Hääpäivä kuvina

tiistai 25. elokuun 2020

Karkin ja Cissin häät

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi Karkin ja Cissin häistä. Ajatella – jo vuosi!!

Lupasin aikoinaan, että saatte vielä oikein kunnon kuvakavalkadin ja kertomuksen päivän kulusta. Eikös se ole ihan paikallaan näin vuosipäivänä palata takaisin ikimuistoiseen päivään, ihanasti järjestettyyn tapahtumaan ja lämminhenkiseen juhlaan, jonka muisto säilyy ikuisesti?

Tässä siis Karkin ja Cissin hääpäivä ammattivalokuvaajan linssin läpi ikuistettuna.

Monenlaista säätöä jäi ihan viime sekunneille. Karkki sai tarpeekseen huonosta ja töykeästä kohtelusta varaamassaan kampaamossa – ja päätti tehdä kampauksensa itse. (Kampaus oli ihana ja pysyi hyvin koko päivän!). Peetun piti ihan alunperin tulla tänne mun luokseni auttamaan käsipuolta äiskää laittautumaan, mutta jonkin verran blogikuvia ottaneena tajusin, että Karkki laahuksensa kanssa on enemmän assisteerauksen tarpeessa.

Virallisista hääposeerauskuvista tuli aivan ihania!

 

Tukholman suomalainen kirkko on aivan ihana! Tunnelmallinen ja kaunis – eikä ollenkaan iso ja kaukaisen oloinen.

Kukkaistyttöinä toimi Cissin siskon kaksi vanhinta tytärtä, Elvira 8 v. ja Emmy 5 v.

Tärkeää kunniatehtävää oli suunniteltu ja harjoiteltu huolellisesti etukäteen. Molemmat nuoret neidot olivat innoissaan ja tärkeänä saamastaan suuresta vastuusta. Kaikki vaikutti olevan ok – tytöt tykkäsivät  uusista mekoistaan ja silkkinauhoilla koristelluista koreista.

Kaksi päivää ennen häitä tuli stoppi. Ei, ei se nyt sitten toiminutkaan, että noin vaan kävellään ruusun terälehtiä kirkon käytävälle sirotellen. Vanhempi siskoksista laittoi ultimatumin: suostumme hommaan vain, jos saadaan olla paljain jaloin kuten Elsa (Frostin sankaritar, olen oppinut).

Sievät kengätkin olisivat olleet kyllä kivat, mutta onhan noissa kahdessa paljasjalkaisessa prinsessatytössä jotain aivan valloittavan keijukaismaista!

Erityiskiitos papille aivan ihanasta, valoisasta ja rakkaudentäyteisestä toimituksesta!

Kirkolta käveltiin Slottsbacken alas rantaan ja laivan tuloa odotellessa otettiin lisää ihania kuvia.

Tässä jo odotellaan laivaa saapuvaksi…

… ja sieltähän se tulee! Ihana tunnelmallinen höyrylaiva, jonka kyydissä juhlaväki siirtyi kohti juhlapaikkaa.

Nelinkertainen hurraa-huuto hääparille, Ett fyrfaldigt leve för brudparet! ”Hipp, hipp… hurra, hurra, hurra, hurra!”

Näin oli juhlat julistettu alkaneeksi!

Vaikea sanoa unelmoiko tämä häävieras paitansa teeman mukaisesti näkevänsä meressä haikaloja. Vai kenties vastarannalla näkyvästä Gröna Lundin huvipuistosta.

Sää oli jokatapauksessa aivan ihana. Ilmassa ei ollut sitäkään vähää syksyn aavistusta kuin nyt tänään ja eilen on ollut – päinvastoin. Jopa merimatkan ajan meitä hemmoteltiin lempeillä tuulilla ja heleällä auringonpaisteella.

Henriksdalin laiturista on muutaman minuutin kävelymatka juhlapaikkaan. Kyllä me vähän suunniteltiin, että pitäisi hankkia sateenvarjot tai jotain. Olin jo katsonut valmiiksi kohtuuhintaiset golf-varjot hääparille – mutta jotenkin me sitten vain oltiin varmoja, että keli pysyy hyvänä. Ja niinhän se sitten tekikin.

Kävelymatka oli kaikkinensa oikein ihana. Etenkin kun ohikulkijat, mukaan luettuna kulmakunnan skeittijengi, huutelivat onnentoivotuksia ja hurraata hääparille.

Päätän raporttini tältä erää tähän tärkeään kuvaan, jossa toast-madamet (yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen) ilmoittavat ensimmäisestä puheesta. Ja siellähän se morsiamen äiti – yours truly – onkin jo noussut toimittamaan kyseistä tehtävää. (Ihanaa muuten saada olla ensimmäinen puheen pitäjä. Itseäni ainakin jännittää aina sen verran, että palaakaan aivan mahtavan ihanasta illallisesta en olisi saanut nieltyä ennenkuin tehtävä oli suoritettu).

Nyt tuntuu siltä, että kaikki jutut tagillä Karkin häät on kirjoitettu. Ja hyvä niin, koska ihan minä päivänä hyvänsä kääntyy uusi sivu myös Mintun elämässä – siitä lisää (tietenkin!), kun sen aika on!

Kuvat: Jonas Norén


Häiden pienet ihanat yksityiskohdat!

keskiviikko 01. heinäkuun 2020

Ihan alunperin ajattelin, että kirjoittelen juttuja Karkin ja Cissin häistä vähän sillä kulmalla, että ne, jotka nyt suunnittelevat omia häitään, saavat siitä napattua ideoita itselleen. Toki myös itsestäni on niin ihana tällä varjolla viipyillä ikimuistoisissa häätunnelmissa. Nyt oikeastaan vielä enemmän kuin koskaan kaipaan pieniä pakohetkiä lähimenneisyyteen ja onnelliseen päivään, josta halauksia ja lähikontakteja ei puuttunut.

Vähän kyllä sydämestä ottaa kaikkien heidän puolesta, jotka ovat suunnitelleet häitänsä tälle kesälle. En edes pysty kuvittelemaan, mitä kaikkea heidän mielessään mahtaa juuri nyt liikkua. Eihän se missään tapauksessa ole se ja sama siirtää häitä esmes seuraavaan kesään, jos kaikenlaiset suunnitelmat on tehty tälle vuodelle. Mahtaako sitä saada takaisin maksamiaan varausmaksujakaan? Eikä virtuaalihäät vain parin turvavälin päässä seisovan todistajan läsnäollessa ole missään tapauksessa sama juttu kuin koko suvun kanssa juhlitut tanssihäät.

