Superhelppo ohje kukka- eli salihousuille

torstai 25. huhtikuun 2013

Tässä tulee nyt  vihdoin lupaamani ohje tosi helppojen (ja tosi trendikkäiden!) salihousujen ompelemiseen. Kunnon ”räätälöityjä” versioita hinkuavien kannattaa etsiä jotkut oikeat kaavat, mutta kärsimättömille ja/tai alottelijoille tämä ohje sopii tosi hyvin. Ihan tunnissa housut eivät valmistu – kuten taisin etukäteen rehvastella. Etenkään, jos on niinkuin Mintun ompelimossa, että itse ateljeen pystyttämiseen, koneiden, silitysvälineiden ja muun rekvisiitan esiin roudaamiseen ja tarvittavan työtilan raivaamiseen menee helposti hetkonen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housuissa on vain kaksi varsinaista saumaa: puntin sisäpuolella ja haarakoukku. Lisäksi pitää ommella käänteet lahkeensuihin ja kuminauhakuja vyötärölle. Koska mallin idea on olla kunnolla ”lötkö”, pienet harhatikit eivät näy missään ja siksi housut erittäin todennäköisesti onnistuvat, vaikka istuisi elämänsä ensimmäisen kerran ompelukoneen ääreen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Salihousujen tekemistä varten tarvitset:

  • noin 1,20 m – 1,50 m hyvin laskeutuvaa kangasta, mieluiten aika ohutta viskoosia. Kankaan leveys tulisi olla noin 140 cm. Kapeammasta kankaasta (yleensä silkit ovat 120 cm) syntyy noin XS/S -kokoiset housut. Isoja kokoja varten pitäisi olla joko leveämpi kangas tai limittäin menevä leikkuusuunnitelma.
  • vyötärönympärysmitan kuminauhaa. Mikä tahansa leveys käy. Itseltäni sattui löytymään valmiiksi leveää (punaista!) kuminauhaa, joten käytin sitten sitä…
  • mittanauhan
  • sakset
  • sopivan väristä ompelulankaa ja tietty sen koneen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mintun kukkahousujen viskoosi on vähintäänkin ziljoona vuotta vanhaa ja alunperin hankittu jotain suunnitelma-asteelle jäänyttä mekkoprojektia varten. Sattumalta kankaan kuvioista löytyy niin sinistä kuin keltaistakin – jotka molemmat ovat tehneet yllätyshyökkäyksen Mintun garderobiin tänä keväänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leikkausta varten kangas taitellaan kuvan tapaan – eli ei niinkuin normaalisti kaksinkerroin, vaan siten, että reunat kohtaavat keskikohdalla ja kummassakin reunassa on taite. Hmmm… tulipas selostettua tosi hassusti, mutta kuvasta selviää varmaankin ihan hyvin, mitä tarkoitan..

Kaava

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housut valmistuu kahdesta kappaleesta, jotka ovat keskenään samanlaiset. Tee näin:

  • Mittaa jalan ulkosivu nilkasta vyötärölle, lisää mittaan 2 x kuminauhan leveys + 1 cm ja noin 1 cm lahkeen kääntämistä varten. Yhteenlaskettu pituus = kaavan ”TAITE”
  • Merkkaa pituus kankaalle.
  • Merkkaa puntin suun leveys kankaalle – huom. puolikas lopullisesta mitasta! Jos et osaa päättää, mikä olisi hyvä leveys, mittaa joidenkin toisten housujen puntti tai tee mittanauhasta lenksu ja mallaile sopiva leveys sen avulla. Kukkahousujen puntti on reilut 20 cm.
  • Mittaa lantion levein kohta ja lisää pituuteen 6 cm. Jaa tuo nyt saatu mitta neljällä ja merkkaa se kankaan yläreunaan.
  • Piirrä viiva (tai leikkaa suoraan…) ”sisäpuntti” 2/3 pituudesta niin, että se päättyy keskelle kangastaitosta. Haara on puolestaan 1/3 pituudesta ja päättyy edellisessä kohdassa mitatun vyötärön reunaan.
  • Leikkaa toisesta kangaspuoliskosta samanlainen kappale. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Periaatteessa kaava toimii aivan loistavasti, vaikka vetäisi ihan suorat viivat lahkeensuusta ja vyötäröltä kankaan keskelle. Itse en malttanut olla hifistelemättä ja kaarroin aavistuksen haaraa ja leikkasin puntin vähän matkaa loivasti suoraan, ennenkuin aloin kaartamaan lisää leveyttä.

