi noudattamasta ohjeita – vaikka minä mielestäni tein tismalleen niinkuin pitikin. Ihan hyvä ja suloinen setti siitä kuitenkin tuli – ja todistetusti Böna on ainakin kerran tuota myös käyttänyt! (setti muokattu tästä Novitan ohjeesta)

7-Veljestä on periaatteessa sukkalanka, mutta tietty siitä voi neuloa paljon muutakin. Bönan baby-setin jälkeen halusin palata nyt jo tuttuun seiskaveikkaan ja laitoin puikoille sporttisen neulepaidan. (Selvennökseksi sanottakoon, että tämä ei ole sen paremmin maksettu mainos kuin mikään muukaan yhteistyökampanja Novitan kanssa. Sieltä on nyt vain helpoiten löytynyt langat, verkkokaupasta toimitettuna myös tänne Svennelään, ja lankoihin sopivat ohjeet. Taidoillani ja kokemuksellani en todellakaan vielä osaa freestailata ja soveltaa eri ohjeita ja lankoja…)

Neulepaita on nyt päättelyä vaille valmis – ja vaikka se ei ihan täysin vastaakaan kuvitelmiani, uskon, että sitä tulee vielä käytettyä. Tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan tehdä heti putkeen toinen samalla ohjeella, kun on tuoreessa muistissa, mikä tämän kanssa meni pieleen. Malli on juuri sellainen, mistä tykkään – ja se, että tuo ei nyt aivan vastaa kuvitelmiani, on kyllä ihan oma vikani. Lankaa uuteen  neulepaitaan kyllä olisi, siitä on joku rabiaatti lankahamsteri pitänyt hyvän huolen.

(En voi mitenkään ymmärtää, miten se, että tilasin 2 kerää sukkalankaa on aivan yhtäkkiä ja huomaamatta eskaloitunut ja johtanut tilanteeseen, että nykyään sängyn aluskin on täynnä lankapusseja!)

Palmikkoneule, pitsineule ja kirjoneule ovat nyt viimeisimmät oppimisprojektini (jälleen: älyttömän hyvät ja seikkaperäiset ohjeet löytyy Novitan neulekoulusta). Alkoikin olla vähän turhan itsevarma olo perusvillasukkia tehtaillessa. Palmikkoneule vielä jotenkin sujuu, kun vaan ei laita Netflixiin mitään erityisen kiinnostavaa katsottavaa, mutta pitsineuleen kanssa saa olla jo kieli keskellä suuta. Todella hämmentävää, että silmukkaluku ei vaan täsmää, vaikka mielestäni teen tismalleen niinkuin ohjeessa sanotaan!

Kirjoneuletta muistan väsänneeni joskus lukio-aikoina, mutta hetki meni, että muistin, miten pitkien lankajuoksujen kanssa pitää toimia. Yllätys sen sijaan oli, miten hankala on hahmottaa suht simppeliltäkin vaikuttavaa kuviota keskeneräisestä työstä. Paras vain kaiketi laskea silmukoita ja uskoa, että kyllä siitä hyvä tulee.

Selvää kuitenkin on, että olen saanut erittäin vakavalaatuisen neuloosin. Tartunnan aiheuttajia on useampia ja altistuskin melko pitkä, joten onko tuo nyt mikään ihme. Projekteja on tällä hetkellä jonossa odottamassa jo niin monta, että varmaan loppuvuosi menee niiden toteuttamisessa. Tosin uusia ideoita pukkaa jonon jatkoksi koko ajan, että kai tässä täytyy vain opetella heiluttelemaan vikkelämmin puikkoja.

Se hyvä puoli tässä neuloosissa kyllä on, että levoton mieli pysyy satakertaisesti paremmin keskittyneenä välillä loputtomalta tuntuvien videopalaverien viidakossa, kun käsillä on jotain tekemistä. Eli jos kotitoimistolla näytön edessä palaverointi puuduttaa, suosittelen tarttumaan puikkoihin!

Intohimoista ystävänpäivän iltaa!


10 Responses to “Sain tartunnan!!”

  1. Avatar Anu sanoo:

    Neuloosi on kyllä kiva juttu! Aivan ihastuttava väri sinulla hiuksissa. Mukavia neulehetkiä sinne Tukholmaan😀

  2. Avatar kirsti pekari sanoo:

    Hejsan Minna, tervetuloa joukkoon! Kyllä olet tehnyt hienoja töitä, erityisesti vauvan nuttu ja housut. Niitähän minäkin tein, kun pojat olivat pieniä. Ostin langat ja ohjeet Ljungqvist Garn-nimisestä pikkupuodista Odenplanilta, aivan tunnelbanan kohdalta koulun puolella.
    Huomasin kuvasta, että olet neulomassa aivan samanlaisia pitsisukkia, jotka minä tein Bönalle. Käytin Venla-lankaa, niin että niistä tuli kai aika sopivat, toivoisin. Lähetin ne 2-3 viikkoa sitten, toivottavasti tulivat perille.
    Pitsineule oli minullekin haaste, mutta – kuten sanot useampaan kertaan – ohjeita on noudatettava silmukka silmukalta!
    TV-katselutöinö tein 2o 2n paksusta reflex-langasta kahdet rannekkeet ja yhdet säärystimet, tilaustöitä nuorisolle. Pitsineuleen jälkeen on välillä hauska tehdä helppoa ja joutuisaa.
    Tänään kävin hiihtämäss 1. kertaa tänä talvena – ihanaa.
    Aurinkoisin terveisin ja hyvää vointia teille kaikille.
    Kirsti

    • Minttu Minttu sanoo:

      Hei Kirsti! Tuota Böniksen asua kutoessani muistelinkin niitä sinun pojille kutomia nuttuja. Oli ensimmäinen kerta, kun näin lankaa, joka oli värjätty niin, että siitä tuli kauniita kuvioita.
      Halauksia ja terveisiä!

