Keittiöremontti – pientä edistystä… ja MUSTA lattia!

keskiviikko 23. syyskuun 2020

Ihan älyttömästi kiitoksia kaikista ihanista kommenteista ja onnentoivotuksista, joita sain mummuksi tulemisen johdosta edelliseen postaukseen, facebookiin ja instagramiin! Lapsi on aina lahja ja lapsenlapsi vielä erityisesti, koska siihen ei voi vaikuttaa sitäkään vähää kuin mitä omaan vanhemmaksi tulemiseen.

Ajattelin jatkaa hyvillä uutisilla – ja esitellä keittiöremonttini edistymistä. Ihan näin alkutekijöissä homma ei onneksi enää tänään ole, mutta edes näin 3 kk sovitun valmistumispäivän jälkeen remontti ei todellakaan ole vielä valmis. Toisaalta jokainen edistysaskel on lisännyt luottamusta ja iloa siitä, miten ihana ja toimiva – juuri minun tarpeisiini sopiva – keittiöstä valmistuttuaan tulee!

Uusi keittiö alkaa hahmottua.

Kaappitilaa tulee selkeästi vähemmän, arviolta puolet aikaisemmasta, ja hyvä niin. En todellakaan kaipaa ylimääräistä säilytystilaa, jonne kertyy asioita, joita kukaan ei tarvitse. Lisää avaruutta ja tilaa hengittää, fiksuja säilytysratkaisuja ja kodikkuutta on toiveeni.

Käääk, miten ihanat kaapinovet!! Rakastan tuota sävyä. Nuo tulevat siis Puustellilta ja sävyn nimi on ”kashmir” – miten osuvaa!

Keittiöön asennettiin väliaikaisesti vanha tiskikoneeni, sillä sekä Boschin että Siemensin valikoimiin on tulossa vuoden lopussa aivan järkyn mahtavia laitteita (mm. ekstra vesisuihku yläkorissa juomalaseille/kulhoille!) ja haluan odottaa niitä ennenkuin hankin uuden. Kalusteovi on jo hankittuna (näkyy kuvassa seinää vasten nojaamassa oikeassa reunassa), mutta siihen asti mennään tuolla valkoisella, sinänsä aivan erinomaisella, tiskarilla.

Näin siinä kävi.. Monen sattuman summana sain mustaksi öljytyn puulattian – ja tykkään siitä aivan hulluna!

Alunperin haaveena oli laittaa lattiaan laatat – ehkä jotain ihanaa kuviollista marokkolaista kaakelia jopa. Tajusin toki, että avokeittiön kanssa tulee monenlaista haastetta, esim. missä menee raja olohuoneen ja keittiön välillä. Lopulta tuumasin, että yksivärinen tumma grafiitinharmaa olisi kivan graafinen ja suhteellisen helppo sulauttaa ajattelemaani kokonaisuuteen.

Olin varsin tyytyväinen suunnitelmaani, kunnes tapasin remontista vastaavan työnjohtajan. Hän valisti, että moderneissa asunnoissa kaikki sähköjohdot sun muu infrastruktuuri on piilotettu lattiaan ja jos haluan tehdä toivomani muutoksen, kyseessä ei ole mikään pikkujuttu. Raaka arvio oli, että homma olisi niellyt noin 2/3 keittiöremonttibudjetistani – eli olin varsin vastaanottavainen vaihtoehtoisille ideoille.

Onneksi samainen työnjohtaja osasi kertoa, että lattiassa on hyvälaatuinen tammiparketti, joka hyvinkin kannattaa säilyttää.

Lattia hiottiin ja käsiteltiin kovaa käyttöä kestävällä öljyseoksella, jota kuulemma laitetaan paljon myös julkisiin tiloihin. Vasta jälkeenpäin kuulin, että valitsemastani mustasta öljystä (en mitenkään päässyt eroon visiosta, jossa lattia on tumma!) heillä ei ollut juurikaan kokemusta. Yleensä valinta osuu valkoöljyyn, vaaleanharmaaseen tai neutraaliin.

Ihan ensimmäinen reaktioni oli uuuups, tulipas siitä tumma, mutta ei mennyt kuin hetki, kun tajusin, miten upea ja ihana uusi lattiani on!

Virallinen valvoja huilaa.

Keittiön ainoa kiinteä seinä oli pakko maalata ihan vain jo sen vuoksi, että se oli täynnä reikiä. Mietin pääni puhki, minkä sävyn siihen haluan, enkä tullut hullua hurskaammaksi, vaikka vietin tuntikausia sekä Bauhausin maaliosastolla että Pinterestissä inspiraatiota metsästämässä. Valkoinen, Stockholms vit, oli plan B, johon en halunnut turvautua. Lopulta kysyin neuvoa Peetulta ja hän vastasi välittömästi, että paras sävy seinään on sama kuin ovissa.

