On vain tämä hetki

maanantai 13. tammikuun 2020


Ihan kuin uusi vuosi olisi vasta alkanut, vaikka onhan sitä tässä jo hetkonen eletty. Mukavasti joulun ja vuodenvaihteen aikaan keskelle viikkoa osuneet ”punaiset päivät” takasivat meillekin, jotka emme varsinaista lomaa pitäneet, varsin ruhtinaalliset vapaat. Kun lisäksi toimistolla oli harvoina työpäivinä käytännöllisesti katsoen autiota, tavallisen arjen tunne jäi puuttumaan. Tänään oli oikeasti ensimmäinen kunnon työmaanantai tällä vuosikymmenellä!

Toivotan tavallisen arjen erittäin lämpimästi takaisin! Meillä oli oikein huippumukava joulun ja uudenvuoden aika, paljon yhdessäoloa, yhdessä tekemistä ja yhdessä chillaamista. Tavattiin perhettä eri konstellaatioissa ja vähän ehdin hengähtää ihan keskenänikin.

Mutta kyllä se vapaa lilluminen riitti! Ihanaa, kun saa taas tarttua toimeen ja on vähän äksöniä.

Kaikkien mindfulness- ja itsensähoito-oppaiden neuvojen vastaisesti oikein kaipaan sitä pientä stressiä ja painetta, joka saa adrenaliinin pumppaamaan ja suoritustason huippuunsa. Tottakai arvostan myös lomaa ja vapaa-aikaa, mutta paria viikkoa pidemmät vapaat ilman sen kummempaa ohjelmaa kuin juhlapyhien viettäminen, aiheuttaa vaikea-asteista levottomuutta. Täytyy myös tunnustaa, että vaikka olinkin välipäivinä duunissa, ihan älyttömästi en saanut aikaiseksi. Lomamoodissa toimiston pulssi on niin alhainen, että se vaikuttaa suoraan tehokkuuteeni.

Oh well. Kyllä kai se on ihan sallittua olla töissäkin välillä vähän vähemmän suorituskeskeinen? Sitä sun tätä tuli kuitenkin tehtyä ihan mukavasti ja sain aloittaa kutakuinkin puhtaalta pöydältä kevätkauden hommelit.

Tässä uuden vuoden käynnistyessä aloin ihan oikeasti miettiä tulevaa vuotta, mitä siltä toivon, mistä haaveilen ja mitä tavoitteita sille asettaisin. Ajatuskulkuni meni niin, että tsekkasin ensin, mitä intentioita ja visioita vuosi sitten vaalin – ja miten niitten kanssa on käynyt. Kannatan nimittäin ihan täysillä kaikenlaisten tavoitteiden listaamista selkeästi ylös, toiveiden elämänskenaarion hahmottelua mahdollisimman konkreettisesti ja elämäntapojen sekä -arvojen inventaariota säännöllisesti, esimerkiksi näin vuoden alussa.

Laittamalla toiveet ja ”lupaukset” kirjoitettuun (tai miksei vaikka kuvitettuun) muotoon, tekee niistä konkreettisia. Alitajunta alkaa välittömästi toimia niin, että polun päitä toivottuun suuntaan alkaa ilmestyä matkan varrelle. Lisäksi on huomattavasti helpompi tukeutua väsymyksen, kyllästyksen, epätoivon tai ahdistuksen hetkellä (kyllä, näitä kaikkia tulee väistämättä eteen, vaikka eläisi miten täydellistä elämää tahansa) johonkin kouriintuntuvaan ja silmin havaittavaan kuin alkaa etsiskellä mielen sopukoista jotain epämääräistä haavekuvaa kivemmasta elämästä.

(BTW. Tuli tässä mieleeni, että nyt taas alkaa uusi Unelma Itsestä -verkkovalmennus naisille, jos tuntuu, että haluat ohjausta ja ryhmän tukea matkalle kohti tavoitteita. Tämä ei ole ”maksesttu mainos”, mutta aikaisemmin olen tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan ja saanut mm. viimeksi valmennuksen maksutta.)

Kuitenkin kaikkien suunnitelmien, skenaarioiden, tavoitetilojen ja sen sellaisten keskellä on ihan olennaisen tärkeä muistaa, että elämässä on ainoastaan ja vain tämä hetki. Mitään muuta ei ole olemassa.

