Unelmat toteen aarrekartan avulla!

keskiviikko 25. maaliskuun 2020

Jatkan nyt tällä valitsemallani linjalla enkä kommentoi sen enempää koronatilannetta tai sen ympärillä käyvää kiivasta kuhinaa. Itse teen nyt toista viikkoa duunia kotiofficelta, mikä on toisaalta ihan mukavaa (säästyy 2 tuntia työmatkoja per päivä, saa hengata verkkareissa ja kissat tykkää) ja toisaalta kurjaa (tykkään käydä toimistolla, ihmiskontakteista ja siitä energiasta, mitä siellä on. Ja työtuolista).

En mitenkään erityisesti ole päättänyt, että nyt en käy missään, mutta toisaalta en ole metsälenkkejä lukuunottamatta edes piipahtanut kodin ulkopuolella nyt reiluun viikkoon. Hokasin esimerkiksi, että tästähän saa hyvän tekosyyn karsia kaappeihin varmuuden vuoksi ja huonon kirjanpidon vuoksi kertyneitä aivan liian runsaita ruokavarastoja.

Jonain päivänä tilanne kuitenkin normalisoituu, karanteenit puretaan ja palataan takasin arkeen. Tosin uusi normaali voi olla hyvinkin erilainen kuin se, mistä tähän lähdettiin. Tai sitten ei – mutta kukaan ei vielä tiedä. Kaikenlainen epävarmuus on pelottavaa ja välillä tuntuu, että tekisi mieli vain antaa periksi. Toisaalta juuri se, että kun kaikki nyt jossain määrin joka tapauksessa tulee arvioitua uudelleen ja säädettyä muuttuneen todellisuuden mukaiseksi, miksi ei sitten saman tien käyttäisi tilannetta hyödyksi ja haaveilisi itselleen todeksi enemmän oman näköisen, paremmin omia unelmia ja haaveita vastaavan todellisuuden?

Toiveiden konkretisointi on erinomainen – ja useimmiten välttämätön – ensimmäinen askel matkalla niiden toteutumista. Sen voi tehdä monella tapaa: kirjoittamalla haaveet ylös, puhumalla tavoitteistaan julkisesti ja siten sitoutumalla niihin tai visualisoimalla unelmat esimerkiksi niinkuin minä tässä nyt, aarrekartan muodossa.

Aarrekartan askartelu on ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Täydellistä tekemistä kotiarestin tylsistyttämille aivoille ja puuhan puutteesta syyhyäville sormille. Homma sopii myös ainakin vähän isompien lasten kanssa toteutettavaksi, eikä sitä tosiaankaan tarvitse ottaa niin älyttömän vakavasti tai supersyvällisesti, jollei itse halua.

Tarvikkeet:

  •  isohko paperi, kartonki tms. alustaksi. Mikäli varastosta löytyy esim. tapettirullan jämiä tai lattiansuojauspaperia toimii ne mainiosti!
  •  kasa lehtiä, esitteitä, mainoksia etcetera, joista leikellä mieluisia kuvia. Ei kannata olla turhan niuho, tylsän näköinen mainos tai esite saattaa sisältää kuvan juuri siitä sun jutusta.
  •  sakset
  •  liimaa
  •  muuta koristetta, tarroja, glitteriä, kangaspaloja, kuivattuja kukkia, nappeja, niittejä… oman maun mukaan
  •  kyniä, vesivärejä etc. – mikäli siltä tuntuu

Sitten ei kun selaamaan lehtiä ja saksimaan silmää miellyttäviä ja toiveskenaarioita kanavoivia kuvia!

Mitään sääntöjä ei ole ja kukin on vapaa visualisoimaan unelmansa juuri niinkuin haluaa. Itse mietiskelin kuvakollaasia koostaessani elämäni eri alueita. En siis vain niitä, mihin olen jotenkin tyytymätön, vaan ihan kaikkia, lähinnä jäsennelläkseni ajatuksiani. Muutenkin ehkä suosittelisin pitämään ajattelun positiivisena: näitä asioita haluan lisää elämääni, näitä kohti toivon valintojeni johtavan – mieluummin kuin: tämä ja tämä asia on aivan päin mäntyä. Askarteluhommasta tulee sillä tavoin paljon hauskempaa.