Työnjohtaja ilmoitti, että nou problemos, laitetaan juuri niinkuin asiakas toivoo. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun tajusin, että kuvassa näkyvä hennon vihreä maali ei ollutkaan mikään pohjustus vaan maalarin käsitys samasta sävystä

Olen aina vitsaillut, että minulla on absoluuttinen värisilmä (lähinnä vastineena kaikkiin mahtaileviin ”absoluuttinen sävelkorva”-väitteisiin), mutta mielestäni ei tarvitse olla kuin ei-värisokea nähdäkseen miten paljon vihreämpi seinä on verrattuna kaapinoviin.

Pikkukissa, Sailor Moon, otti todella vakavasti tehtävänsä laaduntarkkailijana.

Tässä ensimmäinen sneak peak koko keittiörempan ytimeen, lähtökohtaan ja tärkeimpään asiaan: Karjalan punagraniittia oleviin tasoihin.

Keittiöremonttisaagan seuraavassa osassa pohditaan mm. kysymystä ”miten paljon huonoa tuuria osuu yhteen keittiöremonttiin?” ja lisäksi tutustumme ruotsalaiseen sanontaan ”Gör om, gör rätt”.


Keittiöremontin pimeä puoli

keskiviikko 02. syyskuun 2020

Yksi asia, mitä kukaan ei kertonut – ja mitä itse en oikein hahmottanut – on keittiöremontin aiheuttama kaaos. Siinä vaiheessa, kun kävin työnjohtajan kanssa läpi homman eri vaiheita totesin ihan sivumennen, että kai se sitten on ookoo, että asun kotona koko ajan. Ei tullut mieleenikään, että miksi ei.

Kun sitten työt toukokuun lopussa alkoi, oltiin jo hyvän aikaa sitten siirrytty tekemään töitä kotikonttorilta. Mainitsin tästä työnjohtajalle ja hänen vastauksensa oli, että sehän on vain mukavaa

Mitä itse en tajunnut, että kaiken elämän – työn, vapaa-ajan ja levon – keskittäminen vain yhteen huoneeseen on suoraan sanottuna vähän haastavaa!

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy makuuhuoneeseeni muuttanut kissojen ruokintapiste (plus vessa..), mikro ja keittiötavaroita muuttolaatikoihin pakattuna. Väliaikaissijoituksessa wi-fi ja kylmäsäilytykseen hankittu laukku taustalla.

Aluksi kaikki tuntui ihan seikkailulta. Ihan kuin olisi camping-reissulla omassa kodissa. Kahvit sai keitettyä kätsysti piirongin päällä, kaurapuurot kypsyivät mikrossa ja muutenkin tuntui, että kivastihan tässä kaikki sujuu. Peetu opasti, kuinka kahvinkeittimellä voi keittää munia – mutta sen jätin kokeilematta!

Oven raosta huikkailtiin huomenet työmiesten kanssa ja muutenkin tuntui ihan jännältä, että makuuhuoneen oven tällä puolella oli minun työmaani ja toisella puolella heidän.

Elämä muuttui todellakin kompaktiksi.

Koska koko keittiö-olohuonetilan lattia hiottiin ja vahattiin, sieltä piti saada kaikki kalusteet pois. Se taas puolestaan tarkoitti sitä, että taloudessa ei moneen viikkoon ollut ainuttakaan pöytää. Kuvassa toisin sanoen esittelyssä etätyötoimistoni – ergonomian ja feng suin huipentuma kerrassaan.

Silloin, kun remontin ajankohta viime helmikuussa lyötiin lukkoon, ei ollut vielä pienintäkään aavistusta, että maailmanlaajuinen pandemia tulee muuttamaan elämän ja arkirutiinit aivan perusteellisesti. Oletin siis, että vietän pääosan valveillaoloajastani arkipäivisin toimistolla, niinkuin siihenkin asti. Näin käytettävissäni olisi ollut työpaikan jääkaapit, pakastimet, hellat sun muut.

Suunnittelin, että syön kaikki päivän ateriat officella ja vain viikonloppuisin turvaudun take away -muonitukseen ja ulkona syömiseen. No, ihan niin ei käynyt ja nykyään varmasti kaikki Foodoran, Woltin ja Uber Eatsin lähetit osaavat osoitteeni ulkoa… Oh well.

En ole mitenkään superpedantti järjestyksen suhteen. Tykkään, että paikat on kunnossa ja että on kivan näköistä, mutta vain aniharvoin oikeasti priorisoin tavaroiden sommittelua paikoilleen, jos jotain muutakin tekemistä on tarjolla.

Keittiöremonttikaaos oli jotain ihan muuta. Kertakaikkiaan.

Hermoille alkoi käydä niin se, että mitään ei löydä mistään kuin yksinkertaisesti sekin, että minne tahansa katseensa kääntää, on ruman ja sekasortoisen näköistä. Kirsikkana tietty vielä tietoisuus siitä, että jonkun on kaikki tuo saatava vielä paikoilleen.

Edes parvekkeelle ei päässyt pakoon kaaosta, koska sinne oli pistetty evakkoon asioita, joille muuta hajasijoituspaikkaa ei löytynyt.