Erittäin hyvin, suorastaan kristallinkirkkaasti asian havainnollistaa ja kiteyttää Instagramin klassinen Best 9 -kollaasi. Jokaikinen viime vuoden tykätyimmistä kuvistani IG:ssä liittyi Karkin häihin – paitsi yksi, jossa komeilee koti-kodista Tampereelta pelastettu punainen pata.

Ja juuri näin olikin, kun ajattelen aikaa taaksepäin. Kaikenlaista säätöä ja suunnitelmaa oli, mutta päällimmäisenä on ihanat muistot alkaen heti vuodenvaihteen jälkeen vietetyistä kihlajaisista, hääjuhlien suunnittelusta ja lopulta h-hetkestä, ihanasti sujuneesta, kauniista ja rakkaudentäyteisestä juhlapäivästä.

Mutta kaikki ei tietenkään ollut mitään shampanjaruusun väristä höttöä.

Alkuvuoden kova koettelemus oli lapsuudenkotini tyhjentäminen ja myyminen. Ihan täysin en ole siitä yli vieläkään, mutta se saa nyt ottaa sen ajan, minkä se tarvii. Ehkä jo seuraavalla Tampereen reissulla olen tarpeeksi voimakas käymään niillä kulmilla ja toteamaan, että ne on nyt jonkun muun.

Tietty myös kyynärpään murtuminen ja koko siitä seurannut hässäkkä on värittänyt viime vuotta. Homma jatkuu edelleen (ei, en ole vieläkään saanut uutta leikkausaikaa – ja kyllä, nyt alkaa jo vähitellen jaksaminen olla kovilla), mutta jotenkin olen yrittänyt ajatella tämän elämän oppituntina. Erittäin konkreettinen esimerkki siitä, että kaikki voi muuttua pysyvästi yhdessä silmänräpäyksessä.

Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa juuri mitenkään. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on se, miten itse suhtautuu eteen tuleviin tilanteisiin.

 

Karkki ja Cissi olivat ihania ja lupasivat hoitaa käsipuolelle äiskälle/anopille joulukuusen. (Tai virallisestihan se tulee kissoille… :D)

Kuusenhakupäiväksi sovittuna iltapäivänä satoi aivan kaatamalla. Siis todella k a a t a m a l l a . Kertaakaakaan kumpikaan ei valittanut sen paremmin säästä kuin siitäkään, että kuusen valintaan meni vähän aikaa ja piti vielä kävellä tsekkaamaan seuraavan myyntipisteen tarjonta.

Sekä apujoukot että meikäläinen ymmärsi, että tämä on nyt ainutkertainen hetki. Me emme voi vaikuttaa siihen, millainen sää on, mutta meillä on kaikki valta vaikuttaa siihen, miten siihen suhtaudumme.

Tuleva vuosi ja vuosikymmen tulee varmasti pitämään sisällään niin paistetta kuin myrskyäkin. Vastoinkäymisiä ja hiekkaa rattaissa ei voi välttää, mutta kärpäsestä ei välttämättä ihan joka kerta tarvitse tehdä härkästä.

Ei ole olemassa kuin tämä hetki. Ehkä on ihan vaivan väärti yrittää nähdä se kirkkaimmalta mahdolliselta kantilta, vaikka spontaanisti ei juuri siltä tuntuisikaan.

 


Joulun ajatus (ja -toivotus!)

tiistai 24. joulukuun 2019

Tunnen oloni aivan mielettömän etuoikeutetuksi. Viime päivinä olen pysähtynyt moneen, moneen kertaan hengittämään syvään tunnetta, miten kaikki on niin hyvin. (Ja tietenkin joutunut henkistä luutaa heristäen häätämään pois sen peikon, joka yrittää kuiskutella, että jotain katastrofaalista varmaan tapahtuu ihan just. Sillä eihän asiat voi olla näin hyvin. Eihän?)

Tuntuu, että sen lisäksi, että asiat on hyvin, myös hommat tuntuvat menevän harvinaisen putkeen. Perunalaatikkokin imeltyi tänä vuonna paremmin kuin koskaan.

