Muotibisnes vs. kestävä kehitys

torstai 03. tammikuu 2013

Muodin ja kestävän kehityksen välillä tuntuu olevan ylittämätön kuilu. Samaan soppaan kuuluu aika väistämättä ympäristöystävällisyys. Tosin siinä missä kestävä kehitys on jo ajatuksena aika kaukana muodin kiertokulusta, tuntuu valmistajien olevan helpompi löytää markkinoinninkin kannalta relevantteja ympäristöpointteja tuotteisiinsa.

Aihe kiinnostaa itseäni kovasti (olin mm. viime keväänä Hanasaaren kultturikeskuksessa puhumassa aiheesta Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä -seminaarissa) ja olin tietty paikalla eturivissä, kun Grandpa järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla EKO – EKO – EKO.

Grandpa paneeli 1

Keskustelun johtajana toimi bloggarina ja toimittajana tunnettu Cecilia Blankens ja osallistujat edustivat sellaisia muoti- ja vaatetusalan yrityksiä kuin Kavat, Uniforms for the Dedicated ja Nudie Jeans.

Grandpa paneeli 2

Kuluttamisen lopettaminen ihan kokonaan olisi kai teoriassa sitä kaikkein kestävintä kehitystä – tosin tuskin linkolalaisetkaan enää tosissaan pitävät sitä oikeana vaihtoehtona. Muotibisneksen tehtävänä on tasapainoilla haluttavien tuotteiden markkinoinnin ja shoppailuhaluja hillitsevän kestävän kehityksen välimaastossa.

Uniforms for the Dedicated on sitä mieltä, että kehityksen kannalta parasta on, jos pystyy tuottamaan vaatteita, joita kuluttajat rakastavat trendeistä riippumatta. Lempivaatteet pysyvät käytössä vuosikausia eikä niitä heitetä pois hetken mielijohteesta. Tällöin tietysti vaatteiden laadun pitää olla myös kestävää, mutta harva kai menettää sydäntään huonolaatuiselle akryyli-rievulle.

Grandpa paneeli 3

Nudie Jeans lisäsi tuohon edelliseen vielä, että vaatteiden pitkäikäisyyttä ja näin ollen myös kestävää kehitystä edistää, mikäli tuotteen ulkonäkö paranee käytön myötä. Tuosta olen niin samaa mieltä! Kauniisti kuluvat farkut, nahkavaatteet ja esimerkiksi laukut ovat oikeastaan parhaimmillaan vasta muutaman käyttövuoden jälkeen.

Grandpa paneeli 4

Keskustelussa pohdittiin myös tulevaisuuden shoppailua. Aika yhtä mieltä oltiin siitä, että vanhemmilla on varsin suuri vastuu siitä, millaisia kuluttajia he lapsistaan kasvattavat. Optimistisesti ajateltuna toivottiin, että seuraavat sukupolvet olisivat harkitsevaisempia ja valistuneempia kuluttajia. Mutta toisaalta vaikuttaa siltä, että mitä pirstaleisemmaksi elämä muuttuu, sitä enemmän ja voimakkaammin rakennetaan identiteettiä juuri kuluttamalla…


Menesty muotibisneksessä

maanantai 19. marraskuu 2012

Viime viikonlopun Suomen reissun jälkeen aloin taas miettiä yhtä lempiaihettani, eli muotibisnestä – ja sen haasteita. Varsinkin uransa alussa olevalla suunnittelijalla on edessä vaikka minkälaisia vuoria valloitettavaksi. Ei riitä, että on lahjakas, taitava, persoonallinen ja erottuu edukseen joukosta. Ei myöskään riitä, että fäshion-ihmiset rakastaa luomuksiasi ja että saat nimeä ja julkisuutta. Ei missään tapauksessa riitä, että onnistuu kerran tuottamaan jotain ainutlaatuista – saman pitää toistua vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mieluiten tosin täydennettynä kivalla cruise collectionilla ja pikantilla pre-autumn -mallistolla.