En etukäteen mitenkään hurjasti suunnitellut miten haavekuvani asettuvat karttapohjalle. Sommitellessani sitten huomasin, että jonkinlainen ”elämänkello” aarrekartastani oli hahmottumassa. Työhön, henkiseen hyvinvointiin, perheeseen, parisuhteeseen, kotiin, omaan yhteisöön, luovuuteen, fyysiseen hyvinvointiin, uuden oppimiseen, itsensä toteuttamiseen ja uuden kokemiseen liittyvät toiveeni asettuivat kaikki omalle paikalleen, mutta toisiinsa lomittuen.

Alunperin olin leikellyt kuvia niin paljon, että niistä olisi saanut aikaiseksi vielä kolme tai neljä aarrekarttaa lisää. Haha! Hetken jo mietinkin, että olisinko tehnyt eri elämänalueille omat kartat vähän mood board -tyyliin. Sitten kuitenkin päätin, että haluan yhden, jossa on kaikki, ja jos sen jälkeen vielä tuntuu, että kaipaan täydennystä jollekin osa-alueelle, teen sen sitten erikseen.

Kuten sanottu, mitään sääntöjä sen suhteen, miten kartta tulisi toteuttaa, ei ole. Itse esimerkiksi en ajattele, että tämä on mikään todo-lista tai uudenvuoden lupausten kaltainen tavoite tälle vuodelle. Otsikointi ”Aarrekartta 2020” viittaa siis kartan tekovuoteen – eikä siihen, että pyrkisin saamaan kaiken toteutettua tämän vuoden aikana.

Tosin aika monet kartalle laittamani asiat ovat jo kummasti nytkähtäneet eteenpäin. Esimerkiksi ”koti”-nurkkauksen runsassatoinen puutarhakuva on sikäli jo matkalla kohti toteutumista, että parisen viikkoa sitten minusta tuli superonnellinen pikkuruisen (näille taidoille aivan riittävän kokoisen!) viljelyspalstan haltija!

Kuvien kanssa voi myös ajatella ihan niin luovasti kuin itse haluaa. Jos nyt joku tihrustaa tuota minun karttaani, niin voin kertoa, että aika monet kuvat tarkoittavat minulle jotain muuta kuin mitä ne päivänselvästi esittää. Vaikkapa tuo kuva, jossa partiolaislapset istuskelevat kesäisellä laiturilla, kuvaa haluani osallistua yhteisön toimintaan, olla vapaaehtoinen, auttaa ja olla osallinen ilman, että siitä on mulle itselleni varsinaista välitöntä hyötyä. Eikä niinkään juuri partiolaisia tai lapsia sinänsä.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että haaveilu ja unelmointi on mielestäni täysin aliarvostettuja ajanviettotapoja! Mikäs sen mukavampaa kuin visioida enemmän oman näköistä elämää ja omia toiveita vastaavia tavoitteita.

Ehkä nyt koronakaranteenissa löytyy aikaa oman aarrekartan näpräämiselle!


Hulluna nahkaan

torstai 08. lokakuun 2015

Ecco Leather Factory

Materiaalinörtin taivas voi näyttää aika monenlaiselta. Yksi niistä tuli vastaan jokin aika sitten Eccon pressitilaisuudessa nimeltä Ecco Leather Factory. Hauskasti rouheisiin metallisiin teollisuusputkiin oli laitettu esille toinen toistaan upeampia nahkavuotia, joita sai – tai suorastaan piti – hypistellä ja kosketella. Tarkoitus oli nimittäin uusien mallistojen lisäksi tutustua eri nahkalaatuihin, valmistusprosessiin, viimeistelyihin ja pikkuisen myös kenkien valmistukseen.

Onneksi nahkavuodat olivat vain esittelyä varten. Jos niitä olisi saanut ostaa, olisin varmasti hankkinut kasan kaikissa sateenkaaren väreissä – vaikka en enää omista edes ompelukonetta, jolla nahkaa voi ommella. Ihanat materiaalit ovat jotain, mitä en kertakaikkiaan pysty vastustamaan!