Meillä on aivan ihanat joulusuunnitelmat. Tässä odottelen, että kotiin joulunviettoon saapunut Peetu heräilee. Sitten fiksallaan viimeiset aattoillan ruokia varten ja lähdetään Karkin ja Cissin luokse joulusaunaan. Joulupuurolounaan jälkeen lähdetään aaton viettoon Cissin siskon luokse. Luvassa on kunnon hulabaloo-joulu – aikuisia on pöydän ympärillä yksitoista ja lisäksi liuta lapsia. Luvassa on myös oikean joulupukin visiitti. Ihanaa!!

Jollain menee varmasti hermo, tulee stressi ja paha mieli. Se kuuluu jouluun ja kaikkiin siihen ladattuihin täydellisyyden toiveisiin. Mutta se on vain elämää ja kaikenlaiset värit kuuluu myös juhlapäiviin, vaikka toivesävyt olisikin punainen ja kulta.

Kaiken tämän oman onnellisuuteni keskellä olen pitänyt mielessä, että aina ei tosiaankaan ole ollut näin. On ollut jouluja, jolloin olen selvinnyt nippanappa pyhien yli kyyneliä nieleskellen. Jouluja, jolloin olen ollut niin yksinäinen, että on ollut pakko mennä ulos hengittämään kylmää ulkoilmaa, kun sisäilma juuttui kurkkuun. Jouluja, jolloin huoli on kalvanut niin, että paikoillaan istuminen on ollut mahdotonta.

Nyt, kun asiat ovat hyvin, haluan jakaa muillekin. Perinteinen hyväntekeväisyys tunnettujen järjestöjen tai vaikka kirkon kautta on helppo keino auttaa tarvitsevia. Itse olen tarttunut tähän mahdollisuuteen – toivottavasti sinäkin. Tänä vuonna tukea on lähtenyt kolmannen maailman tytöille ja lapsille. Pikkuinen summa laitetaan vielä kissoille.

Lisäksi yritän pitää mielessäni yhden ainakin oman joulunviettoni perusajatuksista: yhteisöllisyys, läheisyys, hyväksyminen ja mukaan ottaminen ei maksa mitään. Joulun kaltaiset pyhät voivat olla aivan erityisen raskaita heille, joilla jo muutenkin on vaikeaa. Yksinäisyys, varattomuus, läheisen menettäminen, ero ja mikä tahansa vaikea elämäntilanne jotenkin korostuu ja terävöityy joulun täydellisen harmonian vaatimuksen paineen alla.

Kaikille ei ole mahdollista ottaa kotiinsa yksinäisiä sukulaisia tai tuttuja joulunviettoon, mutta pelkkä puhelinsoittokin voi piristää kummasti. Kertoa, että olet ajatuksissani. Et ole yksin. Taikka sitten voi katsoa sitä mököttävää teiniä. Ehkä hän tuntee olevansa mitätön ja sivuutettu, kun ei särmineen mahdu joulun ideaaliin. Yhteisöllisyydellä on parantava voima!

Tämän myötä haluan toivottaa kaikille Go 4 it vol. 2 blogin lukijoille ihanaa, oman näköistä, paineetonta, hyväksyvän lempeää joulun aikaa!

(ja nyt se Peetukin heräsi!)


Kannattaako floristille maksaa? Eli pari sanaa häiden koristeluista

keskiviikko 11. syyskuun 2019

Luulitteko, että pääsette eroon hääpostauksista nyt, kun Karkista on virallisesti tullut rouva Joas!?  :D

Voin kertoa, että täällä odottaa kokonainen arsenali juttuja, jotka aion kirjoittaa jo vain ihan siksikin, että onpahan sitten kaikki opit täällä muistissa, jos ja kun seuraavan kerran pääsee hääjuhlia suunnittelemaan ja toteuttamaan. Meillä oli tosi hauskaa koko suunnitteluprojektin ja juhlajärjestelyjen toteutuksen ajan, mutta muutamia kantapään kautta opittuja juttuja ei mielellään toistaisi enää tulevaisuudessa.