Luovuus, julkisuus, suosio ja kontaktit ovat kuitenkin vasta alkua. Sen lisäksi pitää saada tuotanto ja talous pyörimään. Kiitoksella ei elä edes se kuuluisa kissa – eikä muotisuunnittelijakaan kovin pitkään ilmaisella skumpalla. Kaksi kolmasosaa muotialan yrityksistä kuopataan ennen kolmivuotispäiväänsä. Vain naurettavat kymmnen prosenttia pääsevät puhaltelemaan kynttilöitä viisivuotissynttärikakusta. Tilastot ovat aika karua luettavaa, mutta on fantastisen ihana huomata, että se ei kuitenkaan vähennä uusien yrittäjien innostusta.

Lauantai-iltana Helsingin reissulta palatessani, kiinnitin huomiota Arlandan saapuvien terminaalin seinillä oleviin kuviin. Kaikkien urheilijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden etc. joukossa oli aikas merkittävä liuta ruotsalaisia muotisuunnittelijoita.

 

 

 

 

 

 

Tämän aamun lehdessä oli juttu ruotsalaisesta kosmetiikka-alan yrityksestä Make Up Storesta ja miten heidän kansainvälistyminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ja niinhän se on – pohjoismaiset markkinamme ovat oikeastaan aika mitättömän pienet, jos tavoitteena on olla jotain muutakin kuin omikse hengenpitimikseen vaatteita tekevä kortteliompelija. Jutussa sanottiin myös, että kansainvälistyminen on ollut Make Up Storelle yllättävän helppoa. Selitykseksi sanottiin, että Ruotsissa osataan tavaramerkin luominen ja bränditarinan kerronta.

Mutta kun ei Suomestakaan puutu lahjakkuuksia! Mitä ihmettä tilanteelle pitäisi tehdä? Ottaa mallia Ruotsista? Yhteistyötä? Bisnesenkeleitä? Just nyt pitäisi sen kuuluisan jonkun tarttua toimeen ja antaa pientä vetoapua suomalaiselle muotibisnekselle (ja juu, huomasitte ihan oikein, minä en puhu vaatetusteollisuudesta, joka on ihan eri asia…). En usko, että menisi kovinkaan kauaa, kun voitaisiin alkaa vertailla vientilukuja Ruotsin kanssa… :)


Årets Rookie – Lobra

tiistai 14. elokuu 2012

Muotiviikkohommelit käynnistyivät eilen täällä Tukholmassa. Varsinaista muotinäytösviikkoa saadaan vielä odotella hetki, mutta sisäänostajille tarkoitetut messut ja monenlaiset pienemmät häppeningit alkavat jo tällä viikolla.

Ruotsalainen muotibisnes on kunnostautunut varsin kiitettävästi uusien lahjakkaiden suunnittelijoiden esille nostamisessa. Monenlaista palkintoa ja kunniamainintaa jaetaan joka sesonki. Yksi etabloituneimmista on Moderådetin myöntämä ”Årets Rookie” eli vuoden tulokas -palkinto. Aikaisemmin samaisen palkinnon on saanut mm. nyt jo Net-a-Porterin valikoimiinkin päässyt Dagmar.

Tänä vuonna ”Årets Rookie” – palkinto myönnettiin kenkiä, laukkuja ja asusteita suunnittelevalle Louise Bramstedtille ja hänen Lobra-merkilleen.

Lobra ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, mikä ei ehkä ole kovin suuri ihme. Nuoria aloittelevia vaatesuunnittelijoita näkee usein kuitenkin jo muotiviikkojen näytöksissä – tai ainakin joissakin lukuisista oheistapahtumista. Asustevalmistajat loistavat yleensä poissaolollaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Ihastuin periaatteessa ihan kovasti Lobran hiukan vintage-glamour-ditavonteese -tyyliseen linjaan. Erittäin kauniita asioita, mutta Mintun kohdalla ehkä kuitenkin pääasiassa vain visuaalisesti nautittavaksi – eikä niinkään ihan oikeasti käyttöön. Sen verran koristeellista tyyliä Lobra edustaa. Tosin hetken heidän kotisivuilla seikkailtuani tuumasin, että miksei toisaalta joku Lobran laukku voisi hyvinkin toimia myös omassa garderobissani.

Lobran suunnittelija Louise  Bramstedt.

Rookies-palkinnonjaon lisäksi tapahtumassa oli kaikenlaista muutakin (illan sponsorien järjestämää) kivaa.

