Beyond Retro 7 v.

perjantai 30. marraskuun 2012

Eilen illalla juhlittiin Beyond Retron Tukholmaan muuton 7 v. synttäreitä. Järkyttävästä räntä-/vesi-/jäähyhmäsateesta huolimatta paikalle oli saapunut kiitettävä määrä porukkaa. Bileitten kunniaksi putiikissa oli hyviä tarjouksia ja kaikille halukkaille tehtiin vintage-henkisiä meikkejä ja kampauksia.

Ulkoilutin uutta, fantastisen ihanaa Olympus PEN Lite E-PL 5 -kameraani (saatu blogin kautta) juhlissa – ja kuvasatoa tuli sen verran, että en oikein kyennyt karsimaan.  Aivan käsittämättömän paljon parempia kuvia saa otettua tuollaisella hyvällä kameralla tällainen manuaaleja ymmärtämätön kuvausjunttikin.

Piti lähteä synttäreille Karkin kanssa, mutta ärhäkkä syysflunssa kaatoi tytön sänkyyn. Ajattelin vain ihan nopsasti tsekata, josko synttärialea hyödyntämällä löytyisi jotain kivaa biletoppia/-mekkoa ylihuomisen juhliin. Vintage-kampausnurkkaus näytti kuitenkin niin houkuttelevalta, että en malttanut jättää väliin.

 

Aika harvoin sitä voi istahtaa spontaanisti kampaamon tuoliin ja ilmoittaa, että haluaisin näyttää Brigitte Bardotilta.

 

Meikkaupisteelle oli paljon pidempi jono kuin kammattavaksi, joten sen päätin jättää väliin. Hiukan kyllä houkutti hankkia myös Brigitte Bardotin meikki. No ehkä se olis ollut vähän too much, kun en kuitenkaan ollut menossa mihinkään.

En edelleenkään ole mikään pro peilin kautta kuvaamisessa, mutta hienosta Brigitte Bardot -hässäkästä ei nyt ole muita kuvia. Kyllähän näistäkin nyt vähän selkoa saa… Ja samalla vauhdilla kuvasin myös keskiviikkoisen toimistoasuni. Hunterit tosin kuuluu osastoon työmatka-asu.

 

 

 

 

  • neulepaita, Monki
  • kauluspaita, Viktor&Rolf for H&M
  • farkut, Acne
  • saappaat, Hunter
  • kaulakoru, H&M
  • kamera, Olympus

 

Mutta siis – pikkujouluasua olin synttäreillä metsästämässä. Kaoottinen mä-en-löydä-mitään -angsti ei sentään johtanut amerikkalais-kitchin joulunalleneuleen hankintaan. Paljetteja ja muuta kimallusta löytyi kuitenkin ihan kiitettävästi.

 

Monta kivaa toppia tuli kokeiltua – ja yhdet huikeat paljettiset bermuda-shortsitkin kannoin sovitukseen. (No luulin tietty, että kysymyksessä on puolihame – bermuda-shortsit on nyt vaan ihan liian too much, paljettisena tai ei…). Eli kauppoja ei nyt valitettavasti tällä kertaa tullut.

Lähteissäni bongasin vielä pari kaunista hymyä kameraani.

 

Tällaisia uskomattoman hurmaavia nuoria miehiä parveilee usein näissä täkäläisissä fäshion-tapahtumissa. Miksiköhän heitä tulee niin kovin harvoin ikuistettua kameran muistikortille?


Beyond Retro Tattoo Night

perjantai 28. syyskuun 2012

Käytiin tänään illalla Karkin ja Peetun kanssa kääntymässä Beyond Retron Åsögatanin putiikissa järkkäämässä tatuointi-illassa.