Jos aikoo pitää ns. kunnon hääjuhlat, budjetti karkaa helposti käsistä, vaikka mahdollisimman paljon tehtäisiinkin itse. On sitten ihan makuasia, mihin haluaa panostaa ja missä pihistää. Yksi satsaa hulppeisiin puitteisiin, ohjelmaan bändeineen tai esim. eksklusiiviseen tarjoiluun ja toinen siihen, että pystytään kutsumaan mahdollisimman monta vierasta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että kaikesta muusta pitää tinkiä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ammattilainen on aina palkkionsa arvoinen – eli sikäli vastaus otsikon kysymykseen on, että kyllä kannattaa, jos tavoitteena on viimeistelty ja professionaali ilme juhlatilan kukka-asetelmissa ja -koristeluissa. Jos sen sijaan tavoitteena on rennompi ilme, on mahdollista säästää varsin pitkä penni, mikäli lähipiiristä löytyy joku innokas näpräämään kukkien kanssa.

Karkki ja Cissi olivat budjetoineet varsin pitkän pennin floristia varten, mutta kun tuli aika pyytää tarjouksia, kävi ilmi, ettei sillä kahdessa tasossa sijaisevan juhlatilan koristelussa kovin pitkälle pötkittäisi. Kun samaan aikaan pohdinnan alla oli catering-firma – pitäisikö alunperin suunniteltu vaihtaa paljon kehuja saaneeseen, mutta puolta kalliimpaan – päätin tarjota apuani.

Tässä kuvia toteutuneesta juhlatilan koristelusta, hääkattauksesta, säästövinkkejä ja toivottavasti vähän myös inspiraatiota!

Karkin hääkimppu – puhelimella otettu kuva, mutta kyllä tästäkin mielestäni näkee, että siitä tuli juuri niin ihana kuin mitä haaveissa oli!

Koristelussa päätettiin noudattaa hääkimpun teemaa: valkoisia ruusuja, eukalyptusta ja vähän morsiushuntua keveyttä tuomaan. Kaikkia kolmea ostettiin nippukaupalla häitä edeltävänä päivänä Plantagenista. Siellä oli silloin sattumoisin sekä ruusujen että eukalyptuksen kanssa ”ota 3, maksa 2” -kampanja, joten vaikka kasveja hankittiin aivan valtavasti, budjetti pysyi hyvin kurissa.

Jo heti ensimmäisiä suunnitelmia tehtäessä oli tieto, että istumajärjestyksestä tulee varsin tiukka. Millekään mahtaville kukkalaitoksille ei pöydässä olisi tilaa, ei myöskään mitään isompia välejä, joihin voisi asetella korkeita kimppuja. Kukkia ja vihreää piti kuitenkin saada – ja siitä lähti pikkuhiljaa kehkeytymään ajatus omasta pikkumaljakosta jokaiselle vieraalle.

Seuraavaksi keksittiin, että pikkuinen kukkamaljakko voisi samalla toimittaa paikkakorttitelineen virkaa. Alunperin ajatuksena oli tilata ihan perinteiset kultafoliolla painetut paikkakortit, mutta sitten nuoripari päätti tehdä ne valokuvista.

Aivan ihana idea, jonka saa vapaasti kopioida!

Valokuvapaikkakortit oli valittu niin, että monissa oli jompi kumpi tai molemmat morsiamista mukana. Kyseessä saattoi olla myös muuten ikimuistoinen, kiinnostava tai hauska tilanne – ja kuvista lähtikin helposti juttua vieruskaverin kanssa.

Paikkakorttien toteutus oli varsin yksinkertainen: sopivan kokoiset kuvat tilattiin netistä ja kuvan taakse teipattiin katkaistu grillitikku. Tavoitteena oli yhtenäinen mutta ei yhdenmukainen ilme ja siksi kuvat on valittu niin, että osa on vaaka- ja osa pystykuvia. Maljakoiksi hankittiin Ikean kolmen erilaisen sinisävyisen pikkupullon settejä, joiden avulla kattaukseen saatiin lisää vaihtelua ja kolmiulotteisuutta.

Ikeaan tuli tehtyä ostosreissu jos toinenkin. Hyvä budjettivinkki on ostaa sieltä niiden halvimpia valkoisia lakanoita pöytäliinoiksi. Toimivat erinomaisesti ja ainakin täällä meillä tulivat selkeästi edullisemmaksi kuin vuokrata liinat catering-firmasta.

Alunperin ajatuksena oli väsätä eukalyptuksista ja morsiushunnuista vehreä köynnös pöydän keskelle (täältä löytyy Mintun inspiraatiokuvat Pinterestissä), mutta kattausta tehdessä totesimme, että pöytä tulee siinä tapauksessa aivan liian täyteen sälää.