Mutta tulkaa mukaan, niin esittelen muutamia ihania yksityiskohtia Karkin ja Cissin häistä!

Morsius”riisi”

Valkoinen riisi on kuulemma haitallista puluille ja muille urbaaneille villieläimille. Morsiusmarkkinoilla on kaikenlaisia vaihtoehtoja tahraamattomista saippuakuplista ruusunterälehtiin. Karkki ja Cissi päätyivät (luomu-) seesaminsiemeniin. Onnittelusateen efekti muistuttaa näin klassista riisiä, mutta ravintoarvoltaan siemenet ovat oikein hyväksi city-linnuille.

Kaikki vieraat saivat pussin siemeniä kirkkoon tullessaan.

Date Night Jar

Vieraskirjan viereen oli iltajuhlissa sijoitettu iso lasipurkki, paperilappuja ja kyniä, jotta vieraat saisivat antaa tuoreelle avioparille vinkkejä tulevia treffi-iltoja varten. Idea on mielestäni aivan loistava! Kaikkihan tietää, että deittiromantiikka lentää vakiintumisen jälkeen välittömästi ikkunasta pihalle. Haha!

Sellaisen vinkin kuitenkin antaisin, että kun seremoniamestari kertoo vieraille, mitä heiltä odotetaan, kannattaa kehottaa heitä kertomaan aivan kaikki deitti-ideat. Karkin ja Cissin purkki jäi vähän vajaaksi, kun ohjeeksi annettiin kertoa ne parhaimmat vinkit. Vähemmästäkin tulee suorituspaineita!

Paikkakortit

Olen jo sauhunnut aikaisemminkin, miten mainio idea valokuvista tehdyt paikkakortit ovat! Ihana tapa päästä jutun alkuun vieruskaverin kanssa, kun voi kysellä kuvasta, missä se on otettu, mikä tarina siihen liittyy etc. Sikäli siis juuri erilaiset tilannekuvat, muistot yhteisistä tapahtumista, matkoilta, harrastuksista toimii erinomaisesti, toisin kuin ehkä kliinisesti kauniimmat viralliset profiilikuvat.

Menu

Ensin ajateltiin, että skipataan koko menu, tai siis sen printtaaminen, mutta sitten todettiin, että kyllähän ihmiset tykkäävät tietää, mitä on tarjolla. Monet asiat voi tehdä kalliisti ja hienosti tai huomattavasti edullisemmin näkemällä hieman vaivaa. Ihan tyylikkäät menut saa tulostamalla itse ja koristelemalla askartelukaupasta löytyvillä kultaisilla menu-tarroilla!

Vieraskirja

Luulisin, että jonkinlainen vieraskirja taitaa olla nykyisin häissä ihan vakio (ei vaan ennenvanhaan!). Sen voi toteuttaa varsin monella tapaa, mutta Karkin ja Cissin tyyli on mielestäni aivan ihana.

Juhlissa oli käytettävissä kaksi Polaroid-kameraa ja tarkoitus oli, että kaikki ottavat itsestään kuvan, jonka voi laittaa vieraskirjaan. Tarjolla oli myös monenlaisia kyniä, glitterisiä gel-rollereita ja muuta rekvisiittaa. Näistä vieraat sitten saivat askarrella näköisensä tervehdyksen hääparille.

Lopputuloksena on persoonallinen ja hauska vieraskirja, monenlaisia ikimuistoisia kuvia ja koskettavia tekstejä!

Yllätysmomentti

Karkin ja Cissin häävalssin huipennus: kultainen konfettisade!

Wedding Sweets (Morsiusmakeiset?)

Yksi ehkä suloisimmista yksityiskohdista ikinä!

Kaikille vieraille oli katettu pöytään ihana rasia, jonka kannessa on Karkin ja Cissin nimet sekä häiden päivämäärä. Rasian sisältä paljastuu Hersey’s Kisses (miten osuvaa!) -suklaa nameja. Mutta ei siinä vielä kaikki – jokainen konvehti on koristeltu hienolla tarralla! Kuvavaihtoehtoina joko Karkin ja Cissin kihlajaiskuva, perheen hurmaava Diaz-kisu tai päivän päivämäärä.

Tunnustan, että en raaskinut ollenkaan syödä omia namejani. Rasia on edelleen koskemattomana rakkaiden muistojeni joukossa. Häiden herkkutarjoilu oli onneksi muutenkin sen verran runsas, että sokerihammasta ei ehtinyt kolottaa missään vaiheessa!

En nyt lupaa, että hääjutut olisivat nyt tässä.. Ehkä 1-vuotishääpäivän kunniaksi teen oikein raportin koko päivän kulusta!


Morsiamen äidin superwoman-asu

tiistai 31. maaliskuun 2020


Tänään on tullut sen päiväinen määrä huonoja uutisia tuutista jos toisestakin, että oli ihan pakko alkaa selailla puhelimen kuvia onnellisemmista ajoista. (Ei, ei mitään superhälyttäviä uutisia – ei ainakaan tällä tietoa – ja vain osittain koronaan liittyviä. Mutta kaikenlaista pientä ja keskisuurta, joka pistää muutenkin kovalla koetuksella olevan hyvän tuulen ja positiivisen maailmankatsomuksen aikamoisen haasteen eteen.) Siinä sitten tajusin, että enhän ole lainkaan tehnyt virallista esittelyä asusta, joka ylläni juhlin Karkin ja Cissin häitä!

Asusta ei ole virallista asukuva-pönötys -otosta, joten esittely tulee sekalaisista kavereilta saaduista ja virallisen kuvaajan kuvista leikellyistä palasista sekä asun osasista erikseen. Olin koko hääjuhlapäivän niin tohkeissani ja täpinöissäni kaikesta, että tajusin vasta seuraavana päivänä unohtaneeni pyytää ketään näppäämään parempaa kuvaa asustani.