En oikeastaan pidä itseäni kovin konservatiivisena tai vanhanaikaisena, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että olin aikasmoisen ihmeissäni, kun tajusin, että uutta tatskaa hinkuavia asiakkaita löytyi ihan jonoksi asti. Siis eikö tatuoinnin pitäisi olla jotain merkityksellistä ja spesiaalia? Jotenkin tuntuu tosi kummalliselta, että pärähdetään johonkin putiikkiin tyypillisiin ilmaista-kaljaa -bileisiin ja sitten puoliksi (toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan…) ex tempore päätetään käydä hakkauttamassa se ankkuri ranteen sisäpuolelle…

Osa tatuointiasiakkaista oli varmasti sellaisia, jotka olivat jo muutenkin päättäneet hankkia jonkun pienemmän kuvan. Mitään massiivisia virityksiä illan aikana ei toteutettu. Ja monet varmasti tunsivat entuudestaan Stockholm Classic Tattoo -firman, joka  oli illan yhteistyössä Beyond Retron kanssa järjestänyt.

 

 

 

Hengailin jonkin aikaa tatuointipisteellä kameran kanssa (kyllä, kysyin luvan!) ja samalla kuulin, miten illan varauslista täyttyi vauhdilla. Aika uskomatonta, että suosio oli niin hillitöntä. Vain puolisen tuntia ovien aukaisun jälkeen varauslista oli käytännöllisesti katsoen täynnä.

Eihän nyt nykyään pitäisi edes tatuointiliikkeessä vierailemisen olevan mitenkään erityistä. Siis ymmärtäisin tuon innostuksen vaatekaupassa kaiken kansan silmien alla tapahtuvaan tatuointiin siinä tapauksessa, jos kaikki tatuointimestat olisivat niin epämääräisiä, että niihin ei ”tavallinen” kuvanhankkija kehtaisi mennä.

No, meidän porukka päätti jättää ottamatta ne otsaan suunnitellut ankkuritatuoinnit ja keskityimme vain nauttimaan fiiliksestä ja tsekkailemaan tarjontaa. Kovin usein ei enää nykyään tule Beyond Retrossa poikettua. Sen jälkeen kun Peetu aloitti duunit Americanassa, ei ole paljoa muihin vintage-putiikkeihin ollut tarvetta.

Sitten viime käynnin oli Beyond Retron re-make mallisto kehittynyt ihan mahtavasti. Dun bongasi re-make -tangosta ihanan hihattoman edestä solmittavan ruskean silkkitopin. Samalla periaatteella toteutettuja toinen toistaan hienompia silkkipaitoja oli pilvin pimein. Melkein päädyin hankkimaan yhden psykedeelisen pastelli-hattivatti-version aiheesta, mutta näin jälkeenpäin voin vain huokaista helpotuksesta, että se oli liian kapea.

Karkki ja Eric tsuumailivat lähinnä, josko tangoissa roikkuisi kivan näköisiä pikkutakkeja/jakkuja. Beyond Retron valikoima on aika mielettömän suuri, mikä johtaa helposti siihen, että lopulta sitä ei vaan jaksa alkaa käydä järjestelmällisesti kaikkia tankoja läpi. Seassa kun on kuitenkin niin uskomaton määrä kampetta, mistä kukaan ei maksaisi kirppiksellä senttiäkään. Esimerkiksi yhdet päältäpäin katsoen aivan totaalisen tavalliset, selkeästi hyvin kovassa käytössä olleet, perusteellisesti nyppyyntyneet tummansiniset college-housut maksoivat melkein 30 euroa. Merkki oli toki Levi’s – mutta silti…

Camo-kuosivillitys – tai ehkä paremminkin -himo, ei ota laantuakseen. Beyond Retrossa oli varsin säällinen valikoima riittävän autenttisen oloista maastokuosi-kampetta, jakkuja ja housuja nyt ainakin. Onnistuin jälleen kerran välttämään houkutuksen. En ole edelleenkään ollenkaan varma, että kykenisin näyttämään muuta kuin aika hassulta tai pahimmillaan tosi pateettiselta camo-vetimissä.

Kauniit, hyvät ja mielellään laadukkaat konjakin väriset bootsit ovat syksyn/talven hankintalistan kärjessä. Iskin silmäni Fryen klassisiin saappaisiin ja hetken jopa hiplailin niitä sillä silmällä. Onneksi koko oli kuitenkin ihan selkeästi liian pieni. En ole ihan vakuuttunut, kuinka järkevänä olisin pitänyt itseäni huomenna, jos olisin tuhlannut yli 100 euroa aika pahan näköiseksi potkittuihin saappaisiin – oli Fryet tai ei. Toisaalta paksu hyvä nahka on kyllä aika helppo restauroida siistin näköiseksi… No, mutta pienet ne olivat joka tapauksessa!