Ompele ensin sisäpunttisaumat niin, että lopputuloksena on kaksi punttipötkylää. Siksakkaa ja silitä. Ompele puntit yhteen haarasaumalla. Siksakkaa ja silitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ompele kuminauha lenksuksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun housukappaleet on ommeltu yhteen ja kuminauha lenkiksi, voit sovittaa tekelettä. Yleensä tekee hyvää, jos etupuoliskoa madaltaa pari-kolme cm, kuten kuvassa.

Tarkoitus on, että haarakoukku roikkuu selkeästi alhaalla – ei nyt ihan haaremityyliin, mutta melkein. Se antaa salihousuille tunnusomaisen rennon lökötyksen ja on välttämätöntä liikkumisen kannalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siksakkaa yläreuna ja ompele kuminauha pussiin (taitteen sisään). Oikein leveä kuminauha, kuten Mintulla tässä, pysyy paremmin ojennuksessa, jos sen tikkaa vielä keskeltä. Kuminauhaa pitää silloin venyttää samalla, kun ompelee, jottei tikit katkeile, kun kiskoo housut jalkaansa. Kapea kuminauha on kaikkein helpoin.

Siksakkaa punttien suut ja käännä noin sentin verran. Silitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmista tuli!!

Jos jäi vielä jotain kysyttävää näin superpedagogisten ohjeiden jälkeen, vastailen kommenttiboksissa erittäin mielelläni. Ja tosiaan tuolla ylempänä antamani kankaan menekki on arvio. Vajaamittaiset ja/tai lyhyen ihmisen  housut syntyvät pienemmästäkin määrästä. Yksi pituus riittää tuonne 42/44 -kokoon asti, mutta isompia kokoja varten kannattaa hankkia 1 1/2 tai kaksi kertaa tarvittava pituus.


Kirjoittanut Minttu KLO 16:14 Kommentit pois päältä artikkelissa Superhelppo ohje kukka- eli salihousuille

TUNNISTEET: ,

Muissa blogeissa aiheesta: DIY Muoti

 

Posliininmaalausta

sunnuntai 07. huhtikuun 2013

Eilinen lauantai tuli vietettyä Gustavsbergissä – eli vanhassa posliinikaupungissa noin puolen tunnin bussimatkan päässä Tukholman keskustasta. Oli aivan täydellinen retkisää. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja vaikka tuuli välillä pureskelikin poskipäitä tämänpäiväistä lumisadetta aavistellen, saattoi ulkona istuskella kaffen ajan ihan mainiosti.