Ecco Leather Factory 2

Hurmaavan kouluttajamme nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan, mutta niin se vaan on, että jos joku on totaalisesti liekeissä omasta aiheestaan, häntä voi kuunnella vaikka miten pitkään! Nyt tiedän ainakin perusteet siitä, että minkälaista nahkaa käytetään eri tyyppisiin kenkiin, mistä kohtaa vuotaa eri kengän osat leikataan ja että teollisestikin tuotettujen laatukenkien valmistuksessa on hyvin paljon perinteisiä käsityövaiheita jäljellä.

Toki kuulimme myös hiukan kehuskelua siitä, miten Eccon nahkatehtaat ovat maailman ykkösiä, mitä tuotekehitykseen ja laatuun tulee.

Ecco Leather Factory 3

Ecco Leather Factory

Toisaalta kehuskeluissa on varmasti perääkin. Sen verran vaikuttava rivi luksusmerkkejä ostaa kaiken nahkansa Eccon tehtailta. Muistaakseni meille sanottiin, että muut asiakkaat on liikesalaisuus (miksi se sitten kerrottiin toimittajille??), mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että oli ihan hilkulla, että ostin viime syksynä Shopbopista Alexanr Wangin clutchin, jossa oli käytetty coolia lämmön vaikutuksesta väriä vaihtavaa nahkaa. Ihan samanlaista kuin tuo, johon olen painanut kämmeneni jäljen…

Varsinaista nahan valmistusprosessia meille ei konkreettisesti näytetty, mutta aika kemikaalipitoista puuhaa tuo näyttää olevan. Sikäli ymmärrän hyvin, että luonnonmukaisin menetelmin parkitulle, muokatulle ja värjätylle nahalle on tilausta.

Ecco Leather Factory

Unelmieni ateljeen konekantaan tuli yksi toivomus lisää! Pitäähän sitä ihmisellä kunnon nahka-Singer olla!

Ecco Leather Factory 6

Tuoteuutuuksista ihastuin erityisesti staileihin reppuihin. Tukholman muotiviikoilla erilaiset reput tuntui olevan aivan vakiovaruste ja ylivoimaisesti silmiinpistävin uusi katumuotitrendi. Molemmat ylläolevista Ecco-repuista olisi tosi kiva ja tyylikäs vaihtoehto tuohon tarpeeseen.

Myös Eccon uudet sneakersit tuntuivat freesiltä uudelta aluevaltaukselta.

Ecco Leather Factory 7

Suureksi ilokseni pääsimme vielä lopuksi itsekin askartelemaan! Tavoitteena oli saada aikaiseksi simppeli clutch muutaman niitin avulla. Tai olisi siellä saanut tehtailla jotain muutakin pientä, matkalaukku-tagin ja sen sellaista, mutta itse valitsin clutchin.

Siinä näperrellessä tuli mieleen, että pitäisi taas alkaa väsätä enemmän DIY-juttuja. Tykkään hommasta ihan älyttömästi ja aina parempi, jos lopputuloksena on jotain käyttökelpoista! (Jos nyt jollakin on heti spontaanisti antaa vinkkejä inspiroivista DIY-blogeista, omasta tai muiden, laita ihmeessä linkki kommenttilootaan!)

Ecco Leather Factory

Näin hienon clutchin sain aikaiseksi! Valkkasin tuollaisen tosi rouhean bootsi-nahan, jossa on selkeästi erottuva ”raskausarpi” keskellä. Aavistuksen harmittaa, etten hoksannut, että siellä olisi ollut patinoituja messingin värisiä niittejä myös, ennenkuin olin jo hakannut hopeanväriset paikoilleen. No toisaalta, eihän tuo niitti kovasti näy – ja toisaalta patinoitu olisi saattanut näyttää vähän liiankin sterotyyppiseltä tuon valitsemani nahan kanssa.

Kertaakaan en ole clutchia vielä ulkoiluttanut, mutta jonkin rennomman baari-asun kanssa se varmaan toimisi ihan kivasti.


