Unelma uudesta keittiöstä

tiistai 05. toukokuun 2020

Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – eli käytännössä melkein valmis?

Yksi rakkaimmista suunnitteluprojekteistani on keittiöni remontointi. Pidempään mukana olleille lukijoille sekä ystävilleni tiedoksi: kyllä, kyse on edelleen samasta remontista, josta olen jauhanut jo vuosikausia. Haha! Hiljaa hyvää tulee tai jotain sinnepäin.

Mutta minkäs sille voi, kun jo pelkästään suunnitelmien tekeminen on niin älyttömän kivaa! Tosin nyt jo kouluikään ehtineen projektin pääpiirteet ovat olleet itselleni varsin selvät siitä lähtien, kun sain tämän päähänpinttymäksi muodostuneen idean koko keittiö/ruokailutilan totaalisesta uudistamisesta.

Näin kevyessä kotikaranteenissa tulee hiihdeltyä omien seinien välissä huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja olen siirtynyt tuumimisesta toteutukseen useammankin kodinparannusprojektin kanssa. Hyvää ajanvietettä sikälikin, että näin yksikätisenä edelleenkin operoidessa (huoh!) kaikenlaiseen pieneen näpräämiseen hurahtaa helposti kolminkertainen aika.

Päivitin myös keittiöremppahaavekuviani Pinterestin kotikansiooni ja siitä inspiroituneena päätin esitellä unelmiani teillekin.

Tavoitteenani on avoin ja aavistuksen rouhea keittiö, jossa on hyvä laittaa ruokaa – mutta myös tilaa puuhailla kaikkea muuta. Tällä hetkellä ratkaisu on hyvin käytännöllinen ”puoliavoin” – eli keittiö ei ole oma erillinen huone, mutta näköyhteys olohuoneeseen on estetty pätkällä seinää, johon on upotettu jääkaappi ja pakastin.

Tarkoitus on repiä kyseinen seinä alas ja rakentaa tilalle keittiösaareke. Ja saarekkeen pääasiallisin tehtävä on toimia Mintun ompelu-, askartelu- & maalaustasona. Siis osana nyt jo vuoden käyttämättömänä lojunutta ateljeeta ennemminkin kuin keittiötä. Vaikka saahan sitä toki keittiöhommiinkin käyttää!

Olen sikäli poikkeuksellisessa tilanteessa, että kaappitilaa on keittiössä yllin kyllin – jopa liikaa. Asunto on modernihko kolmio (talo on rakennettu 2005), selkeästi vähintään kolmen hengen perheelle suunniteltu. Vaikka jopa siihen nähden keittiönkaappeja on tosi runsaasti.

Eihän se nyt välittömästi tunnu miltään valtavalta ongelmalta, että säilytystilaa on yli oman tarpeen, mutta – trust me – tyhjällä tilalla on jokin käsittämätön kyky täyttyä. Niinpä minunkin kaapistot on täynnä mitä ihmeellisintä roinaa.

Lähtöpakkaus edellisestä kodista ei sujunut mitenkään erityisen järjestelmällisesti. Vietin viimeiset kolme päivää ennen muuttoa sairaalassa tiputuksessa ja muuttolaatikot täyttyivät Karkin, Peetun ja heidän ihanien ystäviensä toimesta. Purkuvaiheessa yritimme vain saada laatikot tyhjiksi ja tavarat kaappeihin. Nyt, kun olen kurkistellut varsinkin keittiön yläkaappeihin, löydän sieltä kampetta, jota kukaan ei ole tarvinnut tai kaivannut viiteentoista vuoteen. Vähintään.

Kaikki tämä seli-seli selittely siksi, että tekisi mieleni hävittää keittiöstä kaikki yläkaapit ja laittaa tilalle kauniita puisia avohyllyjä. Tietty kaappejakin vähän tarvitaan ja kyllä kieltämättä hiukan hirvittää, mihin sitten tungen kaiken rakkaan romuni. Seinänpätkän muokkaaminen saarekkeeksi vähentää sekin säilytystilaa jonkin verran.