Kattausköynnöksen sijaan siihen varatut kasvit aseteltiin muualle juhlatilaan, mm. ikkunalaudoille.

Tunnelmavalaistus syntyi Ikean valkoisten lyhtyjen avulla.

Kynttilälyhdyt oli monella tapaa fiksu valinta. Paloturvallisuus verrattuna kynttelikköihin on luonnollisesti omaa luokkaansa, kun tuli on turvallisesti suojattuna. Lisäksi oli tosi kätevää, kun kynttilät paloivat reippasti koko illan – lämpökynttilöitä olisi lyhyen paloajan vuoksi pitänyt vaihtaa jo kesken illallisen. Loppuillasta, kun illallissali koki muodonmuutoksen tanssilattiaksi, tukevat lyhdyt oli helppo siirtää salin reunoille tunnelmavaloa tuomaan.

Illalliskattauksen yllätys: pienet kauniit rasiat, joiden sisältä löytyy Hershey’s Kisses suklaita ihanasti koristeltuna! Tarroissa hääpäivän päivämäärä, Karkin ja Cissin ”virallinen” kihlajaiskuva ja perheen valtias, Diaz-kisu. <3

Juhlatila on tosiaan kahdessa kerroksessa. Alakerta toimii normaalisti taloyhtiön kasvihuoneena ja siksi tunnelma siellä on jo valmiiksi rennon rustiikki. Koristeluja suunnitellessamme totesimme aika pian, että ei ole mitään järkeä alkaa naamioida tilaa fiinimmäksi kuin mitä se on – vaan päinvastoin tehdä siitä ihana sen omilla ehdoilla. Kasvihuoneen sekalaiset puutarhakalusteet ja välineet kastelukannuista lähtien päätettiin sisällyttää sisustukseen.

Kasvihuoneessa nautittiin illallisen alkumaljat ja siellä toimitettiin myös tärkeä hääkakunleikkausrituaali. Karkki heitti yläkerran parvekemaiselta tasanteelta hääkimppunsa alas kasvihuoneessa odottavalle sinkkujen (tai naimisiin pääsyä toivovien) laumalle. (En valitettavasti saanut kimppua kiinni määrätietoisestä yrittämisestä huolimatta… syytän edelleen kipeää kättäni siitä, että tiikeriloikka ei nyt ihan luonnistunut!)

Alakerta toimi myös hengähdyspaikkana ja chillailualueena, kun yläkerran sali koki muodonmuutoksen diskoksi. Kasvihuoneeseen oli sijoitettu myös lahjapöytä, vieraskirja ja Date Night Jar, johon vieraat saivat sujauttaa parhaat deittivinkkinsä nuorelleparille.

Koristeluissa käytettiin pääasiassa tuoreita kukkia ja eläviä eukalyptuksen oksia. Kasvihuoneessa teimme kuitenkin poikkeuksen ja sekä seinän metalliverkkoon (kuuluu normaaliin sisustukseen) että tilan yli kulkeviin kaariin laitettiin Ikeasta ostettuja kangasruusuja ja -eukalyptuksia. Näin vältettiin se vaara, että hajasijoitetut kasvit nuupahtavat kesken juhlien ja saatoimme tehdä koristelut valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Ihan itsellekin muistiin ja muille vinkiksi: mikäli koristelut ja kattaus toteutaan itse, pitää kaiken olla valmista juhlaa edeltävänä päivänä! Hääpäivälle riittää stressattavaa ja häsläystä ihan tarpeeksi muutenkin, joten tämä osuus on hyvä olla hoidettuna niin hyvissä ajoin kuin vain mahdollista.

Hääkakusta ei valitettavasti ole muita kuvia kuin puhelimella tunnelmallisessa iltavalaistuksessa napsaistuja räpsyjä. Ne toimivat aivan mainiosti muistokuvina, mutta eivät anna oikeutta kauniille kokonaisuudelle siinä määrin, että haluaisin laittaa niitä tänne julkiseksi (tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy tosin vähän kakkuakin kyllä).

Kermanvalkoinen marsipaanipeitteinen kolmikerroksinen prinsessakakku sai kuitenkin floristin tekemät kukka-asetelmat koristuksekseen – ja täytyy kyllä sanoa, että voittivathan ne kauneudessaan Mintun astetta (tai paria-kolmea astetta) boheemimmat viritykset mennen tullen!