Retken pääjuttu oli osallistua posliininmaalaukseen, jota järjestetään yhä toiminnassa olevan posliinitehtaan yhteydessä olevassa museossa. Maalaushommiin ei tarvitse varata aikaa – tilaa vaikuttaisi olevan hyvinkin runsaasti – ja opastus annetaan aina kaikille ryhmille erikseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse posliininmaalaus ei maksa periaatteessa mitään, mutta maalausta varten pitää ostaa jokin tarjolla olevista Gustavsbergin tai Villeroy & Bochin astioista. Valikoimaa ei ole kovin runsaasti, pari-kolme eri kokoista matalaa lautasta, syvä lautanen, muki ja kuppi. Hinnat ovat normaaleissa ko. merkkien hinnoissa – eli noin 150,- – 250,- kruunua. Astian ostamisen jälkeen värien käyttö on vapaata ja hinta sisältää luonnollisesti myös polttamisen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanha tehdasalue on tosi kaunis! Posliininmaalauksen jälkeen kiertelimme pitkään alueella…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Camilla maalaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin miettinyt etukäteen vähän millaista tyyliä haluaisin kokeilla. Voin kertoa, että todellisuudessa on ihan hillittömästi paljon hankalampaa saada käsi tottelemaan ajatuksia. Eikä ne omat suunnitelmat välttämättä näytä kupin pinnassa ihan täysin yhtä tyylikkäältä kuin mielikuvissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä se lähtee! Posliininmaalauksen ohjaaja sanoi, että pitää antaa vaan tulla sisimmästä sen, mikä tuntuu kaikkein parhaimmalta. Minttu on näköjään kaivannut aika runsaasti auringonpaistetta elämäänsä. Suorastaan himoan keltaista! Tosin en kyllä vaatteissa kuitenkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Homma alkaa hahmottua vähitellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kupin täydeltä auringonpaistetta. Mietin, että koska tuossa ei ole korvaa, sitä voisi käyttää myös pienenä maljakkona. Ensin kyllä ajattelin, että siitä tulee säilytyspaikka meikkisiveltimilleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polttomerkintä.

Polttamisen jälkeen taiteelliset kipposet sopivat mainiosti ihan normaaliin ”astiakäyttöön” ja kuviot kestävät myös konepesun. En voinut olla ihailematta polttohyllylle jätettyjä aikaisempien maalareitten tuotoksia:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gustavsbergin posliinimuseo on loistava retkikohde myös (tai etenkin?) lapsiperheille. Ainakin, jos lapset tykkäävät taiteilusta. Ohjaajan mukaan aika monet tulevat myös pienen vauvan kanssa ja painavat lautaseen muistoksi pienten jalkojen tai käsien kuvat. Ihan päiväristeilyn yhteyteen maalausretkeä ei kuitenkaan kannata suunnitella, sillä polttouuni ei ole päällä joka päivä ja pahimmassa tapauksessa omaa taideastiastoaan joutuu odottamaan jopa muutaman päivän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka tämä onkin olevinaan enemmän sellainen kultturelli diy-postaus, on ihan pakko kuitenkin mainita, että posliinitehtaan ja -museon välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös astiahullun taivas. Gustavsbergin tehtaanmyymälä sijaitsee itse tehtaan yhteydessä. Valikoimaa on aika paljon ja kakkoslaatu irtoaa melko edullisesti. Ehdittiin käydä tehtaanmyymälässä ennen posliininmaalausta ja tuumasin, että tältä reissulta taitaa selvitä shoppailematta kotiin. Mutta. Sitten Camilla mainitsi ohimennen, että tehdasrakennuksen toisella puolella oli muutama muukin outlet-tyyppinen astiakauppa ja minähän siihen, että käydäänpä katsomassa. Ohnoes – siellähän on kaikki Iittala-outletit ja Villeroy & Boch ja Kosta Boda ja mitä lie vielä!

Onneksi olimme bussilla liikkeellä, Iittala-outlet oli jo koitua kohtalokseni. Iittalan (aivan virheettömän näköistä) kakkoslaatua saa tuolta hyvin edulliseen hintaan ja poistuvia värejä puoli ilmaiseksi. Aivan pakko tehdä retki pelkästään shoppailumielessä tuonne, kunhan saan inventoitua, mitä astiakaapistani kipeimmin puuttuu.