Kuulen myös korvissani äidin äänen, joka voimakkaasti paheksuen vastustaa avohyllyjä keittiössä. Miten ne on vaikea pitää siistinä ja astiat tulee vain rasvaisiksi ruuanlaiton kärystä. Tähän on onneksi vasta-argumentti ja se on, että rakkaan ystäväni Tinnin keittiössä on ollut since forever avohyllyillä jopa viinilasit, joissa rasvatahrat auttamatta haittaisi enemmän kuin esmes rustiikeissa saviastioissa – mutta homma on toiminut oikein hyvin. Ja Tinnin luona laitetaan välillä paljonkin ruokaa!

Pinterest-kansioiden kokoaminen on muuten aivan älyttömän kätsy tapa selvittää omia mieltymyksiään! Itse tajusin näitä kuvia katsellessani (ja kaikkia niitä muita, jotka löytyvät tästä kansiostani), että eniten haluan tuollaista valkoista suorakaidetta kaakelia. Olin jotenkin ajatellut, että päätyisin joko johonkin luonnonkiven tapaiseen taikka sitten marokkolaistyyppiseen kuviolliseen kaakeliin, mutta näköjään silmääni miellyttää enemmän iisi valkoinen peruskaakeli.

Rouhea tiiliseinäkin olisi tosi makea, mutta mielestäni sellainen näyttää aivan idioottimaiselta, jollei se ole luonnostaan talon oikea seinä, joka on vain kaivettu kipsilevyjen takaa esiin. Tai edes teoreettisesti. Meidän talo on teräsrakenteinen betonitalo, joten en mitenkään voi nähdä tiiliseinää luonnikkaana täällä. Niin kivasti kuin se antaisikin tunnelmaa.

Ihan älyttömästi on kyllä kaikenlaisia pieniä ja vähän isompiakin detaljeja, kun suunnittelee vähän perusteellisempaa remonttia keittiöön. Lattiankin olisin halunnut laittaa uusiksi. Mielessä oli jo tosi ihana tumma grafiitinharmaa, melkein musta, eläväpintainen laatta ja lattialämmitys sen alle. Pikainen tiedustelu sitten osoitti, että ilman lattialämmitystäkin hommasta tulee sen verran tyyris, että parempi tyytyä nykyiseen parkettiin.

Kodinkoneosastoa olen miettinyt myös. Yksineläjälle riittää varmasti jääkaappi-pakastin, en mitenkään haluaisi kahta suurta kylmälaitetta keittiööni. Kunnollinen höyryuuni on ihan must, samoin vihdoinkin induktioliesitaso. Sen sijaan olen ihan vakavissani miettinyt, että luopuisin mikrosta kokonaan. Ruuat saa lämmitettyä kyllä pannulla tai höyryuunissa ja leivät leivänpaahtimessa. Vai olenko nyt ihan ulalla?

Tarviiko ihminen mikroa?

Kaikki kuvat, linkit ja credsit löytyy täältä!


Pyöreä pöytä keittiöön – kyllä vai ei?

keskiviikko 03. huhtikuun 2019

Varmaan olette jo huomanneetkin, että tätä Mintun kodin remonttia/uudelleensisustusprojektia rakennellaan, kuten sitä yhtä kuuluisaa kirkkoa.

Makuuhuoneestani puuttuu edelleen lukulamppu (vaikka se on kyllä hankittuna…) ja tauluseinä. Olohuone on mielestäni ihana jo nyt, mutta uusi sohva saisi tulla ja parit taulut odottaa ripustusta sielläkin. Pikkumakkariin olen tyytyväinen, mutta joku (”joku”) voisi kyllä käydä kaiken sinne varastoituneen kaman konmari-asenteella varustettuna läpi.