OPIn pisteellä olisi saanut uuden värin kynsiinsä Germany Collectionin sävyistä. Halukkaita oli sen verran runsaasti, että en jaksanut alkaa jonottaa, vaikka etenkin nuo mutavärit kieltämättä hiukan houkuttelivat.

Sen sijaan päädyin Weledan pisteelle jumalaiseen käsihierontaan! Ihanaa! Samalla sain kuulla, että jos aikoo hankkia vain yhden Weleda tuotteen, kannattaa ostaa likilegendaarinen Skin Food.

Pisimmän aikaa vietin ihailemassa uutuusaurinkolaseja. Varmaan totaalisesti aurinkolaseihin addiktoitunut poikaystävä on saanut jonkun innostuksen tartutettua. Tai sitten varsin vähäaurinkoiseksi jäänyt kesä jätti sisäisen kaipuun aurinkolaseja vaativista päivistä. Jokatapauksessa olisin voinut kieltämättä kotiuttaa useammankin parin esillä olleista sanikoista. Onneksi kyseessä oli vain näyttely – eikä ostaminen olisi ollut edes mahdollista. :D

 

 

 

 

Tapahtumasta sai mukaansa RayBanin arvontakupongin, jolla olen jo saattanut voittaa itselleni uudet hienot aurinkolasit! Kun nyt vielä keksisi, että mistä himskatista tuon arpanumeron voittomahdollisuuden voi tarkistaa… Ei ainakaan kupongissa mainitusta nettiosoitteesta. Valinta on ainakin aivan päivänselvä: mikäli voitan, haluan e h d o t t o m a s t i kultapokaiset pilotit sinisellä peililasilla!


Pilkkukuumetta luvassa?

tiistai 10. heinäkuu 2012

Marc Jacobsin luotsaama muotitalo Louis Vuitton julkaisi eilen New Yorkissa yhteistyömalliston japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman kanssa. Pilkuistaan tunnettu monitaiteilija koristeli Limited Edition -malliston kengät, laukut ja vaatteet niinikään riehakkaan (psykedeelisen?) pilkullisiksi.

Odotettavissa on, että pilkkukuume leviää kulovalkean lailla ja viimeistään syksyllä notkuu ketjuputiikkien tangot samaista kuosia. Saa nähdä tuleeko tuosta Yayoi Kusaman -mallistosta yhtä kopioitu kuin Louis Vuittonin ensimmäinen, vuonna 2001 Stephen Sprousen kanssa toteutettu. Nuo graffitilogoin koristellut luikkarit olivat lopulta niin tavallisia (tai niiden kopiot!), että moni kopiolaukun kantaja tuskin oli edes tietoinen alkuperäisestä esikuvasta.

Taiteilijayhteistyö Yayoi Kusaman kanssa on neljäs, jonka taiteen rakastajana ja keräilijänä tunnettu Marc Jacobs toteuttaa Louis Vuitton muotitalossa. Aikaisempien yhteistyöprojektien tuloksena on tosin ollut vain rajattu määrä laukkuja ja asusteita, kun tällä kertaa on kysymyksessä huomattavasti laajemmasta mallistosta, jossa on mukana myös kenkiä ja vaatteita. Lisäksi toteutetaan pilkullisen teeman mukaisia koseptimyymälöitä, taideinstallaatioita näyteikkunoissa ja Louis Vuittonin sponsoroima retrospektiivinen taidenäyttely.

Pilkkumalliston pääkohderyhmä on varmaankin Aasian rikkaat nuoret – tai ainakin Yayoi Kusama on yksi Aasian tunnetuimmista ja suosituimmista taiteilijoista. Voisin kuvitella, että yksi jos toinen täkäläinenkin luksuslaukkuihin hurahtanut alkaa himoita pirteää versiota ultimate statement -laukusta… Pirtsakka kuosi, luksus status ja taiteilijan uskottavuus ovat omiaan vahvistamaan ”pakko saada” -fiiliksiä.

