Ompelimossa tapahtuu – valkoinen nirunarutoppi

tiistai 07. elokuu 2012

Kyllä lomailu on mukavaa! Täällä meilläpäin on ollut ihan kivat ilmat, mutta ei kuitenkaan niin hienot, että ihan kaikki aika menisi bikineissä kölliskellessä. Pari Harjunpäätä olen toki em. vetimissä ehtinyt ahmia, mutta ompelimon puolellakin on ollut pientä aktiviteettia havaittavissa.

Tänään valmistui simppeli nirunarutoppi ohuesta valkoisesta viskoosista.

Peetun ylioppilasmekon jälkeen olen keskittynyt vain ja ainoastaan yksinkertaisiin, nopeasti valmistuviin malleihin.  Ehkä sitä vielä jotain suuritöistäkin jaksaa alkaa suunnitella, mutta tällä hetkellä on kyllä ihan ihanaa, kun menee vain muutama hassu tunti hommiin ryhtymisestä ja taas on uusi vaate garderobissa!

Valkoisen nirunarutopin kaava löytyi kevään Burdasta nro. 5.

Itseasiassa tuo lehden kannessa oleva toppi on tehty samalla kaavalla kuin nirunarutoppikin. Aika hämmästyttävää oikeastaan, miten paljon kangasvalinta ja pienet muutokset muuttavat vaatetta…

Burdassa nirunarutoppi oli toteutettu ohuesta puuvillapopliinista ja rinnuksille oli kiinnitetty näyttävä pitsibrodyyrihässäkkä. Oikeastaan ihan nasta tuokin, mutta päätin nyt ihan alkajaisiksi testata kaavaa jo valmiiksi varastoistani löytyvällä kankaalla. (Kyllä, olen pyhästi luvannut itselleni, että ainakin puolet kangasvarastostani on häivyttävä, ennenkuin saan ostaa yhtä ainutta uutta kangasta!!)

Kiristysnarut antavat kivasti ilmettä topille. Takakappaleen puolella narut menevät vain olkasauman kohdalla, mutta etukappaleella myös pääntie on rypytetty. Narujen avulla voi siis myös hiukan säätää, miten ”antelias” pääntie on ja kuinka paljon olkapäätä haluaa paljastella.

 

Topin etukappale on leikattu täysvinoon, mikä antaa ihanan laskeutuvuuden. Tuo valkoinen viskoosikangas on kyllä itsessäänkin jo aika kauniisti laskeutuvaa, mutta varmasti, jos lähtisi toteuttamaan samaa mallia ohjeen mukaisesti puuvillakankaasta, olisi täysvinoon leikkaaminen ihan a&o.

Kaavalle en tehnyt muita muutoksia kuin, että lyhensin helmaa aika reilusti (melkein 20 cm), koska halusin topille hiukan laatikkomaisen ilmeen. Pidempi malli myös melkein vaatisi, että sitä pidetään housujen/hameen alla – ja se taas ei oikein ole Mintun juttu… Lisäksi vinkkinä, jos joku aikoo testata samaa kaavaa: mitoitus on aika reilu – eli jos epäröit kahden koon välillä, kannattaa valita pienempi.


Vaaleanvihreät chinot

torstai 02. elokuu 2012

Ompelimossa tapahtuu jälleen!

Löysin aika loppumattomalta tuntuvasta kangasvarastostani ihanan hiekkaisen vihreän puuvillasekoitekankaan. Materiaali on melko ohutta ja hetken mietiskelin, että parhaiten se sopisi johonkin mekkoon. Kuitenkin värinsä puolesta se ikäänkuin vaatii vähän safarihenkistä käsittelyä ja se taas ei oikein innostanut. Lopulta päältä pehmeäksi harjattu twill päätyi kevyiden kesähousujen materiaaliksi.

Kaava löytyi samasta tämän vuoden kakkos-Burdasta, kuin pellavajakkukin. Housuista oli lehdessä useampi eri versio: täyspitkät housut ja korkeavyötäröinen malli, jossa ei ollut lainkaan vyötärökaitaletta. Päädyin kopioimaan tuon kuvassa näkyvän version, eli normaalilla vyötärökaitaleella ja lyhyemmillä punteilla varustetun mallin.