Sinänsä harmi, sillä olin ihan supertyytyväinen asuuni (paitsi hiuksiin, jotka olivat aika kauheet… haha!), mutta toisaalta olen niin onnellinen tuosta päivästä, enkä yhtään ihmettele, ettei siinä tullut mieleenkään miettiä jotain niin triviaalia kuin omat asukuvani.

Tässä, sinänsä aika karseassa kuvassa, näkyy melko hyvin tuon ihanan mekkoni (kyllä, tykkään siitä edelleenkin valtavasti!) hienot, viittamaisiksi huituloiksi leviävät hihat. Viritelmä nielaisi sisuksiinsa robocop-käsihärvelini ja antoi lisäksi aimo annoksen voittamatonta superwoman fiilistä. Tuo taitaa olla myös ainokainen kuva, jossa näkyy asuni kengät, pehmeän puuteriroosat mokkasandaalit tukevalla palkkikorolla.

Juttuhan on niin, että minulla oli jo melkein koko asu hankittuna häitä varten jo ennen onnettomuuttani. Siihen asuun en vain olisi käsipuolena saanut itseäni kingerrettyä. Lisäksi toispuoleisuus aiheuttaa sen, että tasapainoni on aivan hakoteillä. Siitä syystä en voinut harkitakaan, että olisin laittanut jalkaani ihanat nude-pitsiset Karl Lagerfeldin piikkikorkoiset avokkaat, jotka hankin jo aikapäiviä sitten juuri tätä tilaisuutta varten. Oh well. Palkkikorot olivat muutenkin kätsymmät Gamla Stanin mukulakivikaduilla.

Ensi kesänä noista saa oikein hyvät arkisandaalit. Siis olettaen, että kesällä on ookoo liikkua jonnekin muuallekin ihmisten ilmoille kuin tuohon lähikauppaan. Tai miksei sitä voi kauppareissullekin vähän laittautua, jos muuta ei ole.

Käsilaukku on mielestäni hurjan sievä! En muista mitä merkkiä se on – joku random löytö Zalandosta. Väritys toistaa just eikä melkein sekä mekon syvän fuksian punaisen että sandaalien roosan. Lisäksi siinä on vielä vaaleampaa vaaleanpunaista, samaa sävyä, jota minulta löytyi aavistuksen shimmerinä versiona kynsilakasta.

Siis toi mun kampaus oli kyllä aikas kaamea, mutta päätin, etten välitä. Sivuseikka, mikä sivuseikka!

Hiusten tarina on kyllä aika mainio (”mainio”). Kävin kampaajalla torstaina ottamassa värin tyvikasvuun. Ihana kampaajani lupasi tehdä oikein supernapakat kiharat, joiden kanssa selviän lauantaihin asti. Sain ohjeeksi olla koskematta kiharoihin torstaina (en koskenut), haroa hiukset sormin auki perjantai-illan pre-wedding drinksuille (varoitteli vain, että kiharat voivat olla varsin sähäkät perjantaina, mutta vakuutin, että se sopii oikein hyvin perjantaille ajattelemaani lookiin) ja lauantaina suihkuttaa kevyesti hiuslakkaa, jotta nyt tyylikkäästi laimentuneet kiharat pysyisivät koko päivän.

Nooh… täältä voi käydä kurkkaamassa, millaiset ”villit kiharat” olivat perjantaina…

Ihan alunperin oli ajatus, että laittautuisimme Peetun kanssa yhdessä täällä minun luonani, ja hän voisi sitten myös vähän viritellä hiuksiani siinä samalla. No, sitten kävi selväksi, että kaasoa tarvitaan auttamaan morsiamelle puku päälle ja assisteeraamaan hääkuvien ottamisessa. Varasin jo siinä vaiheessa itselleni kampaaja-ajan ja haaveena oli jokin tämän tyyppinen kampaus. Kaikki inspiraatio oli haettu hakusanoilla ”helppo” & ”easy half up-do”.

Kampaaja ei selkeästi ollut samaa mieltä helppoudesta – näissä kuvissa näkyvä puoliksi räjähtänyt ”kampaus” on tosiaankin ihan hääjuhlapäivän alusta. En edes halua ajatella, miltä se näytti sitten loppuvaiheessa. Pikku anekdootti, että tämäkin kampaaja toisteli moneen otteeseen, että tehdään nyt sitten sellaiset kiharat, että varmasti pysyy. No, mitä mieltä olette? Menikö niinku Strömsössä?

Saavuimme kirkolta juhlapaikan läheisyyteen ihanasti tunnelmallisella höyrylaivalla. Satamasta oli noin kymmenen minuutin kävelymatka ja fiksuna olin tietty ottanut luotto-Havaianakset mukaan. Ne päätyi jalkaan myös aika välittömästi tanssin alettua illallisen jälkeen. Mutta hei huomatkaa – mustat lipsut matsaa ihan mainiosti laukun pohjaväriin. Haha!

Mekon pääntien ja vyön reunoja kiertää diskreetti rivi kevyesti kiilteleviä lasihelmiä. Mielestäni oikein kiva yksityiskohta, joka antaa mukavan viimeistellyn ilmeen. Ja sen vuoksi myös saman tyyppisin lasihelmin aplikoitu laukku tuntui oikealta vaihtoehdolta.

Korvissa Karkilta saamani upeat Efva Attlingin korvakorut.

Meikistäkin piti sanoa jotain, mutta sitten kävi niin, että kampaajan jälkeen aikaa siihen, kun taksi tuli hakemaan allekirjoittanutta kirkolle, oli tasan 23 minuuttia. Yksikätisenä vasemalla kädellä operoidessa oikein mikään ei suju kovin nopeasti. Niinpä meikki koostui kahdesta osasta: yhtä väriä luomille (aurinkopuuteria) ja luottohuulipunaa huulille. Loppukesästä oma väriskaala oli onneksi aika hyvissä ja kulmakarvat värjätty.

Ja kyllä, legenda pitää paikkansa: juoksin taksiin lipsut jalassa ja mekko auki. Ensi töikseen taksikuski sai vetää selässä olevan vetoketjun kiinni. Sandaalit vaihdoin jalkaan vasta kirkolla ja Tinni laittoi korvakorut korvaani.

Mutta päivä oli niin täydellinen ja onnellinen kuin vain voi olla!