  3. Avatar Aikku sanoo:

    Wautsi wau miten taitavasti olet neulokset kutonut:)Pitäisi varmaan uskaltaa, mutta samaan tapaan kuin moni on saanut huonot muistot koululiikunnasta, niin mulla kässäntunnit oli MYÖS yhtä epäonnistumisen juhlaa. Pyöröpuikolla myssya tekemään ja kuitenkin suorana kappaleena….Siitä myssystä löytyi lopulta neljää käsialaa, äiti, sisko ja vielä kummitätikin sitä teki ja kai mää itteki sinne muutaman rivin kudoin. Ihan hirveän noloa nyt muistella.Ainoa mitä edes yritin kutoa.
    Eli käytännössä olen varma, ettei siitä kumminkaan mitään tule nytkään :) Eli varmasti vaan pitäisi aloittaa. Tee sää islantilaisneule, ne maksaakin yli 200e valmiina,varmaan kyllä lankojen saatavuusongelmaa on niissä.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi ei, mikä kässätuntimuisto!! No, minusta tuli ihan ompelija ensimmäiseltä ammatiltani, vaikka äiti aikoinaan lopulta ne pikku-Mintun käsityötunneille tehtävät työt teki. Eli peli ei ole menetetty! Suosittelen ensimmäiseksi langaksi Novitan 7-Veljestä lankaa. Sillä on tosi helppo aloittaa, koska se on aika ”tiukkaan kierretty” eikä lähde ”häröilemään” niinkuin esim. paksumpi Hygge (huomaa selkeesti, että on tää neulesanasto hallussa! :D). Aloita vaikka säärystimillä ja muista hankkia oikean paksuiset puikot, ettei tule kiukku ja harmistus.

      Kohta sullakin Aikku on neuloosi!

  4. Avatar Elmeri sanoo:

    Hyvä Minttu! Neuloosi on aivan paras tartunta. Ihania juttuja olet jo saanut aikaiseksi, ja tartunnan jo vuosikymmeniä sitten saaneena tiedän, että lisää syntyy.
    Minä sain mieheltäni lahjakortin paikalliseen lankakauppaan. Se on aivan kuin karkkikauppa, ja vaikka myymälä on fyysisesti pieni, siellä kuluttamani aika on suuri! Minulla on tällä hetkellä työn alla Strömsö-neulepuserosta muunneltu versio, eli teen siitä neulemekon. Tai ainakin olen suunnitellut tekeväni, hyvällä alulla jo ollaan.
    Neulominen on kyllä niin ”koukuttava” harrastus: jos työpäivä on hektinen ja ei-mukava, lohdutan itseäni päivän aikana, että kun pääsen kotiin, istun vain sohvalla, ja neulon, tai siis kudon, kuten sinäkin sanoit. Ja niin minä sitten teen, ja kaikki ankea unohtuu. Se on parasta terapiaa, mitä itselleen voi antaa☺️. Eli tartunta ei haittaa.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Siis todellakin terapiaa! Ensin ajattelin, että kuntoutan vain kyynärpääparkaani, mutta kyllä tässä hommassa sielu lepää ja murheet haalistuvat.
      En edes uskalla ajatella, miten mahtavaa on, kun taas pääsee käymään oikein oikeasti jossain putiikissa hypistelemässä lankoja. Toivottavasti tuo putiikki, minkä Kirsti tuossa mainitsee, on vielä hengissä. Sen muistan visuaalisena paratiisina vuosien takaa (Karkin lukio oli siinä vieressä).
      Mutta hei – wau – neulemekko!! Tulee varmasti kertakaikkiaan upea!!

  5. Avatar Katja sanoo:

    Hei käsityöntekijä!

    Olisiko sinulla hetki aikaa käydä vastaamassa käsityöaiheiseen kyselyyn? Kysely on osa kahden kasvatustieteen tohtorin post doc -tutkimusta. Kysely käsittelee käsitöiden tekemisen ja arvojen yhteyttä, kestävää käsityötä sekä sosiaalisen median liittymistä käsitöiden tekemiseen. Kysely on tarkoitettu kaikille käsitöitä tekeville ja siihen vastaamiseen menee noin 20-30 minuuttia. Olisitko ystävällinen ja kävisit vastaamassa kyselyyn oheisesta linkistä: https://link.webropolsurveys.com/S/3E7D6087B575421F

    Ystävällisin terveisin: Katja Vilhunen
    (tätä kutsua saa jakaa eteenpäin)

Kommentoi