Tämä hetkinen pääprojektini on rakkaushankkeeni, ikioman ateljeeni, saaminen valmiiksi. Tai ainakin siihen kuntoon, että  pääsen taas ompelemaan. Kuvia tulee heti, kun on jotain esiteltävää…

Samalla mieli haikailee jo seuraaviin kohteisiin – ja vuorossa on vihdoin keittiö! Ennen kuin päästän täysin irti sisäisen keittiöremonttipetoni, ajattelin uudistaa nykyisen ruokailutilan.

Nykyinen pöytä on iso 90 cm x 180 cm suorakaide. Lisäosakin siihen löytyy, mutta sitä ei kai ole vielä milloinkaan käytetty.

Tykkään siitä, että pöydän ympärille mahtuu isompikin porukka illalliselle. Kerran ängettiin 12 henkeä tuon ympärille syömään ja se sujui aivan mainiosti.

Pöytä on toiminut myös ansiokkaasti yhdistettynä ruokailutilana, toimistona ja askartelu- & taidepisteenä. Usein jopa samanaikaisesti.

Tietyllä tavalla myös tykkään siitä, että keittiössä tapahtuu kaikki oleellinen. Lapsuudenkodissani lankattiin kengät, voideltiin sukset, korjattiin mopon moottori, laitettiin kotipermanentti naapurin hiuksiin ja vaalennettiin pikku-Mintun kuontalo, tehtiin batiikkia ja kaiverrettiin rukinlapoja, ommeltiin, silitettiin ja tietty myös leivottiin ja syötiin keittiönpöydän ääressä.

Nykyiseen pöytääni kuuluvat tuolit ovat raskastekoiset ja kovin 2000-lukuiset muotokieleltään – niistä haluan eroon, vaikka päättäisinkin pitää pöydän. Asiaa helpottaa se, että toin Tampereelta koti-kodin tyhjennyksen yhteydessä neljä pinnatuolia ja niiden ympärille olisi tarkoitus kerätä uusi ruokailuryhmä.

Vanhat pinnatuolit on juuri nyt maalattavana kauniilla, hiukan murretulla valkoisen sävyllä. Riippuu vähän siitä, millaiseen pöytäratkaisuun lopulta päädyn, mutta ajatuksenani on hankkia noiden neljän kaveriksi pari ihan toisenlaista tuolia. Toivomuslistan kärjessä taitaa olla kaksi Wishbone-tuolia.

Suorakaiteen muotoisen pöydän eduista huolimatta kovasti tekisi mieleni nyt kuitenkin pyöreää pöytää. (Kuvassa yksi suosikeistani: Karl Andesson & Söner, Ypsilon 3)

Teoriassa pyöreä pöytä tuntuu ihan hyvältä idealta, saahan sen ympärille katettua vielä suorakaidettakin joustavammin enemmän tai vähemmän väkeä. Uuteen ateljeeheni tulee työpöytä ja muutenkin keittiörempan myötä jo nytkin varsin runsas pöytätason määrä vain lisääntyy (jollen muuta suunnitelmiani aivan täysin…). Sikäli voin siis pyhittää ruokapöydän hiukan aikaisempaa enemmän vain ruokailuun.

Toisaalta haluan, että pöytä on sen verran iso, että siihen mahtuu mukavasti kuusi henkeä ja toimivasti kahdeksan henkeä syömään. Se sulkee pois vaihtoehdot, joissa pyöreä pöytä on saanut alleen neliskanttisen sisarensa neljä jalkaa. Sillä kuka ihme haluaa istua illallisella niin, että jalkojen välissä on pöydän jalka?

Sen verran olen käynyt huonekalukaupoissa tsekkailemassa, että jos pyöreän pöydän jalka on keskellä, koko hommasta tulee helposti hutera. Tosin voi olla, että kaupassa ei ole välitetty säätää asetuksia suoraksi ja pöytä keikkuu sen takia.