Tässä viimeisessä hienossa panoraamakuvassa, jonka Tinnin mies on ottanut, kun virallinen kuvaaja ottaa meistä potrettia, näkyy koko rakas ydinperheeni (sekä Peetun hieno Hugo Boss -mekko ja & Other Stories sandaalit, jotka melkein vahingossa ostin samanlaiset).

Meidän likkajengi! <3


Morsiamen paniikki – eli Karkin hääpuvun tarina

maanantai 23. maaliskuun 2020

Mites siellä coronacation sujuu? Tuntuu, että korona-asiaa tuuppaa jokaikisestä tuutista tällä hetkellä sellaisella voimalla, että halusin tarjota pienen lepohetken vähän kevyemmän jännitysnäytelmän parissa. Etenkin, kun tiedossa on, että tämän kanssa kaikki päättyi suorastaan paremmin kuin hyvin!

Tarinan nimi voisi olla vaikka ”Karkin hääpuku – ja kuinkas sitten kävikään”. Sillä koko hommasta tuli tosiaan senpäiväinen jännitysnäytelmä, että en edes voi käsittää, miten morsian, armas lapsukaiseni, kykeni selviämään hommasta saamatta totaalista hermoromahdusta.

Alkuperäinen ajatus Karkin hääpuvusta oli, että minä olisin ommellut sen. Aloittelimme jo hyvissä ajoin tammikuussa kerätä inspiraatiomateriaalia sekä rakennella mood boardia – ja pikkuhiljaa suunnitelmien pääpiirteet alkoivat hahmottua. Tavoitteena oli siron, mutta ei liian avonaisen miehustan ja muhkean helman muodostama klassinen siluetti. Melkolailla ehdoton ei tuli alkuvaiheessa kaikelle pitsille, tyllille, glitterille, helmikoristeluille sun muille hörsöilyille.

Piirtelimme yhdessä hääpuvulle sopivaa mallia ja lopulta oltiin varsin hyvässä yhteisymmärryksessä mallin pääpiirteistä. Koska kysymyksessä on kuitenkin niin ainutlaatuinen vaate ja ex-ompelijana tiedän hyvin, että tällaisissa ”kerran elämässä” -tilanteissa vain mielikuvissa tehty hahmottelu ei ehkä vastaakaan toiveita, halusin varmistaa, että tosiaankin olemme täysin samoilla linjoilla.

Varmistukseen kuului kaksi vaihetta:

  1. Käydä hääpukukaupoissa sovittamassa mekkoja
  2.  Ommella testimekko samantyyppisestä kankaasta kuin mitä itse morsiuspukuun on ajateltu

Niinpä varasimme Karkin kanssa helmikuun puoleen väliin sovitusaikoja morsiusliikkeisiin. Ja siis miten voikaan olla, että heti ensimmäinen puku ensimmäisessä putiikissa oli täydellinen! Karkki aivan kihertyi ilosta mekkokaunokainen päällään ja ensimmäisen sovituskierroksen lopuksi tuo samainen päätyi vielä uudelleen päälle.

Tein kyllä heti selväksi, että vaikka yhä edelleenkin pystyn saamaan aikaiseksi ihan kohtuullisia pukuja kunhan aikaa on tarpeeksi, ei taitoni ole milloinkaan ollut sillä tasolla, että osaisin ommella täydellisesti sisäpuolelta tuetun ja lukuisia alushamekerroksia käsittävän luomuksen. Mahtaisiko sellainen tavallisilla kotiompelijan varusteilla onnistuakaan. Vakuutin, että minulle on täysin ok, jos Karkki päättäisikin haluta ostaa sen ihanan mekon, vaikka ajatus oman lapsen hääpuvun ompelemisesta tuntuikin tärkeältä.

Karkki ei muuttanut mieltään ja niin aloin valmistaa testipukua. Löysin aivan kertakaikkiaan mielettömän ihanaa korallinpunaista Givenchyn kangasta, joka ryhdikkyydeltään ja laskeutuvuudeltaan vastaa täydellisesti hääpukuun valitsemaamme helmenvalkoista morsiussatiinia.

Tässä kuvia juhlamekon kakkossovituksesta. Istuvuus on vielä kyseenalainen ja sovitusmuutoksia suht reilusti tulossa. Mm. pääntie takaa haluttiin tehdä huomattavasti avonaisemmaksi ja edestäkin hieman (vaikka venemäinen linja päätettiin kyllä pitää), myös puvun ylä- ja alaosa on tässä vielä toisistaan erillään. Lisäksi tästä versiosta puuttuu kokonaan vuori ja varsinaiseen hääpukuun oli tarkoitus tulla tuplamäärä helmaa ja pieni, noin metrin mittainen laahus.

En siis ihmettele, jos noissa yllä olevissa kuvissa näkyvä keskeneräinen juhlapuku ei herätä suurempaa ihastusta (kuvia ei myöskään otettu sillä mielellä, että niitä milloinkaan esiteltäisiin julkisesti) tai anna lupausta ihanasta morsiusmekosta. Omaani ja Karkin silmään se näytti kuitenkin juuri siltä kuin miltä sen oli tarkoituskin – ja miten sen olimme suunnitelleet.

Juhlapuvun kolmas sovitus oli sovittu eräälle sunnuntaille viime toukokuun puolenvälin jälkeen. Siinä vaiheessa se olisi ollut jo niin pitkällä, että jäljellä oli vain pienempiä juttuja, helman tasausta, hakasten kiinnittämistä ja sen sellaista. Ajattelin käyttää koko lauantain puvun viimeistelyyn, mutta tuumasin sitten, että kipaisen äkkiä ensin talvitakkini pesulaan, ennenkuin levittelen kaikki ompeluvehkeet pitkin kämppää.

No, siihen ”kipaisuun” se sitten tyssäsi. Olin tuskin päässyt naapurikortteliin, kun suoritin nyt jo semi-kuuluisan, kyynärpääni murskanneen kuperkeikkani. Ensiapuun päästyäni soittelin Karkille ja tuumasin, että seuraavan päivän juhlapukusovitusta pitää nyt vähän siirtää.

Tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että iskevät käpälääni kipsin ja pääsen vielä samana iltana kotiin katsomaan Euroviisuja. Laskiskelin, että parisen viikkoa siinä varmaan menee, ennenkuin saan kipsin pois, mutta häihin oli vielä reilut kolme kuukautta aikaa. Eli nou worries.

Pikkuhiljaahan se siitä sitten valkeni, että hommassa saattaa mennä aavistuksen pidempään. Parinkin aavistuksen verran pidempään.

Normaalin kaltaisen toipumisen jälkeen käteni ja käsivarteni olisi ollut about käytettävässä kunnossa kuutisen viikkoa leikkauksen jälkeen. Hyvinhän siinä sitten vielä ehtii ompeluhommia, kun oli kesäloma ja kaikkea – oli suunnitelmamme. Ja minä ähräsin rehab-jumppaa riemuiten jokaisesta pinsettiotteesta ja ranteen kiertämisestä, vaikka edistyminen tuntuikin tuskastuttavan hitaalta.

Aika kului ja hiljalleen alkoi hiki nousta niin morsiamen kuin ompelijankin ohimoille. Jonkun sunnuntai-päivällisen päätteeksi totesimme vihdoin Karkin kanssa, että meidän on päätettävä päivämäärä, johon asti odotamme meikäläisen kuntoutumista. Sitten joko aletaan vimmatusti ommella tai tulipunaisella kiireellä etsiä vaihtoehto B:tä.

Kun sitten vihdoin kävimme varsinkin allekirjoittaneella tunteisiin käyneen keskustelun ”äiskästä ei nyt ole ompelijaksi” häihin oli aikaa neljä viikkoa. NELJÄ viikkoa!!

Alkoi kertakaikkiaan ankara puvunmetsästys. Kiersimme valehtelematta kaikki Tukholman morsiuspukukaupat (helmet löytyy listattuna täältä) ja jokainen visiitti alkoi sanoilla: tarvitsemme jotain tangosta, häät ovat alle neljän viikon päästä. Haravoimme myös käytettyjen pukujen ilmoituksia, mutta loppukesästä sielläkin oli varsin tyhjää. Saman kesän morsiamet eivät vielä olleet ehtineet laittaa pukujaan myyntiin ja edellisen kesän sato oli ilmeisesti jo hyvin korjattu.

Lisäjännitystä puuhaan toi se, että osa kaupoista oli sulkenut kesäsesongin päätteeksi ovensa pariksi viikoksi. Näin myös Bröllopsbutiken, jossa Karkki oli nähnyt unelmamekkonsa puoli vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävästi mitään muuta pukua ei voinut hankkia ennenkuin oli selvitetty, onko olemassa mitään mahdollisuutta, että juuri SE puku löytyisi.

No, hääkuvista sen nyt näkee, että löytyihän se! Valmistajalla sattui olemaan yksi juuri oikean kokoinen puku varastossa peruuntuneiden kauppojen vuoksi – muuten heillä valmitetaan asuja vain tilausten perusteella. Eikun pikapakettina mekko Tukholmaan! Ja bonuksena vielä hääpukukaupan suosittelema, kokenut ja arvostettu ompelija kertoi juuri luovuttaneensa isot työt pois käsistään ja näin ollen olevansa vapaa tekemään Karkin tarvitsemat sovitusmuutokset poikkeuksellisen nopealla aikataululla.

Viimeiseen asti jännitti, että onkohan tässä nyt kaikki käänteet vai vieläkö tulee mutkia matkaan. Olin Tampereella käymässä, kun Karkki kävi yhdessä kaasonsa Peetun kanssa hakemassa puvun ompelijalta. Laitoin tytöille tekstaria, että miten meni, ja kun vastausta ei pariin tuntiin kuulunut, aloin pelätä pahinta.

Mutta ei, kaikki oli hyvin, puku oli täydellinen ja häihin oli vielä seitsemän päivää aikaa!

Nyt jälkiviisaana, kun käteni ei vieläkään toimi edes auttavasti (sovittu leikkaus, jonka tarvitsen, siirtyi koronan vuoksi) ihmetyttää, miten niin pitkään venytin ja kuvittelin kuntoutuvani niin paljon, että pystyn ompelemaan hääpuvun. Optimismin puutteesta ei ainakaan voi syyttää. Haha!

Onneksi kaikki kuitenkin päättyi parhain päin ja morsian säteili hääpäivänä kauniimpana kuin milloinkaan ihanassa puvussaan!


Häiden suunnittelun aikataulu

sunnuntai 01. maaliskuun 2020

En nyt mitenkään malta lopettaa hääaiheisten postausten väsäämistä! Niin ihana viipyillä vielä vuoden takaisissa tunnelmissa – ja ehkä näistä on jotain hyötyä tämän kesän morsiuspareille.

Isompien juhlien järkkäämisessä on aina pieniä projektijohtamisen piirteitä oli juhlan aihe mikä hyvänsä, mutta häät on kuitenkin ihan oma lukunsa. Mikäli tavoitteena on edes vähän maistraatissa piipahtamista mittavammat kinkerit, suunniteltavaa ja järjesteltävää riittää. Rahalla voi toki ratkaista osan ongelmista ulkoistamalla juhlien suunnittelun ammattilaisille – toisaalta sitten taas mitä enemmän pystyy, haluaa ja jaksaa tehdä itse, sitä enemmän voi samalla rahalla saada. Ihan ilmaista lystiä häiden järkkääminen ei todellakaan ole teki niin tai näin.

Suunnittelu kannattaa porrastaa järkevästi suurista linjoista aloittaen. On melkolailla ajan hukkaamista miettiä kattauksen ja koristelujen yksityiskohtia, mikäli tiedossa ei ole, missä juhlat pidetään tai mitä on tarkoitus tarjota. Poikkeuksena tietysti se, jos juuri nyt vaikka esimerkiksi kattaus on se juttu, mistä on aina haaveillut – silloin muut asiat suunnitellaan ja päätetään tietty sen ympärille ja palvelemaan sitä tärkeintä yksityiskohtaa.

Aika alkuvaiheessa kannattaakin jo hiukan miettiä, mistä on valmis joustamaan ja mitkä on ne asiat, joiden haluaa toteutuvan just eikä melkein.