DIY: Mustaherukkaviini

sunnuntai 24. elokuun 2014

Tämän vuoden mustaviinimarjasato ei ainakaan täällä meilläpäin ollut kaksinen. Liekö alkukesän koleat kelit pilannut kukinnan vai keskikesän kuivat helteet nitistänyt kaikki marjat vai mitä, mutta käytännöllisesti katsoen tyhjin käsin saatiin palata kotiin tämän kesän mustaviinimarjojen poimintareissulta.

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi onni marjasadon kanssa. Tässä on ohje mehevän makuiselle mustaviinimarjaviinille, jota teimme Peetun kanssa viime kesän sadosta.

Mustaherukkaviini 1

MUSTAHERUKKAVIINI

ainekset:

  • 1,5 litraa mustaviinimarjoja
  • 2,5 litraa vettä
  • sokeria

Mustaherukkaviini 2

valmistus:

Kiehauta vesi ja anna jäähtyä about huoneenlämpöiseksi. Perkaa roskat pois marjoista, mutta älä huuhtele. Marjojen kuorissa on jotain hiivan tapaista, jota tarvitaan käynnistämään viinin käyminen. Muusaa marjoja pikkuisen kevyesti. Ohjeen mukaan marjat ja vesi tulisi laittaa isoon pulloon, mutta me käytettiin kannellista ämpäriä.

Tämän jälkeen viiniä tulisi ruokkia kolmen kuukauden ajan joka päivä neljällä sokeripalalla. Me ei ostettu erikseen palasokeria vaan käytettiin ihan tavallista hienoa sokeria, jota annettiin viinille 4 teelusikallista päivittäin. Jos viini on pullossa, pitää pulloa ravistaa. Me sekoitettiin ihan vain kauhalla sen verran, että sokeri meni tasaisesti viiniliemeen.

Kolmen kuukauden jälkeen sokerin antaminen lopetetaan. Viini saisi levätä muutaman päivän (meillä varmaan viikon), jonka jälkeen marjat siivilöidään pois ja juoma on valmista pullotettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

En osaa sanoa, paljonko viinissä on prosentteja, mutta ei varmaankaan kovin paljoa. Maku on todella intensiivisen mustaherukkainen ja mehevä. Makeutensa vuoksi viini sopii parhaiten jälkkäriherkuksi tai eilisten esimerkkien mukaisiin ihaniin juomasekoituksiin.

Viinin ohje on alunperin jostain interwebsin ihmeellisestä maailmasta peräisin. Yritin löytää linkin tänne, mutta ei se nyt tällä kertaa osunut haaviin. Ko. ohjeessa kuitenkin luki, että tällä samalla periaattella on viiniä tehty kuninkaanlinnassa joskus ammoin. Aika kuninkaalliselta tuo kieltämättä maistuukin!


Pikkuisia kisuja ja pinkkejä kukkia

tiistai 18. maaliskuun 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistatteko, kun kerroin joku aika sitten ihanan suloisesta, vasta vähän aikaa sitten avatusta Kawaii Shop -putiikista? Olihan meidän ihan pakko siellä käydessämme päästää sisäinen kaksitoistavuotiaamme, pinkin krimskramssun-rakastaja valloilleen ja shoppailla edes jotain. Perusteellisen harkinnan jälkeen päädyimme hankkimaan kaksi erilaista kynsien koristeluun tarkoitettua Fimo-patukkaa. Kuvoita kyseisissä patukoissa olisi ollut vaikka mitä pikkuruisista vesimelonilohkoista, kiwi-hedelmiin, tähtiin, kukkiin, muffinsseihin, rusetteihin etc, etc. (Kantsii käydä tsekkaamassa täältä Kawaii Shopin nettikaupasta kaikkia ihania vaihtoehtoja!)

Pienet liilat kissannassut ja pinkit hattaranmakeat kukat oli valinta.

Kawaii 2

Fimo-patukat on valmistettu keraamisesta aineesta joka kovettumisen jälkeenkin on hiukan pehmeää. Idea on se, että patukasta leikataan terävän veitsen avulla ohuita siivuja, jotka sitten kiinnitetään kynnen päälle kynsilakan avulla. Siivuttaminen sujui yllättävän helposti, eikä yhtään haitannut, vaikka osasta tuli aika paksuja. Patukkaa voi myös vähän lämmittää (esmes föönillä) ja silloin leikkaaminen sujuu helpommin.