Edellistä aika paljon edullisempi, mutta tyyliltään aika kivan oloinen on CPH 20 ruokapöytä. Tosin halkaisijaltaan tämä on myös 5 cm pienempi – eli Ø120. Hurjan vaikea miettiä, että minkä kokoinen pöydän pitäisi olla. Riittääkö Ø120 – ja onko sillä jotain käytännön merkitystä, jos toinen pöytä on 5 cm halkaisijaltaan isompi?

Luottosisustamo IKEA yllättää jälleen positiivisesti. Sieltä löytyy nimittäin oikein kivan oloinen ja massiivisen sekä tukevan tuntuinen pöytä. Neljä jalkaa on sijoitettu fiksusti vähän sisemmäksi niin, että istuminen sujuu mukavasti, vaikka paikka osuisikin jalan kohdalle.

 

Ikean pöytä on halkaisijaltaan peräti 145 cm ja sen ilmoitetaan olevan sopiva 6:lle hengelle. Tosin kuvissa myös tuon ympärille on laitettu vain neljä tuolia.

Käytiin viime viikonloppuna Karkin kanssa Ikeassa ja zoomailin pöytää myös ihan livenä  – ja täytyy sanoa, että jopa siellä paikan päällä, missä kaikki näyttää jotenkin pieneltä, koska mittasuhteet muuten on niin valtaisat – se näytti varsin massiiviselta. Sikälikin siis arveluttaa, koska yksi asia, mikä nykyisessä pöydässä ärsyttää on juuri sen jotenkin jähmeä raskastekoisuus.

Toisaalta mitään superkeveää ja ilmavaa ratkaisua en myöskään tunne omakseni. Haha!

Kuvissa – ja monesti livenäkin – pyöreän pöydän ympärille on tosiaankin laitettu vain neljä tuolia, vaikka halkaisija olisi varsin suurikin. Nyt siis mietityttää, että jos päädyn pyöreään (niinkuin kovasti haluttaisi), onko 120 Ø riittävä kuudelle hengelle – vai pitäisikö pöydän olla isompi, niinkuin Ikea väittää?

Ja onko pyöreä pöytä ylipäätään järkevä hankinta, vai tulenko katumaan katkerasti? Tarkoitus kun nyt olisi hankkia kiva pöytä, jota jaksaa katsella ”lopun ikäänsä” – eikä mitään kertakäyttöviritystä, jonka haluaa vaihtaa heti muutaman vuoden päästä.

Nääs, nääs, päätöksiä, päätöksiä…

(pöytäkuvat valmistajien sivuilta)


Millainen lamppu makuuhuoneeseen?

keskiviikko 11. tammikuun 2017

Makuuhuoneen lamppu

Ikuisuusprojektilta tuntuva makuuhuoneremppani on pyörähtänyt taas yhden askeleen eteenpäin. Karkin muuttokuorma rullasi vuodenvaihteessa Karlskronaan ja siinä samalla säilytyksessä – eli minulla käytössä ollut – sänky. Sain siis vihdoin hankittua oman vuoteen. Nyt voin alkaa hahmotella seuraavia projekteja, mm. sängyn päätyyn suunnittelemaani tauluhässäkkää.

Kevättunnelmissani otin käyttöön H&M:ltä hankkimani kukkalakanat. Ei sitä Mintusta näköjään saa hillittyä minimalistia, vaikka yrittäisi. Olen ihan fiiliksissäni akvarellimaisesta kuosista! Tosin välillä kyllä silmä väsyy kaikkeen kirjavuuteen, mutta sitten voi pedata jotain vähän hillitympää vuodevaatetta.

Sängyn ostin IKEAsta ja olen nyt muutamien erinomaisesti nukuttujen öiden jälkeen aivan supertyytyväinen hankintaani. Olihan kokoonpanossa aikamoinen ährääminen, mutta ihan hyvin se onnistui, vaikka itsekseni puuhailin.