Tässä perussuuntalinjoja, miten suunnittelujen kanssa kannattaa edetä Karkin häistä saadun kokemuksen perusteella. Hyvänä apuna ja prosessin selkärankana toimi meillä kokeneen häätuottajan Johanna Kajsonin ihanasti kuvitettu kirja ”Planera ditt drömbröllop”, jossa erinomaisten vinkkien ja inspiraation lisäksi on hyvin tilaa omille muistiinpanoille.

Nyrkkisääntönä pidetään, että kohtuullisten kokoisten häiden järjestämisessä menee vuosi. Kovin paljon pidempään sitä ei varmaan jaksaisikaan ilman, että menee maku koko touhuun. Toisaalta lyhyemmässäkin ajassa ehtii ihan mainiosti. Karkki ja Cissi aloittivat varsinaisen suunnittelun kihlajaisjuhlien jälkeen viime tammikuussa. Koko hommaan kaikkine matkan varrelle osuneine kommelluksineen meni siis vähän reilut seitsemän kuukautta. Hyvin siinä ehti, eikä edes perfektionismitaipumuksistaan tunnettu tyttäreni saanut pahempia bridezilla-kohtauksia edes loppukiireiden aikana.

Riippuu tietysti hiukan laskutavasta, milloin suunnitteluprosessin katsotaan alkaneeksi. Mikäli tavoitteena on saada mennä vihille suositussa kirkossa kesäsesongin aikaan tai pitää juhlat jossain tietyssä juhlapaikassa, kannattaa olla liikkeellä hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Karkki ja Cissi varasivat Gamla Stanissa sijaitsevan ihanan Suomalaisen kirkon jo reilua vuotta ennen h-hetkeä. Paljon aikaisemmin siis kuin lopullista päätöstä juhlien pitämisestä oli edes tehty.

Juhlasuunnitelmien ensimmäinen tärkeä vaihe on puhua selväksi häihin liittyvät toiveet, ajatukset ja haaveet. Isot sukuhäät vai urbaanit kaverijuhlat, pöytiin tarjoilu vai buffet, kirkko vai maistraatti, fiini juhlatila vai vuokrateltta, live-bändi vai Spotify-lista, räätälöidyt juhlapuvut vai parempaa Seppälää, ammattikuvaaja vai siskontyttö kännykkäkameran kanssa… jne. Kaikki pieneltäkin tuntuvat menoerät kutsukorteista (painettu & postitettu vai WhatsApp) kannattaa kirjoittaa ylös.

Toiveiden listaamisen jälkeen on hyvä myös priorisoida toiveet yhdestä kolmeen. Kumpikin merkitsee, miten tärkeänä pitää esmes sitä, että budjetissa on tilaa ammattivalokuvaajan palkkaamiselle. Jos molemmat on sitä mieltä, että se on 2 tai 3, tiedetään, että tuosta voidaan joustaa, jos esim. kohta ”tarjotaan hyvää ruokaa” on molemmilla merkattu ykköseksi ja siihen sitten myöhemmin tarvitaankin isompi lohko budjetista.

Kaikki kannattaa kirjata ylös, sillä näihin muistiinpanoihin tullaan matkan varrella palaamaan vielä useampaan kertaan!

Muita alkuvaiheen tehtäviä on määritellä budjetti ja miten sen ajatellaan jakautuvan. Kallis hieno ruoka pienelle porukalle vai yksinkertaisempi buffet isolle joukolle etc. Samaan syssyyn kannattaa hahmotella vieraslistan pääpiirteet: avec vai ei, sukua vai ystäviä, lapsia vai aikuisten juhla. Oikeita tai vääriä ratkaisuja ei ole ja hääparin tulisi saada kutsua häihin juuri ne vieraat, jotka he haluavat. (Sanon minä, jolla oli kyllä erinäisiä mielipiteitä Karkin ja Cissin häiden vieraslistan sisällöstä… Haha!)

Juhlapaikka ja etenkin mahdollinen kirkko kannattaa myös varata niin pian kuin päivämäärä vahvistunut.

Seuraavassa vaihe on häistä kertominen ja apujoukkojen värvääminen.

Karkilla ja Cissillä oli ihana idea ”Save the Day” -kortista: häävieraille lähetettävä jääkaappimagneetti, jossa lukee päivämäärä! Itse olisin ainakin mielihyvin katsellut sellaista magneettia, mutta se nyt jäi toteuttamatta. Mutta ihan puhelinsoitto tai sähköposti riittää kyllä ihan hyvin. Tärkeintä on, että ihmiset tietävät pitää ajankohdan vapaana.

Samassa yhteydessä on hyvä sitouttaa kaasot, bestmanit, toastmasterit. Seuraavassa vaiheessa alkaa nimittäin tositoimet ja silloin on hyvä, että osan tehtävistä voi uskoa muiden hoidettavaksi.

Tehtävälistalla noin puoli vuotta ennen häitä:

  • Häiden tyylin tai ”teeman”, omien värien ja kokonaisfiiliksen päättäminen
  • Hääasujen tilaaminen
  • Kutsukorttien lähettäminen
  • Sormuksista päättäminen
  • Mahdollisen häämatkan valinta

Tässä vaiheessa kannattaa pitää mielessä, että hääsuunnittelu menee helposti överiksi järkevilläkin ihmisillä osaksi siksi, kun se on niin kivaa ja osaksi siksi, koska kaikki tuntuu niin tärkeältä ja suurelta. On kuitenkin tosi tärkeää, että suunnitteluajastakin jää kiva muisto. Kajsonin kirjassa on erinomainen vinkki, jota suosittelen kaikille: sopikaa ”häidensuunnittelutreffit” vaikka kerran viikossa, joiden aikana järjestelmällisesti käytte läpi kulloinkin ajankohtaisia päätettäviä asioita. Näin kenenkään ei tarvitse näyttää naamaa sen takia, että toinen haluaa keskustella onko Aune-tädin kutsuminen tosiaan aivan pakollista juuri, kun olet laittanut viimeisimmän jakson Pilot-Peten Bacheloria pyörimään.