Peetu on lähdössä nyt ensi tiistaina melkein vuoden kestävälle Aasia-Australia -turneelle. Matkavarustukset ovat jo – jossei nyt sentään vielä pakattu – niin kuitenkin pitkälle funtsittu. Teoriassa reissulla voisi olla kovastikin käyttöä tosi siisteille pinkeille mokkanahkashortseille. Mutta reppumatkailijan kantokapasiteetin huomioon ottaen todellakin vain teoriassa – ja sen hoksasi Peetu ihan itsekin, ilman, että Dunin tai kenenkään muunkaan tarvitsi alkaa viritellä ”järjen ääni” -puheitaan.

Kokonaisuudessaan siis oikein hauska ilta! Pelkkiä hyviä ostoksia, eikä yhtään harkitsematonta tatuointia. Karkki ja Peetu tosin tyrmäsivät yksiäänisesti Mintun suunnitteleman seuraavan tatuoinnin, joka käsittäisi tyttöjen nimet ja syntymäajat. Kun ei niitä hakattu silloin heti, niin miksi sitten nyt jälkeenpäin – väittivät. Voi olla, että olen eri mieltä ja vielä menen ja hankin sen tatuoinnin. Vaan voihan se olla, että tuo jää tekemättä. Vastahan sitä olen lähemmäs kymmenen vuotta suunnitellut..


Isabel Marant, Americana

maanantai 20. elokuun 2012

Western-muoti on saanut värjötellä vaikka miten kauan kaikilla mahdollisilla fashion no-no -listoilla. Cowboy-tyyliset vetimet ovat toimineet korkeintaan niillä, jotka ovat ironisen seksikkäänä keikutelleet menemään stetson päässään. Tänä syksynä trendiviisarit ovat kuitenkin heilahtaneet taas kokonaisen kierroksen – kiitos hypetetyn Isabel Marantin western-henkisen syysmalliston.

Vanha länkkäri-fani on salaa ihan onnessaan! Hapsusaumoilla ja kukkabrodeerauksilla koristeltuja farkkuja en ehkä tohdi ihan ensi vaiheessa kiskoa päälleni, mutta ne paidat, bootsit ja vyöt – kyllä kiitos!

Onneksi western-tyyliä löytyy edelleen ihan hyvin kirppiksiltä, jos siis lompakko ei veny aitoihin Maranteihin tai ketjukauppojen tulkinnat aiheesta tuntuvat ihan liian… kopioilta.

Kävin kuvailemassa kaikkia mielettömiä herkkupaloja, mitä itseoikeutetusta western-fashion putiikista, Americanasta löytyy. 

 

 

Kauniisti kiharaiset kaarrokeleikkaukset, näyttävät kukkabrodeeraukset, pienet kaarevat rintataskut, painonapit, tereet – kaikki yksityiskohdat täsmäävät! Tuon mustan olisin kotiuttanut aivan välittömästi, mutta valitettavasti se oli pikkuisen liian kapea hartioista. Nyt jäin harkitsemaan tuota alinta paitaa… Se täytyy varmaan kyllä käydä hakemassa pois. 

 Isabel Marant yhdistää cowboy-bootsit herkkien mekkojen ja romanttisten hameiden kanssa. Paljaiden säärien kanssa fiilis on yhtäaikaa naisellinen ja retee.

Turha kai sanoakaan, että Americanan bootsivalikoima on aivan päätähuimaava…

Onneksi Peetu on kotiuttanut meille yhdet klassiset cowboy-bootsit. Saan varmasti lainata niitä sen verran, että voin testata toimiiko itselläni mekko-bootsit -combo, vai pitääkö pysyttäytyä hillitymmissä yhdistelmissä. 

 Sen sijaan western-vyö on ihan pakko saada! Se toimii aivan mainiosti myös farkkujen kanssa ja tuo klassiseen toimisto-jakkupuku-univormuun vähän tervetullutta särmää.