Jotenkin taidan olla kyyninen – enkä oikein edes ymmärrä miksi. Siis niin hauskalta ja kivalta kuin pilkkuluikkarit näyttävätkin, en voi olla ajattelematta, että kysymyksessä on ”vain” markkinointitemppu. Että Marc Jacobs on jälleen kerran hokannut, mitä nuoret raharikkaat haluavat ja toteuttanut sen laajempaa kuuluisuutta ja suuremman yleisön tietoisuutta himoavan taiteilijan kanssa. Toisaalta esimerkiksi Elsa Schiaparellin ja Salvador Dalin yhteistyönä toteuttama hummerimekko ”The Lobster Dress” vain lisää kunnioitusta surrealistista muotisuunnittelijaa kohtaan. Eli taitaa olla tässäkin niin, että happamia ovat pihlajanmarjat ja aivan liian söpöt ja totaalisen kalliit laukut!


Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä

perjantai 18. toukokuu 2012

Ensi tiistaina 22. toukokuuta olisi tarjolla ilmainen seminaari, jonka aiheena on: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä.

Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Miten usein meitä bloggareita syytetään siitä, että syyllistymme massiiviseen ökykuluttamiseen ja mikä pahinta yllytämme siihen myös viattomat lukijammekin. Toisaalta yksi muodin olennaisimmista tunnuspiirteistä on se, että se, mikä koetaan tyylikkäänä muuttuu – halusimme tai emme. Siksi onkin mielenkiintoista miettiä, onko täysin tekopyhää ja teennäistä yrittää väittää olevansa kestävän kehityksen kannattaja, turhan kuluttamisen vastustaja ja tiedostava kuluttaja, jos samalla myöntää, että muoti on rakas harrastus? Onko täysin ristiriitaista edes olettaa, että muotibisnes – joka lähtökohtaisesti haluaa meidät saamaan kuluttamaan – voisi olla mitenkään vihreää?

Näistä ja monista muista muotibisnekseen ja pukeutumiseen liittyvistä kysymyksistä voi tulla kuuntelemaan asiantuntijoiden mielipiteitä ja keskustelemaan ensi tiistaina Hanasaaren kulttuurikeskukseen. Tapahtuma on tosiaan avoin ihan kaikille asiasta kiinnostuneille ja kaikenlisäksi maksuton (!!!) ilmeisesti, koska se on osa World Design Capital 2012 -ohjelmaa. Seminaari edellyttää kuitenkin ennakkoilmoittautumista 21.5. mennessä. Ilmoittautumiset osoitteeseen: silja.hakulinen@hanaholmen.fi.

Seminaarin ohjelma on varsin vaikuttava ja paikalla on hyvä joukko muotibisneksen asiantuntijoita. Tapahtuman isäntänä toimii idolini Jaakko Selin. Jos Selin ei olisi aikoinaan kasarilla kirjoittanut niitä täydellisen toisenlaisia, aidosti muodista (ei siis shoppailusta tai mitä-nyt-on-pakko-saada tyyppisiä ”muoti”juttuja) kiinnostuneita artikkeleitaan Hesarin Kuukausiliitteeseen, en ehkä ikinä olisi päätynyt tälle alalle. Lisäksi puhumassa on  LustWear -merkin suunnittelija Hammi Mettinen, Beckmans Designhögskola & Sustainable Fashion Academyn professori Mathilda Tham ja yours truly elikkä allekirjoittanut on myöskin paikalla kertomassa napakoita mielipiteitään aiheesta.

Itseasiassa minulla on tuliaisina tapahtumaan ihan uunituoretta tutkimustietoa. Hyvä ystäväni Camilla on juuri tänä keväänä tehnyt oppilaidensa kanssa varsin kattavan Tukholmalaisten putiikkien ekologista ajattelua koskevan tutkimuksen.

Lisätietoa ja koko seminaariohjelma löytyy täältä: Seminaari: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä. Tapahtumalla on myös facebook-sivut, jotka löytyvät täältä: Klä mig grönt – Vihreää vaatteissa

Tässä on vielä muutama päivä aikaa ilmoittautua ja tosiaan, tilaisuus on maksuton, joten nyt todella kannattaa lähteä mukaan! Erityisesti toivoisin, että yleisöön eksyisi joitakin bloggarikollegoita antamaan taustatukea… Miten olis Moksu, Stella, Irene, Jenni??