Kangas sopi kyseiseen housumalliin oikein mainiosti. Sen sijaan housujen malliin en ole ihan täysin tyytyväinen… Fiksu olisi tietysti tarkistanut etukäteen, mutta minä en tietenkään hoksannut, että tässä mallissa – vaikka se ei olekaan se korkeavyötäröinen –  vyötärökaitale nousee tosiaan ihan vyötärölle asti, mikä tuntuu omaan makuuni aivan liian korkealta. Jotenkin sitä on tottunut, että normaalisti housujen vyötärökaitale osuu johonkin navan alle…

Toinen hassu juttu oli se, että tosiaan kopion tuon lyhyemmän version housuista, joka Burdan mielestä on selkeästi vajaamittainen. No Mintun päällä puntti oli edelleenkin hyvin pitkä ja poikkaisin pituudesta melkein 20 cm… Ties mille amatsoni-saksalaisille nuo on mitoitettu. :D

Housujen taskut on piilotettu sivusaumaan, mikä ei ehkä ole ihan tyypillisintä chino-tyyliä. En halunnut korostaa taskujen sijaintia, joten jätin taskunsuun tikkaamatta.

Hienoinen mallipettymys olisi ollut vältettävissä sillä, että olisi malttanut mittanauhan kanssa zoomailla kaavaa, ennenkuin alkaa hommiin. Mutta kun inspis iskee, pitää valmista tulla ja hätäseen – ainakin täällä Mintun ompelimossa – ja siinä unohtuu välillä omatkin hyvät opit. No, kyllä housuille varmaan vielä käyttöä tulee… Ihan siistit loppukesän toimistohousut, eikö vaan?


Ompelimossa tapahtuu – helppo pellavajakku

maanantai 30. heinäkuu 2012

Ensimmäisen loma-arkipäivän kunniaksi päätin puhallella pölyt ompelukoneesta ja väsätä jo jonkin aikaa todo-listalla keikkuneen simppelin pellavajakun valmiiksi.

Malliksi valitsin helmikuun Burdasta löytyneen, vähän laatikkomaisen jakun kaavan. Kaupoista tuota vanhaa Burdaa ei enää saa, mutta tietääkseni kirjastoista sen voi lainata. Ja ainakin ennenvanhaan Tampereen kirjaston lehtienlukusalissa sai piirtää kaavoja ihan sille varatulla pöydällä. Kirjasto tarjosi jopa silkkipaperit ja hyvät viivottimet kaavan jäljentämistä varten. Mahtaakohan olla edelleen yhtä hyvä palvelu?

Burdassa jakku oli toteutettu kirkkaan vihreästä satiinista. Itse valitsin materiaaliksi huomattavasti leppeämmän luonnonvaalean pellavakankaan. Pellava on erittäin kiitollinen ja ompelijan kannalta helppo materiaali. Jo luonnostaan pikkuisen kurttuinen kangas antaa anteeksi satunnaiset harhatikit ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi Burdassa käytetty satiini.

Malli on mielestäni kivan suoralinjainen ja selkeä. Takasauman leikkaus ja rintamuotolaskokset antavat silti jakulle pikkuisen muotoa niin, ettei se näytä tönköltä päällä. Ohjeen mukaan tuohon kuuluisi pienet olkatoppaukset, mutta yritän pärjäillä ilman… Jotenkin jakun keveys katoaisi maltillistenkin toppausten myötä. Tosin olkasaumaa on mallissa laskettu hiukan ja siitä syystä en jaksanut lähteä pohtimaan, miten olisin saanut kätevimmin olkatoppausvaran poistettua. Etenkin, kun olin jo tuossa vaiheessa ehtinyt leikata kappaleet.

Tällä kertaa en tehnyt kaavaan mitään muita muutoksia kuin, että suurensin pääntietä 1/2 cm takakappaleen puolella ja 1 cm etukappaleen puolella. Mallissa on todella niukka pääntie ja enemmänkin sitä olisi voinut suurentaa ilman, että kokonaisuus olisi kärsinyt.

Tikkasin myös melkein kaikki saumat. Pellava on tietystä jämäkkyydestä huolimatta aika lörppö materiaali ja ajattelin, että tikkaukset antavat vähän ryhtiä.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! Jakkusesta tuli juuri sellainen kevyt paidan ja päällysvaatteen välimuoto, mitä halusinkin. Hyvä vaihtoehto sille iänikuiselle neuletakille… Se, että jakussa ei ole napitusta tai muutakaan kiinnitystä, lisää keveyden ja helppouden tuntua.