Kirjoittamaton sääntö sanoo, että on kaason ja bestmanin vastuulla järjestää polttarit. Itse en ihan ymmärrä nykyistä trendiä, että pitää vähintään lähteä viikoksi Ibizalle bailaamaan, hyppäämään benji-hyppyjä ja ottamaan Instagram-kuvia wedding crew -bikineissä ennenkuin ollaan edes hyväksyttävällä tasolla. Itse kannatan pitäytymistä perinteisissä suomalaisissa riiteissä joihin kuuluu yrtein ryyditetty morsiussauna ja lähimmän ystäväporukan antamia ohjeita avioon siirtyvälle.

Eli tarkoitan tietty, että tässäkin kannattaa ottaa järki käteen. Joskus vähempi on enempi – kannattaa miettiä, mikä on juhlakalun tyyli ja toiveet. Yhdessäolo on usein actionia tärkeämpää. Vaikkei tietty Ibizassakaan sinällään mitään vikaa ole.

Muutenkin kannattaa viimeistään siinä 3 – 4 kuukautta ennen häitä sitouttaa ystäviä ja sukulaisia (kaasoja, morsiusneitoja, sulhaspoikia, toast mastereita… millä nimillä heitä kukakin haluaa kutsua) mukaan hääjärjestelyihin. On kiva saada apua – mutta vielä mukavampaa on se, että näin tätä ikimuistoista ja ainutkertaista ajanjaksoa on jakamassa, ja myöhemmin muistelemassa, useampi henkilö. Pitää kuitenkin muistaa ottaa huomioon ihmisten elämäntilanne ja se, että pääasiallisin tavoite on kasvattaa yhteisten kivojen muistojen pankkia ja vasta toissijaisesti saada aikaiseksi kymmenentuhatta käsin viikattua origami-ruusua.

Mitä kiihkeämmäksi suunnitteluprosessi muodostuu, sitä tärkeämpi on pitää tarkkaa kirjaa budjetista. On aivan inhimillistä, että ruokahalu kasvaa syödessä ja yhtäkkiä sitä haluaakin nimensä kultakirjaimin painettuna jokaiseen mahdolliseen yksityiskohtaan. Morsiussaitit ja nettiputiikit ruokkivat mahotonta kilpavarustelua ja tuntuu, että jokaikiseen asiaan, johon voi alkuun liittää sanan hää- tai morsius-, lisätään samalla nolla perään hintaan.

En väitä, että korkeampi hinta on aina ihan vain tekaistu keino rahastaa hääboomia elävää nuortaparia, mutta säännöllinen vilkaisu alkuvaiheessa tehtyyn prioriteettilistaan sekä budjettiin helpottaa monen kompromissin kohdalla. Samalla budjetilla pystyy järjestämään hyvin erilaisia juhlia ja vain aniharvalla, tuskin kellään, on sellainen tilanne, että kuluista ei tarvitse välittää.

Vaarallisin rahareikä on kaikki sinällään pienet menot. Esimerkiksi erilaiset painotuotteet vaikuttavat helposti hyvinkin edullisilta, mutta sitten kun hintaa alkaa kertomaan vieraiden lukumäärällä, loppusumman suuruus voi yllättää.

Noin neljä kuukautta ennen häitä olisi hyvä:

  • Varmistaa kaikki varaukset
  • Päättää ruokailuun liittyvistä päälinjoista kuten mahdollisesta cateringista, menusta, juomista etc.
  • Päättää kukista, hääkimpuista ja koristelusta
  • Bookata bändi/päättää musiikista
  • Varata valokuvaaja
  • Varata aika häämeikkiin ja -kampaukseen
  • Suunnitella itse vihkitilaisuuden sisältö, mahdolliset lauluesitykset etc.
  • Tehdä alustava pöytäkartta (lopullinen istumajärjestys vahvistuu, kun kutsukortissa esitetty RSVP-päivämäärä on mennyt. Useimmilla on kuitenkin jo ennakkoon aika hyvä käsitys siitä, ketkä pääsevät paikalle ja ketkä ovat estyneitä)

Yksi Karkin ja Cissin häiden ihanimmista yksityskohdista oli höyrylaivakuljetus kirkolta Gamla Stanista juhlapaikalle Hammarby Sjöstadiin. Laivalla kohotettiin ensimmäiset onnittelumaljat morsiusparille ja julistettiin juhlat alkaneeksi. Päivää aikaisemmin satoi kaatamalla, mutta häälauantai oli upean aurinkoinen. Varsinkin kauempaa tulleille vieraille oli suorastaan eksoottista päästä ihailemaan Tukholman saaristoa lähietäisyydeltä, mutta kyllä se meistä paikallisistakin oli erittäin mukavaa ja varsinkin tunnelmallista.

Toinen merkittävä päätös oli, että cateringiin varattu summa tuplattiin ja näin tytöt pystyivät vaihtamaan firmaan, joka oli saanut erinomaisia arvosteluja. Etenkin heidän herkullista ruokaa kehuttiin kilvan eri palstoilla. Ensin sovittu firma oli saanut varsin paljon kritiikkiä varsinkin myöhästelystä ja siitä, että erityisruokavaliot oli jätetty huomioimatta. Taisi olla hyvä päätös sillä ruoka oli aivan poskettoman hyvää, tarjoilu täsmällistä ja ystävällistä – ja kaikki sujui muutenkin hyvässä hengessä ja kommelluksitta.

Suosittelen tosiaankin tekemään hiukan taustatutkimusta ja pyytämään suosituksia, jotta välttyisi pahimmilta pettymyksiltä. Aina on tietysti kommelluksien ja inhimillisten erehdysten mahdollisuus olemassa, mutta tässä vaiheessa on vielä tilaisuus niiden minimoimiseen.

Kun yhteen asiaan satsaa suunniteltua enemmän, pitää toisaalla säästää. Karkki ja Cissi päättivät, että kasvihuone juhlapaikkana on hurmaavan maanläheinen, eikä sitä tarvitse peitellä koristuksilla tai varsinaisesti naamioida muuksi, mitä se on. Niinpä varsin tyyriiksi tulevan floristipalvelun sijaan päätimme hoitaa koristelut omin voimin.

Pääosa juhlatilan kukista ja ”vihreästä” olivat tuoreita. Etenkin ruokapöytään ja tarjoilupöytiin haluttiin aitoa tavaraa, mutta kasvihuoneen valokaareen ja ilmoitustauluna toimivaan metallikehikkoon hankittiin Ikeasta silkkiruusuja ja -eukalyptusoksia. Silkkikukkien hyvä puoli oli myös se, että saatoimme tehdä koristelun päivää aikaisemmin valmiiksi ilman kuihtumisvaaraa.