Yksi hyvä Ikea-vinkki on ostaa sieltä heidän edullista tylliverhoa koristelua varten. Meillä meni kahden kaaren somistukseen neljä LILL-verhoparia ja pari lisää parveketasanteen kaiteeseen. ”Sesonkivaloina” tunnetut LED-lamppunauhat tyllin sekaan kiedottuina tuovat ihanaa keijukaismaista tunnelmaa.

Kaikki juhlan ihanat kyltit oli Peetun käsialaa.

Silloinkin, kun koristeluun tarkoitettuja kukka-asetelmia tilataan floristilta, on hyvä ajatella taloudellisesti. Kirkkoon suunnitellut kimput kannattaa toteuttaa niin, että ne voi napata lähteissä mukaansa ja uusiokäyttää juhlatilan koristelussa. Kukat ovat ”oikeissa” kukkakaupoissa kalliimpia kuin Plantagenin kaltaisissa puutarhaputiikeissa, mutta valitsemalla sesongissa olevia kasveja, säästää helposti pitkän pennin!

Tässä nyt taisivat olla kaikki tärkeimmät koristeluun ja kattaukseen liittyvät ajatukseni & vinkit – toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä. Mutta kylläpäs onkin mukavaa elää uudelleen kaikkia hääfiiliksiä tässä blogijuttua kirjoitellessa!


Matka takaisin alkaa!

sunnuntai 01. syyskuun 2019

Postaus toteutettu yhteistyössä naisille tarkoitetun verkkopohjaisen Unelma Itsestä -hyvinvointivalmennuksen kanssa.

Pitihän se nyt tämänkin päivän koittaa… että tulen esiin koko Robocop-käteni komeuden kanssa täällä blogissa! Haha!

No, aihe on sikäli hyvä, että juuri nyt, kun syksy virallisesti on tänään alkanut ja pitkä sairaslomani, kesähommelit sekä häähulinat on takana, toivotan arjen kaikkine rutiineineen oikein lämpimästi takaisin. Käden kuntoutumisen kanssa takkuaminen on osoittanut erittäin konkreettisesti, että myös fyysisestä hyvinvoinnista pitää pitää huolta. Fyysinen, psyykkinen ja henkinen minä kulkee käsikädessä ja oikeasti sitä ei voi kovinkaan hyvin, jos joku osa-alueista on laiminlyöty.

Tuntui todella täydelliseltä ajoitukselta, kun sain kysymyksen, haluaisinko lähteä mukaan verkkopohjaiseen Unelma Itsestä -hyvinvointivalmennukseen. Olen ollut mukana ennenkin (vanhat postaukseni löytyvät täältä (olipas ne lyhyet punaiset hiukset muuten aikas kivat!)) ja tiedän, että ainakin itselläni tämä valmennus toimii! (Valmennus saatu yhteistyön johdosta)

Suurin haaste tämän – niinkuin vähän kaiken muunkin kanssa – on se klassinen: muuttuminen ja koko siihen tarvittava työ on tehtävä itse. Mutta jos kipinä ja tahtotila on olemassa, auttaa tällaiset valmennukset löytämään inspiraatiota, niitä joskus hyvinkin pieniä askelia ja oivalluksia, joiden avulla toiveet ja haaveet muuttuvat konkreettisiksi teoiksi.

Itse olen nyt tavallaan varsin erilaisessa tilanteessa verrattuna aikaisempaan. Olen saanut  oppia kantapään kautta (tai kyynärpään.. ehe ehe), että suht toimiva, treeniin valmis kroppa ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus.

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin, juuri tuon tajuaminen – ja se, että en oikeasti ole pystynyt tekemään monia simppeleitä ja aikaisemmin itselleni helppoja asioita kuten pyöräilyä, joogaa, bodypumpia etsetera – on inspiroinut tekemään pitkiä kävelylenkkejä, jalkakyykkyjä ja pientä kevyttä kotijumppaa käden rehab-voimistelun lisäksi. Aikaisemmin, kun periaatteessa pystyin kaikenlaiseen, lykkäsin tekemisiäni, sillä ihan milloin vaan oli ihan liian usein vasta kohta, vähän ajan päästä tai huomenna.

Nyt teen sen mitä pystyn, koska pystyn.