Kaava on mielestäni oikein hyvä ja hyvin mitoitettu. Kahden kappaleen hiha istahtaa kädentiehen ilman ähellystä – siitä yleensä tietää, onko kaavan piirtäjä ollut tehtäviensä tasalla. :)


Kirjoittanut Minttu KLO 22:13 Kommentit pois päältä artikkelissa Ompelimossa tapahtuu – helppo pellavajakku

TUNNISTEET: ,

Muissa blogeissa aiheesta: DIY Oma tyyli

 

Ylioppilaspuku

lauantai 02. kesäkuu 2012

Peetun ylioppilaspuku on valmis! Aamulla istahdin kymmenen maissa ompelukoneen ääreen ja tuumasin, että teenpä tuon nyt tuosta alta pois, niin voi sitten kaikessa rauhassa alkaa puuhastella muita kotihommia. Hah! Kello on nyt yli yhdeksän illalla – eli lähes kellon ympäri vierähti ommellessa. Varsinkin pääntien hörselön kanssa sai jumpata aika kauan, ennenkuin se istahti paikalleen. Eikä lopputulos nyt mitään haute couturea ole vieläkään, mutta yleisilme on mielestäni ihan onnistunut. Ja mikä tärkeintä, puku on hyvin lähelle juuri sellainen kuin millaiseksi Peetu sen suunnittelikin.

Tyttö ei ole vielä nähnyt itse valmista pukuaan, koska on ollut töissä koko päivän ja vielä nyt illalla lapsia hoitamassa. Sain kuitenkin luvan laittaa ensimmäiset kuvat valmiista mekosta tänne blogiin.

 

 

Ihan kiva, eikö vaan!

Laitan kyllä kuvia tänne vielä sitten lakkiaispäivänä, että saatte nähdä myös asun ihan kokonaisuudessaan.


Ylioppilasjuhlat lähestyy…

keskiviikko 23. toukokuu 2012

Nyt on ihan pakko laittaa tänne vähän kuvia Peetun lakkiaismekon edistymisestä. Olen aivan totaalisen innoissani, sillä ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että siitä on tulossa tosi hieno – ja juuri sellainen kuin uusi ylioppilas on toivonutkin!

Inspiraationa mekon suunnittelussa on käytetty Miu Miun sirkus-teemaista kevät-/kesämallistoa. Helmaa piti olla runsaasti, mutta vyötärölle ei kuitenkaan haluttu ihan mahotonta rynkkykasaa. Tästä syystä päädyttiin täyskelloon helmaan. En ole kovin usein – tai oikeastaa juuri koskaan, toteuttanut tuon mallista hametta, koska vaikka se onkin kaunis, siihen menee ihan tajuton määrä kangasta.

Tässä kellohelmassa aiheutti vielä ankaraa päänvaivaa, miten saisin upotettua helman raidoituksen nätisti kokonaisuuteen. Päätin kerrankin poiketa tavoistani ja tehdä oikein kunnolliset kaavat. Varastoista löytyi onneksi vanha Burdan valmiskaava, joka soveltui silputtavaksi tätä tarkoitusta varten.

 Materiaali on suht paksua ryhdikästä satiinia. Jo pelkästään tuo satiini tekee helmasta muhkean oloisen. Sen lisäksi raidat tai paremminkin raitojen saumat kohottavat helmaa aika ihanasti. Puhuttiin kyllä, että mahdollisesti ommellaan tuohon vielä lisää pönkköä antava alushame, jos tarvitsee. Nyt vaikuttaa siltä, että pärjätään mainiosti ilmankin.

 

 

Tykkään ihan mieletömästi  toteuttaa tällaisia – vähän päänvaivaakin vaativia projekteja. Jotkut housujen lyhentämiset ja ratkeamien paikkaaminen ovat taas ihan toinen juttu… Aika monta muistutusta vaaditaan, ennenkuin kykenen ryhtymään toimeen. :D

Viikonloppuna olisi tarkoitus toteuttaa mekon yläosa. Siinäkin on pieniä pähkinöitä purtavaksi, mutta toivotaan, että hyvä tuuri toteutuksen kanssa jatkuu. Onneksi vielä ei ole mikään tulenpalava kiire, Peetun ylioppilasjuhlat kun on vasta kesäkuun 16. päivä.