Burda suomeksi

sunnuntai 13. tammikuun 2013

Viime Suomen reissulla huomasin, että Burdaa saa vihdoinkin myös suomenkielisenä! Varsinkin joidenkin kinkkisempien ohjeitten kanssa on kyllä ihan loistavaa, että voi lukea omalla äidinkielellään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainakin tuo 13/2012 numero oli jo saatavana suomenkielisenä. Taisi olla ihan ensimmäinen laatuaan. Tosin mun lehteni on ruotsiksi… En kyllä taida jaksaa alkaa kantaa lehtiä Suomesta. :)

Vuoden viimeinen numero on aina täynnä juhlavaatteita, mutta monesti niistä löytää hyviä mekon kaavoja, jotka on helppo muuttaa arkikäyttöön sopiviksi vähän vähemmän kiiltävillä kankailla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiepsautussolmumekko alkoi heti syyhyttää sormia… Valitettavasti varastoistani ei löydy tuohon malliin soveltuvaa kangasta ja kangasostolakko jatkuu edelleen. Täytyy nyt harkita, jos tekisi tämän kohdalla yhden poikkeuksen kuitenkin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkään hurjasti mekoista, jotka antaa sellaisen vaikutelman kuin olisi pukeutunut paitaan ja hameeseen. Lisäksi kietaisumalli on mielestäni aina kiva, joten tämä pääsi ensimmäisenä toteutukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulukuusiaiheiset stailaukset ei jotenkin enää iske, mutta harmaa villahame kylläkin. Tavallinen melko tylsä puolihame herää kummasti henkiin toispuoleisen liuhulipareen ansiosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tosi hyvä valikoima eri tyylisiä mekkoja. Tekisi mieleni toteuttaa useampikin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisenä listalla on siis kuitenkin tämä kietaisupaitamekko. Olen jo aloitellut vähän projektia. Kaavat on piirretty ja kangas silputtu, mutta varsinaisiin ompeluhommiin asti en ole vielä päässyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritin kuvata kangasyhdistelmän, josta mekko on tulossa, mutta sävyt eivät oikein halunneet tallentua luonnollisina. Hameosa on hyvin tummaa, lähes mustaa, tummansinistä villasekoitekangasta ja yläosa raikkaan vaaleanvihertävää viskoosia. Kuullostaa ehkä vähän oudolta – ja eikös jotkut tiukkapipot ole sitä mieltä, että sinistä ja vihreää ei saisi yhdistää ollenkaan – mutta tykkään kokonaisuudesta oikein kovasti. Täytyy vaan toivoa, että lopputuloskin on sitten aikanaan onnistunut.


Kirjoittanut Minttu KLO 21:58 Kommentit pois päältä artikkelissa Burda suomeksi

TUNNISTEET: ,

Muissa blogeissa aiheesta: DIY Muoti

 

DIY: Niittikaulukset

tiistai 06. marraskuun 2012

Irrallisilla kauluksilla saa helposti ajankohtaista ilmettä klassisiin asukokonaisuuksiin ja asennetta väsähtäneeseen neulepaitaan. Statement-kauluksia saa toki kaupastakin, mutta näpräilysormiani alkoi syyhyttää ja tuumasin, että eihän tuollaisen toteuttaminen voi kaksinen homma olla.

Niittien kiinnittämiseen meni ehdottomasti eniten aikaa, muuten kaulukset valmistuvat yhdessä hujauksessa.

Lopputoloksesta ei tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut, mutta aika hauskat kaulukset kuitenkin. Olen mallaillut noita muutamien asujen kanssa ja uskon, että niille tulee vielä hyvinkin käyttöä.

Niitit kävin ostamassa askartelukaupasta (hinta yhteensä noin 5 euroa), mutta muuten kaikki materiaalit löytyi kotoa. Kauluksiin ei mene kovin paljon kangasta, joten niihin on helppo saada vihdoinkin käytettyä niitä muista projekteista yli jääneitä tilkkuja, joita ei ole hennonnut heittää pois.

Kaulusten kaavoina voi käyttää minkä tahansa kauluspaidan kaavoja – kunhan vain malli miellyttää silmää. Itse en uskaltanut riskeerata kaulusprojektin etenemistä kaavojen etsiskelyllä. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohdun puoleksi päiväksi selailemaan kaavalehtiä. Päätin siis piirtää kaavat itse.

Pääntien kaareen otin mallia vanhasta neulepaidasta. Suurensin kuitenkin ympärysmittaa hieman, koska kaulus näyttää kauniimmalta, jos se istahtaa pikkuisen pääntien ulkopuolelle.