Kawaii 3

Yhdestä Fimo-patukasta voi saada tehtyä jopa sata kuviota. Meidän leikkuhommat olivat sen verran harjoitteluvaiheessa, että ihan niin montaa ei varmaankaan kyetty siivuttamaan, mutta ihan hyvä varasto kuvioita jäi siitä huolimatta.

Kawaii 4

Kawaii-manikyyri syntyy näin:

  1. Lakkaa kynnet aluslakalla.
  2. Laita kerros haluamaasi värillistä lakkaa kaikkiin kynsiin.
  3. Lakkaa toinen kerros värilakalla yksi kynsi kerrallaan niin, että asettelet märän lakan päälle haluamasi kuvion.
  4. Kuvio saattaa käpertyä ylöspäin reunoista kostuttuaan, joten painele varovaisesti puhtaan hammastikun avulla reunat takaisin paikoilleen.
  5. Lisää muita haluamiasi kuvioita kynsilakalla (esmes pikkuisia pilkkuja).
  6. Halutessasi voit laittaa päällimmäiseksi vielä kerroksen läpinäkyvää päällyslakkaa.
  7. Anna kynsien kuivaa kaikessa rauhassa hyvin. (Kestää normaalia pidempään, suosittelemme kahden elokuvan leffamaratonia).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanan suloiset ja ah-niin-aikuismaiset kynnet valmiina!


Juhannushame

sunnuntai 16. kesäkuun 2013

Ihmeellinen, vuoroin heleän auringonpaisteinen, vuoroin pikimustan pimeä, ukkoskuuroinen sunnuntai sai pitkästä aikaa ompelumoodin päälle. Pikkiriikkinen inspiraationpoikanen taisi tarttua myös omasta eilisestä jutustani. Diorin kevätmalliston hamoset tulivat kirjaimellisesti myös uniini. Sekava keli ei oikein innostanut laajempiin ulkoiluhommiin, joten puolentoistatunnin power walk -lenkin (jonka aikana kastuin litimäräksi kaksi kertaa…) jälkeen sukelsin penkomaan kangasvarastoani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistelin, että minulta piti löytyä vielä kaunista helmenvalkoista pehmeäpintaiseksi hiottua viskoosikangasta, mutta sitä ei kyllä etsinnöistäni huolimatta löytynyt. Sen sijaan käsiini osui parin metrin pätkä Marimekon lähes harsomaista, mustalla ja teräksenharmaalla kuvioitua pellavakangasta. Kuosin nimi on ”Perhonen” ja suunnittelija lempparini Fujiwo Ishimoto.

Mietin kyllä hetken, että onko isokuvioinen kangas vähän too much, mutta päätin sitten, että ei. Läpinäkyvähän tuo on kuin mikä, eikä loppumattomilta tuntuvista varastoistani löytynyt lainkaan vaaleaa vuorikangasta. No, ajattelin poiketa huomenna Lindexillä ja hankkia simppelin alushameen. Sellaiselle on varmaan käyttöä myöhemminkin.

Juhannushame 2

Kaikki kunnia äiskältä perimälleni ziljoona vuotta vanhalle ompelukoneelle, mutta kun se lottovoitto vihdoin osuu kohdalle, yksi ostoslistan ensimmäisistä hankinnoista on kunnollinen jämerä ompelukone! (…pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa lotota. Voittomahdollisuudet kasvaisivat heti aika huikeasti!)

Juhannushame 3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Juhannushame 5

Jännä nähdä, miten tuohon konservatiivisen pituiseen helmaan tottuu. Ajattelin, että laitan juhannuksena uudet sandaalini (ovat jo Brandoksen mukaan matkalla, joten ovat varmasti täällä ennen pyhiä…) ja Dior-henkisen mustan topin tuon hameen kanssa. Ihan täysin fiftarihenkiseen stailaukseen terävine pumpseineen ja fritsuliinoineen en nyt ainakaan ihan heti taivu. Katotaan uudelleen sitten loppukesästä! Haha!!