Pari viime vuotta olen keskittynyt varsin yksipuolisesti henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon löytämiseen. Se tuntui kaikkein tärkeimmältä ja ajattelin, kyllähän se liikunta ja muut ”maallisemmat” alkavat siitä luonnistua, kunhan vain saan henkisen puolen kuntoon.

Eihän siinä tietenkään niin käynyt. Myös henkinen puoli tarvisee tasapainoa ja tukea, jota hyvinvoiva fyysinen kroppa voi tarjota. On kyllä aikasmoinen klisee todeta, että ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itselleni tämä tuli vain nyt niin superkonkreettiseksi, kun yhtäkkiä fyysinen toimivuus ei enää ollutkaan itsestäänselvää.

Ensimmäisestä Unelma Itsestä -valmennuksestani on nyt aika tasan kaksi ja puoli vuotta (EDIT: kirjoitin eka puolitoista vuotta, mutta sitten tajusin, että tammikuusta 2017 on jo vähän kauemmin! :D). Kaivoin vanhan työkirjani esiin ja on ollut tosi mielenkiintoista lukea merkintöjä vuoden 2017 alusta. Paljon on pysynyt samana, osa silloisista kehittymistoiveistani junnaa paikallaan (huoh… mutta ihmisiä tässä vaan ollaan!), osa muuttunut aika radikaalisti.

Esimerkiksi tuo kuvassa yllä oikealla näkyvä elämänpyörä näyttää tänä päivänä monesta kohdasta hyvin erilaiselta. Radikaaleimmat muutokset positiiviseen ovat työ/koti/talous -akseleilla, osittain koska ovat sidoksissa toisiinsa, mutta myös ihan itsenäisesti. En myöskään tänä päivänä ruksi yhtä alas henkisen hyvinvoinnin ja energiatason akseleita. Toisaalta parisuhderuksi laskee tällä kierroksella selkeästi alaspäin. Ei niin, että tuolloin tammikuussa 2017 olisi ollut mitään kuvioita, mutta selkeästi olin silloin tyytyväisempi sinkkuuteeni kuin olen nyt.


Parasta Unelma Itsestä -valmennuksessa mielestäni onkin, että siinä tarkastellaan ihmistä kokonaisuutena. Kaikenlaiset kuntospurttiohjelmat ja suurinpudottaja-elämäntapavalmennukset toimivat toki joillakin, mutta suurimmalle osalle meistä, jotka haaveilemme hyvästä olosta ja energisemmästä arjesta ne ovat liian yksipuolisia.

Muutaman elintasokilon pudottaminen, ruokailujen rukkaaminen ja liikunnan lisääminen tekee suurimmalle osalle meistä hyvää. Itselleni on kuitenkin tosi tärkeää, että otetaan huomioon kaikki elämän osa-alueet ja ne pehmeämmätkin arvot. Muuten on ihan varmaa, että mahdollinen muutos ja tsemppihenki kestää just sen tiukan ohjelman ajan, jos sitäkään.

Takaisin vanhoihin tapoihin ja rutiineihin valahtaminen on varsin inhimillistä, mutta Unelma Itsestä -verkkovalmennus antaa kyllä ihan mahtavan monipuolisen työkalupakin käyttöön. Lisäksi valmennus kestää kokonaiset neljä kuukautta – ja sinä aikana sitä todella ehtii ottamaan isoja ja selkeästi jo uloskinpäin näkyviä askelia kohti unelmaminää. 4 kk on myös tarpeeksi pitkä aika saamaan uudet toimintatavat osaksi normaaleja rutiineja!

Minä ja Robocop-käteni ollaan siis tosi innoissamme aloittamassa koko syksyn kestävä Unelma Itsestä -valmennus!

Mikäli tuntuu, että nyt olisi just oikea aika myös sun lähteä mukaan, koodilla unelmaminttu saat valmennuksesta 20 % alennuksen!!

Olen nyt niiiin täynnä tsemppiä!! (Eikös nuo mun kotihousuina käyttämäni camo-shortsit muuten matsaakin mahtavan hienosti käsihärvelin kanssa!?)

Aikaisemmista valmennuskerroista muistan hyvin, miten suuri merkitys on myös valmennuksen kivalla porukalla. Niin inspiroivaa ja hauskaa saada vinkkejä ja kokemuksia monipuolisesti kaikkeen muuhunkin kuin vain liikkumiseen ja syömiseen. Ja mitä niihin tulee – myös treeniohjelmat (sekä kotiin että salille) sekä ruokaohjeet kuuluvat ilman muuta valmennuksen sisältöön!