Keittiöremontti alkoi tosiaan toukokuun viimeisellä viikolla. Alunperin ajatukseni oli tehdä näitä juttuja sitä mukaa, kun homma etenee, mutta sitten tuli elämä väliin.

Alunperin puhe oli, että remontti olisi juhannukseksi valmis, mutta olin henkisesti valmistautunut siihen, että varmaan se vähän venähtää. Nyt eletään jo syyskuuta ja voin kertoa, että keittiöremonttini ei ole vieläkään valmis!!

Saagan seuraavassa osassa lupaan kertoa vain positiivisia ja kivoja asioita – sekä fiilistellä, miltä tuntuu, kun unelmat alkavat muuttua todeksi. Oikeasti kaikki, mikä on valmistunut, on tosi ihanaa. Prosessi on vain ollut aavistuksen… miten sen nyt sanoisi… raskassoutuinen?


Keittiöremontti – tästä se lähtee!!

tiistai 18. elokuun 2020

Vähän alkoi melkein huimata, kun tajusin, että nyt se on menoa. Kauan haaveiltu ja hartaasti suunniteltu projekti nimeltä keittiöremontti rysähti vihdoin käyntiin.

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että en ihan tainnut kuitenkaan täysin tajuta, että kuinka valtavasta duunista tässä on kyse. Vaikka näin käsipuolena tein sekä Puustellin että remonttifirman kanssa täydellisen ”avaimet käteen” -sopimuksen, itselle jäi kuitenkin aikas hurjasti tehtävää siitä huolimatta.

Kaikkein eniten aikaa vei kaappien tyhjentäminen.

Olen jo alkukeväästä alkaen karsinut kovalla kädellä kaappien sisältöä. Myyntiin ja kierrätykseen on mennyt kassitolkulla tavaraa mm. yllättävän runsaaksi paisunut käyttämättömien Tupperware-astioiden armeija. Kuivamuonakaappia (tai siis –kaappeja) olen tyhjentänyt ahkerasti sekä syömällä että heivaamalla menemään kaikkea parhaat päivänsä nähnyttä. Aikamoisia nostalgiahetkiä tyhjennyksen edetessä tuli vietettyä… Jalostajan pinaattikeittojauheen parasta ennen päivämäärä oli syyskuussa 1998 ja kolmen ananassäilykepurkin (omassa liemessä!) paketin kesäkuussa 2002. Molemmat ovat siis olleet matkassa jo, kun muutimme Suomesta tänne Ruotsiin! Oh my!!

Siitä huolimatta, että tein karsintaa mielestäni erittäin kovalla kädellä ja loppumetreillä apunani oli vielä armas tyttäreni, Karoliina ”Marie Kondo” Joas, keittiöstä kertyi yhteensä kahdeksan (8) muuttolaatikollista kamaa ja lisäksi mm. parvekkeelle muuttaneet, aiemmin kylppärissä palvelleet vanhat Lundia-hyllyt toimivat astioiden hajasijoituspaikkana.

Parveke on muutenkin ollut tärkeä välivarastointipaikka. Mm. astianpesukone ja Karkin valtava nahkanojatuoli, joka edelleen asuu luonani, koska se on kissojen lemppari, saivat pakoilla remonttia partsilla.


Tyhjennyksen seuraavassa vaiheessa meni myyntiin vanha ruokapöytä ja tuolit (nyt vihdoin hankin sen pyöreän keittiönpöydän, josta olen haaveillut since forever!), lattialiesi, vanha kissojen raatelema sohva (meni jonnekin teinien hengausparatiisiin) ja umpeen jäätynyt ikivanha kaappipakastin.

Tässä vaiheessa tuli vähän outo ja haikea olo. En ole ikinä nähnyt kotiani näin tyhjänä. Siinä vaiheessa, kun käytiin sitä katsomassa, asunto oli vielä täynnä edellisen asukkaan tavaroita. Muuttopäivänä olin lastauspäässä – eli kämppä oli täynnä muuttolaatikoita, kun pääsin tänne asti.

Mutta sitten tuli into ja jännitys uudesta. Vain muutama viikko ja saisin nauttia uudenlaisesta avaruudesta ja toimivasta keittiöstä!

Eräänlainen before and after.

Vielä ei kovin hyvin näe, miten valtavasti pienen seinänpätkän poistaminen muuttaa tilaa avarammaksi, mutta tästä se lähtee!!

Työnjohtaja tarkkana ja aina tilanteen tasalla!

Kahden päivän työn tulos.

Vanha keittiö on vain muisto, seinä purettu ja keittiösaarekkeen paikka alkaa hahmottua. Tila tuntuu aivan valtavalta!

Hei, hei vanha keittiö!

Keittiöremonttisaagan seuraavissa osissa kurkistetaan millaista on elää kaaoksen keskellä, intoillaan uuden keittiön hahmottumisesta ja mitä tehdään, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin Strömsössä…