Americanan vyövalikoima on sekin ihan mieletön. Osa vöistä on suhteellisen hillittyjä, nahkaosa on kenties kuvioitu country-tyyliin sopivaksi, mutta solki on vain aavistuksen rouheampi kuin tavallisissa farkkuvöissä. Räväkämpään makuun löytyy leveitä, värikkäästi kuvioituja ja turkooseilla kivillä somistetuin soljin varustettuja vöitä. Ja kaikkea siltä väliltä.

Olen valinnut oman suosikkini. Se on niiiin hieno! Turvallisuussyistä se ei näy oheisessa kuvassa. Haha! Perjantaina on palkkapäivä ja silloin vyö toivottavasti siirtyy omistukseeni…

Niin – vinkkinä kaikille, jotka sattuvat olemaan täälläpäin lähiaikoina:

Americanan fyysisessä putiikissa Gamla Brogatan 23:ssa on meneillään koulunaloitusale ja kaikki tuotteet ovat -30 % alessa!


Beyond Retro Party

torstai 12. heinäkuun 2012

Eilisillan ohjelmassa oli Beyond Retron ja Grolschin järkkäämä häppening BR:n Zinkensdammin putiikissa. Oltiin menossa Peetun kanssa, mutta sitten Karkkikin liittyi seuraan – kivaa! Tapahtuma järjestettiin Grolschin valokuva-automaattikampanjan ympärille, mutta vasta nyt tajusin, että mitään Photo Machinea en kyllä paikalta bongannut…

Kaikkea muuta kivaa sen sijaan bongailtiin vaikka kuinka. Karkki sanoi olevansa sadetakin tarpeessa ja soviteltiinkin aika monia kivoja vaihtoehtoja. Tuossa vihreässä sadetakissa oli suloinen sydänkuvioinen puuvillavuori, mutta 350,- kruunun hinta tuntui kuitenkin aika suolaiselta.. Peetu löysi ihanan olkihatun, mutta muisti sitten olevansa hypertiukassa ostolakossa ja niin jäi kaunokainen muiden saaliiksi. 

Suloinen sinipilkullinen sadetakki oli todella hyvässä kunnossa – vaikutti aivan käyttämättömältä. Se oli jo puolivälissä matkalla kassan kautta kotiin, kun tuli puheeksi, että Mintulla lojuu kaapissa klassinen keltainen Rukan sadetakki. Sitä ei juuri tule käytettyä, koska ulkoillessa kevyt Gore Tex -takki on kuitenkin paljon mukavampi ja kaupungilla Mintun vaihtoehto on yleensä sateenvarjo. Niinpä Karkki on tervetullut konfiskeeraamaan klassikkotakin omaan käyttöönsä.  

Kreisi paljettilippis taisi olla illan kuvatuin asuste. Näin ainakin neljä muuta (bloggaria?), jotka veikistelivät kameran edessä se päässään! Ihan hauska kapistus – ja Peetu saisi sen varmaan toimimaankin, mutta ei me oikeasti kyllä edes harkittu yli kolmensadan kruunun sijoittamista siihen… 

Herttainen Linnea Henriksson  vastasi illan ohjelmasta.

Innostuttiin kiskomaan kunnon glitterivetimet päälle (Karkin idea!). Haha! Todettiin, että kuvasta löytyy yksi transu (Minttu), yksi Sue Ellen (Peetu) ja yksi Miss Arizona (Karkki). Etenkin Karkin kengät matsasivat kokonaisuuteen aivan täydellisesti!! :DD

Illan päätteeksi Karkki ja Peetu suunnistivat vielä sushille, mutta Minttu painui kotiin pehkuihin. Sitä ennen kuvasin kuitenkin Peetun päivän asun.

 

Tässä lähikuvassa Peetun uudet aurinkolasit.  Neito on lähdössä lokakuussa vähintään puoleksi vuodeksi reissuun Aasiaan ja Australiaan. Aurinkolaseja niillä leveysasteilla tarvitsee varmasti päivittäin. Koska Peetu ei halua pitää ihan joka päivä piilareita, oli silmälasivahvuuksilla varustetut aurinkolasit järkevä hankinta. Hienot retrokeltaiset lasit on tilattu Favopticista ja hintaa niille tuli toimituskuluineen vain reilu 500,- kruunua.