Itse kaulus muodostui vapaalla kädellä täysin fiiliksen mukaan.  Käytän kaavojen piirtämiseen ohutta silkkipaperia kunnon kaavapaperin sijaan. Siksi puolitylsälläkin lyijykynällä saa helposti reikiä paperiin. Jos nyt joku sattui ihmettelemään. 

Työn tässä vaiheessa on tärkeää tarkistaa, että assistentti on tehtäviensä tasalla! 

Silkkipaperikaavan avulla on helppo testata miellyttääkö kauluksen malli ja koko ennenkuin hyökkää saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Piirretty kaulus on siis puolikas (daaa!), joten kappaleita pitää leikata yhteensä 4 (2 x kaksinkerroin taitetulta kankaalta). Kauluksenpuolikkaisiin kannattaa silittää suhteellisen jämäkkää tukikangasta – vähän tietty käytetystä materiaalista riippuen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että irtokaulukset saavat mielellään olla aavistuksen tukevammat kuin vastaavat paidassa.

Kaulusten ompelu on ihan superhelppoa. Kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pussiksi. Suurin haaste on muistaa jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Valmiit kauluksenpuolikkaat kannattaa silittää tässä vaiheessa huolellisesti. Silitysraudan avulla voi vielä hiukan muokata kaulusten mallia – jos nimittäin tuntuu siltä, että symmetrisyydessä on toivomisen varaa.. 

Valmiit kauluspalat kiinnitetään yhteen joko edestä tai takaa – ja avattava kiinnityssysteemi laitetaan vastaavasti toiselle puolelle. Niittikaulukset on ommeltu yhteen takaa ja etupuolelle ompelin leveän satiininauhan kaulan ympärille solmiamista varten. Kaulukset voisi  ihan yhtä hyvin ommella yhteen edestä ja laittaa taakse vaikka hakasen tai lenksun ja napin.

Valmiit kaulukset voi koristella haluamallaan tavalla. Niinkuin kuvan valaistuksestakin näkee – tässä vaiheessa oli jo ehtinyt tulla iltapäivä.

Ihan alunperin ajatuksenani oli laitella niitit säännöllisesti kiertämään kauluksen reunaa symmetrisesti ja hillitysti. Tekovaiheessa niitit halusivat välttämättä  asettua tuolla tavalla toispuoleisesti – eikä minusta ollut väittämään vastaan.

Kyllähän niistä aika hienot kaulukset tuli! Tykkään kovasti tuosta muhkean mustan satiinirusetin dekadenttiudesta yhdistettynä klassisten (joskin aika pienikokoisten) pyramidiniittien kovuuteen.


Ompele helppo ja nopea maksihame

keskiviikko 03. lokakuun 2012

Tässä ohjeet supersimppelin maksihameen ompelemista varten! Toteutukseen meni aika tasan tarkkaan tunti – ja tuo aika sisältää myös ompelukoneen kaivelemisen esiin vaatehuoneesta, silityskeskuksen pystyttämisen ja yleisen ompelutarvikelaatikoiden penkomisen (kyllä täällä jossain piti olla mustaa leveään kuminauhaa…).

Innostus hameeseen lähti oikeastaan tästä Balmainin mustasta samettisesta maksihameesta. Ihan esikuvan mukaiseen, ylös vesirajaan nousevaan halkioon en taipunut.  Sen sijaan virittelin muutamalla pistolla tuollaisen laskoshässäkän liikkumista helpottamaan.  Toinen inspiraatiokuva löytyi net-a-porterista.

Halusin maksihameeseen aavistuksen kiiltoa, joten (loppumattoman tuntuisesta) kangasvarastostani löytynyt musta, kiiltävänmustin kuvioraidoin koristeltu kangas sopi tarkoitukseen oikein hyvin. Oikeastaan raidat ovat vaakasuunnassa, mutta leikkasin hameen kuitenkin niin, että kuviot tulevat pystyyn.