Eli klikkaa itsesi valmennukseen täältä ja muista alekoodi unelmaminttu!


Karoliina ❤️ Cecilia

keskiviikko 28. elokuun 2019

Sain juuri Honey Mooniaan Mallorcalla viiden tähden luksus-hotellissa viettävältä Karkilta luvan julkaista ensimmäiset kuvat viime lauantain häistä.

Vähän on edelleenkin sanaton olo… Siteeratakseni sitä kappaletta, jonka unohdin kokonaan puheestani: hiukan kliseistäkin ehkä päivitellä ajan kulkua oman tyttärensä häissä, mutta jotenkin vaan en voi olla ajattelematta, että tuntuu kuin eilen vasta olisin ollut onnesta ja häkellyksestä sekaisin Taysin synnytysosastolla, koska saa ottaa sen maailman ihanimman vauvan mukanani kotiin. Ja nyt se on tuossa, kaunis nuori aikuinen, rouva Joas.

Koko päivä sujui aivan täydellisesti. Perjantain rankkasateet vaihtuivat lauantaille mitä leppoisimmaksi kesäsääksi ja jokaista askelta, jokaikistä hetkeä juhlapäivänä sävytti lempeä auringonpaiste, ilo, onnellisuus ja parista säteilevä rakkaus.

Oma fiilikseni oli koko päivän rauhallinen. Okei, tuli ihan hirveä kiire kirkolle ja taksikuski sai vetää yksikätisen yksineläjän juhlamekon vetskarin kiinni – lisäksi saavuin paikalle Havaianaksissa, kun en yksikätisyydessäni ehtinyt alkaa nakeloimaan sandaalien solkia kiinni… mutta mikään näistä ei oikeasti vaikuttanut perusfiilikseeni. Se oli rauhallisen onnellinen ja jotenkin alitajuisen varma siitä, että kaikki tulee menemään hyvin.

Karoliina ja Cecilia olivat koko päivän niin täynnä onnellista hymyä, että se ei voinut olla tarttumatta juhlaväkeen. Monet tulivat sanomaan jo heti Tukholman suomalaisessa kirkossa vietetyn vihkitilaisuuden jälkeen, että tunnelma on ihan poikkeuksellinen – lämmin ja läheinen, rento ja samanaikaisesti sekä kevyt että syvällinen. Suurkiitokset koko kirkon väelle, papille, kanttorille ja suntiolle, jos sattuvat tätä lukemaan, oli aivan ihana ja herkistävä, hyvin henkilökohtaiselta tuntuva ja puhutteleva vihkitilaisuus!

Hetken ehdin olla haikeana, että nyt Karkilla on uusi perhe, joka on tärkeämpi kuin mikään muu, tärkeämpi kuin se minun ylläpitämäni perhe. Mutta onneksi aika välittömästi ”heräsin ja päästin kissan ulos” – eli tajusin, että a) rakkaus ei ole asia, joka vähenee, kun sitä jaetaan (päinvastoin) ja b) itseasiassa olen saanut kokonaan uuden suvun!

Meillä on ollut ihan hurjan mukavaa, kun ollaan varsinkin yhdessä Cecilian isän ja veljen kanssa hoidettu kaikkia hääjärkkäilyhommia. Cecilian isä on meistä ainoa, jolla on auto, joten roudaushommaa on riittänyt! Hääjuhlissa todettiin moneen kertaan, että nyt ollaan perhettä – ja se tuntuu todella hyvältä!

Saattaa olla, että tämä on ainoa kuva koko asustani häissä. Laukku ei juurikaan näy ja kampaus näyttää ehkä vähän kypärältä, mutta muuten olen aikas tyytyväinen asuuni. Escadan mekon viittamaiset hihat nielee kiitettävästi oikeaa kättä tukevan Robocop-härvelin ja väri on sen verran näyttävä, että muita asusteita ei niin tarvitse.

Kuvassa mukana Tinni (joka on siis vanha tuttu blogissa) miehensä kanssa.

Viralliset ihanat hääkuvat: Jonas Norén vika kuva random kännykkäräpsy!