Kuten sanottu, en todellakaan vastusta ammattilaisten käyttämistä, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, mihin haluaa panostaa ja missä voi sitten puolestaan vähän pihistää. Halpaa lystiä kun juhlien järjestäminen ei todellakaan ole!

Noin kolme kuukautta ennen häitä olisi aika:

  • Tarkistaa pöytien ja tuolien lukumäärä mikäli juhlat pidetään omassa tilassa.
  • Ulkoilmajuhlien telttavaraus
  • Vuokrata mahdolliset pöytäliinat, servetit, lasit ym. kattaukseen liittyvät yksityiskohdat.
  • Hankkia muuta koristelua, kuten kylttejä, lamppuja, lyhtyjä, juhlapaikalle opastavat kyltit
  • Vieraskirja, puuhapaketit lapsille, varustepaketit juhlatilan vessoihin, mahdollisen photo booth -kuvauksen rekvisiitta
  • Hankkia sormukset
  • Varata kuljetus vihkipaikalta juhliin

Hääjuhlissa tyypillisesti tapaa ihmisiä, joita ei tunne kovin hyvin ja monia ei ole ehkä nähnyt milloinkaan. Tavoitteena on kuitenkin mukava tunnelma ja se, että ihmisillä riittäisi puhuttavaa vieruskavereittensa kanssa. Alkukankeuden murtamiseen on muutamia hyväksi koettuja keinoja.

Pöytäjärjestys on hyvä laatia niin, että puheliaat ja seuralliset vieraat on ripoteltu sinne tänne. On myös hyvä miettiä, että keillä saattaisi olla jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta, eikä kaikkia toisilleen tuttuja tai kaveriporukoita kannata hajasijoittaa miten sattuu.

Olen ollut ainakin kaksissa häissä, joissa pelkän menun sijaan jokaiselle on katettu pieni vihkonen, josta löytyy ohjelma, laulunsanoja, pariskunnan rakkaustarina ja – mikä tärkeintä – lyhyt kuvaus kaikista vieraista, heidän harrastuksistaan ja kiinnostavia anekdootteja. Kuvauksen perusteella oli sitten helppo aloittaa juttua ”No kerro nyt, Antti, mikä sai sinut lähtemään vapaaehtoishommiin Nairobiin”.

Karkin ja Cissin häissä juttu lähti luistamaan paikkakorteista. Jokaisen paikka oli nimittäin merkattu valokuvalla – aivan hurjan ihana idea mielestäni! Suurin osa kuvista oli sellaisia, joihin liittyi jokin muisto, tarina tai tilanne hääpariin liittyen. Jo siinä vaiheessa, kun perjantaina laitoimme kattausta valmiiksi, riitti juttua, kun Karkki ja Cissi kertoilivat kuvien taustoja. Samalla paikkakortista tuli kiva muisto kotiin otettavaksi. Omaani, ensimmäisenä yhteisenä joulunamme otettua kuvaa, katselen joka päivä, koska nyt se pönöttää mini-Aaltomaljakossa yhdessä meikkisiveltimieni kanssa.

Yllättäen pian koittaa se hetki, mikä tuntui alunperin hyvin kaukaiselta. Häihin on aikaa enää kuukausi! Nyt on aika:

  • Tarkistaa vieraslista ja kysellä ruokavaliot & allergiat.
  • Viimeistellä istumajärjestys.
  • Tehdä minuutintarkka (15 minuutin tarkkuudella riittää!) aikataulu itse juhlapäivälle. Mitä tapahtuu milloinkin, kuka tekee mitä, missä kenenkin tulee olla ja milloin. Mahdollisesti catering-väki ja muu, hääporukasta erillinen apujoukko, tarvitsee omat aikataulut.
  • Sopia toastmasterin kanssa yksityiskohdat illan kulusta. Tarvitseeko esim joku puhujista projektoria ja valkokangasta.
  • Tehdä muistilaput kaikkien mahdollisten yhteyshenkilöiden puhelinnumeroista. Hääpäivänä homman tulee sujua ilman, että hääparin tarvitsee korvaansa lotkauttaa. Niinpä kaasot, bestman, toastmaster (& morsiamen äiti ;)), pitävät huolta, että kuljetus, catering, bändi etc. ovat paikalla, toimivat kuten on sovittu ja vastaavat mahdollisiin kysymyksiin.

Jos vain mahdollista, kannattaa ottaa häitä edeltävä viikko lomaa töistä. Nyt on nimittäin viimeisten viilauksien aika ja olisi tärkeä saada myös vähän hengähtää ja hemmotella itseänsä. Manikyyri, pedikyyri, hieronta – kaikki ovat suositeltavia aktiviteetteja viimeiselle viikolle. Nyt myös kannattaa todeta, että se mikä on tehty, on tehty, nyt ei enää ole mitään järkeä alkaa stressata, oliko suklaamoussen valinta hääkakun täytteeksi sittenkin väärä. Tai mistään muistakaan yksityiskohdista.

Viimeisellä viikolla ennen häitä on tärkeä pysähtyä hengittämään ja nauttimaan tilanteesta. Itse hääpäivä on nopeasti ohi, siksi jokainen askel sitä kohti on hyvä ottaa osana elämystä ja muistojen palettia. Ei kannata pilata sitä stressaamalla asioista, joihin ei voi enää vaikuttaa.

On myös aivan hukkaan heitettyä energiaa huolestua asioista, jotka saattavat mennä pieleen. Kyllä, on mahdollista, että sataa, että jollekulle tulee paha mieli kesken juhlienne, tarjottu paisti sitkeää ja Ensio-sedän puhe kuolettavan tylsä ja liian pitkä. Sille ei mahda mitään, sellaista elämä on. Se, mistä olet ensisijaisesti vastuussa on itsesi – että osaat pysähtyä, nauttia hetkestä, imeä itseesi omien juhliesi fiilistä. Vaikka kaikki ei menisikään pilkulleen kuten olitte ajatelleet (harvoin menee), mahdollisine kommelluksineen kysymyksessä on juuri sinun ainutkertaiset juhlasi!