Makuuhuoneen lamppu

Seuraavaksi ajattelin hankkia lempparihuoneeseeni kattolampun. Nyt siellä roikkuu Peetun aikoinaan huoneeseensa itselleen ostama valaisin. Se on mielestäni ihan okei, mutta jotenkin ei niin makuuhuonemainen kuin toivoisin. Lisäksi Peetu on ilmoittanut, että aikoo konfiskeerata omaisuutensa ihan lähiaikoina, joten siksikin pitäisi pikapuoliin keksiä, että millaisen lampun kattoon haluaisin.

(BTW. Toivottavasti silmiänne ei aivan valtavasti kirvele meidän huikean upea maalausjälki. Ei oikein keksitty, miten katonrajasta saisi siistin – eikä siihen hätään löytynyt mitään kätsyä Youtube-tutoriaaliakaan. Minkäs sille voi, kun hyvää yrittää tehdä, mutta priimaa pukkaa… he, he).

makuuhuoneen-lamppu-3

Ihan alunperin ajattelin, että haluaisin kattoon tuollaisen suuren hehkulampun, jossa ei ole mitään varjostinta. Vaaleanvihreä Muuto E27 oli jo ostoskorissa, mutta sitten en ollutkaan ihan varma, onko se nyt se, mitä toivon. Olen sisustushankintojen kanssa vähän sellainen, että kaiken pitäisi kestää aikaa ja miellyttää silmää pitkään. Haluan, että kaikki kodin elementit asettuvat taloksi ja osaksi elämääni pidemmäksi aikaa. Tekstiilejä voin muutella, mutta haluan, että perusasiat pysyvät. Jatkuvuus tuntuu turvalliselta.

Hehkulamppulampun ongelma on ensinnäkin se, että en lopulta koe olevani ihan niin pelkistetyn tyylin ystävä. Tavallaan siinä viehättää tietty rouheus – en nimittäin myöskään halua mitään romantiikkaa tihkuvaa makkaria, vaikka nuo juuri tällä hetkellä käytössä olevat kukkalakanat vähän siihen suuntaan vihjailisivatkin. Toisekseen varjostimeton design on ollut nyt muutaman vuoden niin trendijuttu, että pelkään parin vuoden päästä tuntevani, että lamppu on niiiin 2015.

makuuhuoneen-lamppu-4

Koska alkuperäinen suunnitelma on romutettu, olen ihan pihalla siitä, että millaisen lampun haluaisin. Meillä on hiukan perinteistä korkeammat huoneet, mutta ei kuitenkaan kovin paljoa. Makkarini ei myöskään ole mitenkään valtavan suuri, joten mitään ihan valtavan kokoista lamppua en ajatellut harkita.

Toisaalta mieleni tekisi ihan hurjasti näyttävää kristallikruunua, mutta siihen tarvittaisiin kyllä vähän toisenlaiset puitteet. Jotain modernia tai hassua voisin harkita – tai sitten jos löytyisi joku sopiva vintage-tyylinen lamppu.

Keräsin muutamia mielestäni kivoja inspiraatiokuvia makuuhuoneiden kattolampuista. Samalla voisikin sitten miettiä, että jatkanko valitsemallani linjalla, enkä laita ikkunaan lainkaan verhoja, vai pitäisikö sitä sitten kuitenkin harkita jonkinlaisen näkösuojan hankkimista. Ihan vain jo pelkästään naapurisopua ajatellen. :D

makuuhuoneen-lamppu-5 makuuhuoneen-lamppu-6 makuuhuoneen-lamppu-7 makuuhuoneen-lamppu-8

 

Inspiraatiokuvat: ElleDecoration, lamppukuva: Designtorget


Uusi meikkinurkkaus

lauantai 22. lokakuun 2016

Mintun meikkinurkkaus

Väliaikatietoja meidän suuresta makuuhuoneprojektista: pikkumakkari on nyt maalattu ihanan harmaaksi. Huomenna kiinnitellään verhotankoja ja hyllyjä – ja mikä parasta, pari viikkoa olohuoneessa valiinnut remppakaaos saadaan taas purettua.