Kankaan materiaalista en osaa varmaksi sanoa, koska tuo on niin vanha palanen, että en muista – ja mitään lappuja ei tietenkään ole kiinni missään. Laskeutuvuuden ja ”tunnun” perusteella uskoisin kuitenkin, että kysymyksessä on 100 % viskoosi.

Maksihametta varten tarvitaan kankaanpala, jonka pituus on haluttu hameen pituus + noin 15 cm kuminauhakujaa ja helman käännettä varten. Laitoin omaan hameeseeni 4,5 cm leveän kuminauhan vyötärölle – se tuntuu jotenkin ”vaatteemmalta” kuin kapea. Jos käytät kapeampaa kuminauhaa, pituusvaraa ei tarvita yhtä paljon.

Hameen leveys on hiukan makuasia. Itse halusin aika kapean hameen ilman, että kysymyksessä on varsinaisesti kapea hame. Nyrkkisääntö on se, että mitataan levein kohta lantion/pepun ympäriltä ja lisätään siihen noin 10 – 15 cm. Tämä on yhtäkuin hameen leveys. Tosin etenkin hyvin kapealanteisten kannattaa muistaa, että kovin kapean maksihameen kanssa käveleminen voi muuttua aika haasteelliseksi.

Leikkuun jälkeen ommellaan ensin pystysauma ja huolitellaan se saumurilla tai siksakilla.

Seuraavaksi ommellaan vyötärökuminauha sopivan mittaiseksi rinkulaksi. Sopiva mitta vaihtelee sen mukaan, miten napakkaa nauha on. Eli kannattaa mitata sopiva pituus oman vyötärön ympärillä. 

Kapealle kuminauhalle voi ommella ensin oman kujan hameputkilon yläpäähän. Muista jättää aukko kuminauhan pujotusta varten!

Leveä kuminauha istahtaa helpoiten paikoilleen, kun sen ompelee suoraan kuminauhakujan sisään. 

Sormilla kyllä tuntee, missä kuminauha kulkee, joten ei pitäisi olla pelkoa siitä, että sen ompelee vahingossa kiinni kankaaseen. Loppuvaiheessa rypytystä pitää vähän pyörittää, että nauhakujan saa ommeltua loppuun asti, mutta ainakaan tällaisten maksihameeseen sopivien ohuiden materiaalien kanssa ei pitäisi tulla ongelmia.  

Lopuksi ommellaan vielä päärme helmaan.

 Tadaa! Maksihame on pientä tuunausta vaille valmis! Jos olisi halunnut hameeseen Balmain-tyylisen halkion, sen olisi voinut tehdä helposti jättämällä osa (taka-)saumasta ompelematta ja tikkaamalla halkion reunat.

Itse päädyin halkion sijasta luovaan laskosteluratkaisuun.

Kolmen poikittaislaskoksen on tarkoitus ensinnäkin vähän rikkoa putkilomaista yleisvaikutelmaa ja toisekseen helpottaa liikkumista. Ensimmäinen laskos on noin 10 cm  helmasta. Laskosten syvyys on noin 2 cm ja etäisyys toisistaan n. 8 cm.

Laskokset on kiinnitetty käsin vain parilla hassulla pistolla – eli ne saa helposti myös auki, jos alkaa tuntua, että tämä ei nyt ollutkaan ihan niin hyvä ratkaisu.

Valmis hame näyttää tältä! Yritän vielä tällä viikolla rakennella kunnon asun maksihelmojen ympärille. Täytyy nyt pikkuisen makustella noita laskoksia… Jotenkin olin livenä niihin ihan tyytyväinen, mutta kuvissa ratkaisu näyttää oikeastaan vähän erikoiselta.

Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen hameeseen! Kerrankin ei ole pelkoa, että homma jää ajan puutteen vuoksi kesken – sen verran nopeasti tuo valmistui. Taidanpa lähteä tästä penkomaan kangasvarastoja, jos vaikka löytyisi joku toinenkin maksimekoksi muuntautumishalukas kangas.