 

Tämän kuvan piti esitellä Peetun superhienoa manikyyriä, mutta iltavalaistuksessa yksityiskohdat pehmenivät vähän liikaa. Kynnet on lakattu ensin Essien kauniilla korallin sävyllä ja kärjet niinikään Essien kullanvärisellä metallic-lakalla. Tosi kaunis yhdistelmä! Taidanpa kopioida idean ja askarrella itselleni samanlaiset. :)

  • farkkutakki, lainassa Tovelta
  • paita, TopShop
  • hame, Mintun ompelimosta
  • nahkatennarit, Vagabond
  • laukku, TopShop 


Uusi luksus-kirppis Tukholmaan

torstai 14. kesäkuun 2012

Oletteko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille ravintoloihin, yökerhoihin, hotelleihin etc paikkoihin unohdetuille kamoille tapahtuu? No, nyt tiedetään ainakin, mihin Tukholman Tuhkimoitten kadottamat tavarat päätyy. Punainen Risti avasi toissapäivänä Söderissä uuden kirppiksen, jonne myytävät vaatteet, laukut, kengät ja asusteet tulevat pääosin Stureplanin ympäristön yökerhoista ja muutamasta viiden tähden hotellista. Saivat kuulemma kuusi jätesäkkiä täynnä kaikenlaista tavaraa vain parin-kolmen viime kuukauden ajalta. Myyntiin hyväksytään vain erittäin hyväkuntoista kampetta, pääosin merkkituotteita, mutta myös ”muodikkaita” vetimiä muiltakin kuin design merkeiltä.

Ja pitihän tuo mennä katsastamaan, kun hintojenkin luvattiin olevan ihan hillittyä Punaisen Ristin kirppis -tasoa.

 

 

 

Joku Tuhkimo on hukannut molemmat punaiset spittarinsa. On siinä prinssillä hommaa, kun pitää sovitella molempia kenkiä keittiöpiikojen jalkoihin…

Satuin olemaan paikalla hetkeä ennen ovien aukaisemista ja ehdin kurkistella herkkupaloja jo vähän ikkunan takaa. Itseasiassa oven taakse ehti kertyä pieni jonokin ja siinä odotellessa päätin, että hyökkään ensimmäisenä bongaamani ihanan Marc by Marc Jacobsin clutchin kimppuun.

 

Päätin tosin siinä odotellessani, että kipuraja menee 50 euron kohdalla. Sen enempää en ole valmis maksamaan clutchista, jota en varsinaisesti juuri nyt tarvitse ja joka ei oikeastaan ole sen värinen, mitä olen etsiskellyt. No, hinta oli sitten 60 euroa. Kanniskelin laukkua mukanani pitkin putiikkia, kun tsuumailin muuta tarjontaa ja mietiskelin, että onhan se kivan värinen, ajaton ja helposti yhdisteltävissä… Mutta sitten pysyin päätöksessäni ja tuskin olin irroittanut näppini siitä, kun toinen haukka nappasi laukun parempaan talteen.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan putiikista lähtenyt…

Clutchista eroamisen aiheuttamaa ahdistusta lievitti aika oleellisesti nämä a-i-v-a-n upeat Bossin mustat avokaat!

Kenkulit ovat pääosin kiiltonahkaa, mutta kanta ja korko on mokkaa. Kaunokaiset ovat varmaankin olleet jonkun parhaimmat pyhäkengät, sillä kaikesta näkee, että niitä on pidetty todella kauniisti. Nahka on aivan virheettömässä kunnossa, korkolaput ja puolipohjat aivan juuri laitettu. Ja ne sopivat jalkaani aivan täydellisesti!!

Kotiin Bossit lähtivät noin 40 eurolla – eli tunnen tehneeni todella hyvät kaupat! Ja vielä hyväntekeväisyyttä samalla – win-win, as I understand it! :)

Röda Korsetin luksus-kirppis löytyy osoitteesta Hornsgatan 56