Jotain pientä on myös valmistunut ihan oikeasti. Mintun haaveilema meikkinurkkaus on vihdoinkin paikallaan! Ja sehän pitää heti ylpeänä esitellä.

Peili on 2nd hand -löytö osto-ja-myyntisaitti Blocketista. Halusin ehdottomasti juuri tuollaisen tiikkikehyksisen keskisuuren version ja bonuksena tässä ihanuudessa on vielä alkuperäinen lamppu lasikupuineen. Myyjän mukaan peili on -50 ja -60 lukujen taitteesta – vaikka ajankohdalla tai aidolla vintage-statuksella ei itselleni niin kovasti olekaan merkitystä.

Mintun meikkinurkkaus

Seinäkaappi on Ikeasta, tarkemmin sanottuna Ikean keittiöosastolta. Halusin vintage-peilin kaveriksi jotain modernimpaa, joka kuitenkin nielaisisi sisuksiinsa melko runsaasti kampetta. Yritän välttää täyttämästä kotia valkoisilla Ikean lastulevylaatikoilla, mutta vastaavaa simppeliä seinään kiinnitettävää kaappia ei muualta tuntunut löytyvän.

Tykkään kovasti myös siitä, miten seinäkaapin valkoiset lasiovet matsaavat lampun valkoiseen lasikupuun. Puhumattakaan siitä, että liukuovet on ihan ykköskätevät melko kapeassa tilassa.

Mintun meikkinurkkaus

Mintun meikkinurkkaus

Kaapin sisus kaipasi hiukan säilytysratkaisuja, että kaiken tarpeellisen saa pidettyä järjestyksessä ja hyvin käsillä. Mujin läpinäkyvät pleksilokerikot on aivan kertakaikkiaan nerokas keksintö. Melko litteissä laatikoissa meikit säilyy sievästi ripirinnan ja avaamattakin voi nähdä, mitä lokerikko on syönyt sisuksiinsa.

Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus

Paras oivallukseni, (josta olen tietty tosi polleana) on se, että laitan kaikki arkimeikkiin käyttämäni tuotteet yhteen laatikkoon. Siitä kun aamukiireissä nappaa laatikon hyllyn päälle ja alkaa meikata, niin eipähän tarvitse ihmetellä jonnekin kaaokseen hävinneitä välttämättömyysjuttuja!

Kaikki on erittäin kätevästi esillä ja käsillä juuri sen hetken, kun niitä tarvitaan. Sitten kun on aika lähteä laukkaamaan raitiovaunua kiinni, voi sujauttaa laatikon paikoilleen ja kaapin liukuoven kiinni. Eipähän pääse karvakuonotkaan aiheuttamaan häviämistapauksia.

Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus

Kaapin toiselle puolelle muodostui vähän harvemmin käytössä olevien meikkien säilytyspaikka. Käyttöpuolen Muji-lokerikko on kaksikerroksinen, vähän syvemmin laatikoin, ja säilytyspuolen kolmikerroksinen.

Täytyy tunnustaa, että hiukan alkoi hiki nousta, kun pääsin kotiin lokerikkojen kanssa ja hoksasin, että nehän onkin aika syvät kaappiin verrattuna. Kävi kuitenkin aivan mieletön tsägä, sillä nuohan on aivan kuin tismalleen mittatilaustyönä tehdyt. Lokerikon syvyys on aivan sama kuin kaapinkin. Liukuovien kiskot jäävät vapaaksi, mutta hukkatilaa ei ole yhtään.

Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus Mintun meikkinurkkaus

Pala palalta tulee siis valmista tässäkin ikuisuusprojektissa.. Täytyy sanoa, että olen aivan huippuiloinen uudesta meikkinurkkauksestani – ja kaikesta muustakin vaikuttaa tulevan juuri sellaista kuin ajateltiinkin. Vähän tuossa päivällä vannottiin, että nyt saa remonttihommat jäädä tähän, mutta huomaan, että tässä illan mittaan on takaraivossa alkanut muhia vaikka minkälaisia suunnitelmia.


Kyyhkysenharmaa pikkumakuuhuone

sunnuntai 16. lokakuun 2016

pikkumakkari-1

Jos vaikuttaa siltä, että meidän makuuhuoneprojekti jatkuu ikuisuuden, niin voin kertoa, että siltä se myös tuntuu!

Tajusin onneksi juuri, että Karkki muuttaa vain kahden viikon päästä satojen kilometrien päähän Karlskronaan. Nyt on siis korkea aika rykäistä remppahomma valmiiksi, kun on vielä apukäsiä paikalla.

Tänä viikonloppuna saatiin pikkumakkari tyhjennettyä, revittyä tapetit, paklattua pahimmat reiät, teipattua listat ja aloiteltua pohjamaalausta. Niin, ja saimme sen Ikeasta hankitun mahottoman Malm-piirongin koottua! Eli olemme olleet aivan järkyn tehokkaita ja reippaita.

pikkumakkari-2

Pienemmän makuuhuoneen seinien väriksi valikoitui jo kesällä harmaa. Alunperin mietittiin aika tummaa ja melko viileää lyijynharmaata – ehkä jopa vieläkin tummempaa. Lopullisesta valintahetkestä on jo niin kauan, että en edes tarkkaan muista millainen harmaan sävy maalitonkasta löytyy. Päädyimme kuitenkin aika lempeään, suht viileään ja aika vaaleaan kyyhkysenharmaaseen.

Ensi viikonloppu on korvamerkitty pintarempan loppuunviemiselle. Aivan mahtavan ihanaa saada vihdoinkin homma valmiiksi.

pikkumakkari-3

Pikkumakkarin funktio on toimia eräänlaisena vierashuoneena. Tosin ”vieraat” ovat 90 % tapauksista varmastikin Karkki ja Peetu – joko yhdessä tai erikseen. Molemmille on järjestymässä huoneeseen sekä kaappi- että hyllytilaa, ettei aina tarvitse roudata kaikkea mukanaan, kun on tulossa kotona käymään.

On mahtavaa, kun maalaushommat saadaan päätökseen – se tarkoittaa nimittäin sitä, että sitten pääsee suunnittelemaan niitä hauskempia sisustustuksen yksityiskohtia.

Olen ajatellut, että harmaata seinää vasten sopisi tosi hyvin pisara mustaa terävöittämään tunnelmaa. Mustat lukulamput ja teak string-hylly mustin kannattimin on ensimmäisenä toivelistalla. String-hyllyjä olen muutenkin ajatellut seinälle yöpöydän virkaa toimittamaan. Ne kun menevät aika pieneen tilaan ja toisaalta nielevät ihan kiitettävän määrän kampetta kuitenkin.

pikkumakkari-4 pikkumakkari-5 pikkumakkari-6 pikkumakkari-7

Ihan harmaa-musta-teak-valkoinen -minimalismi ei kuitenkaan käy laatuun. Eli jotain väriä ja elämää pitää kehitellä myös pikkumakkariin. Tyynyjä nyt ainakin – ja ehkä joku kiva taulu. Anopinkieli olisi hauska, retro-kiva viherkasvi, joka kaiken lisäksi on kuulemma helppohoitoinen ja myrkytön kissoja ajatellen.

Kaikki inspiraatiokuvat on peräisin Pinterest-tilitäni – ja sieltä löytyy myös linkit kuvien lähteisiin.