Life goes on …

torstai 07. huhtikuun 2016

Tampere

Oletteko kuulleet, että kolmen pisteen käyttö a) kertoo välittömästi, että olet ns. iäkkäämpään ikäpolveen kuuluva (nuoriso ei kuulemma käytä kolmea – saatika sitten useampaa – pistettä ajatuksen jatkumisen tai miettimisen merkkinä) ja b) se antaa lauseelle uhkaavaan sävyn. Luin tuon jostain vähän aikaa sitten ja sen jälkeen olen yrittänyt opetella pois lähes patologisesta kolme pistettä -maniastani.

Juuri nyt tuo tuntuu kuitenkin tähän hetkeen sopivalta. Olen pahoillani puolivahingossa ylipitkäksi venähtäneestä radio silencesta. Blogin lisäksi olen laiminlyönyt Instagram-tiliäni ja pysytellyt pois facebookista. Tällä kertaa kysymys ei ollut mistään sinänsä terveellisestä some-paastosta. Tuli vain sellainen tunne, että en jaksa enää omia ajatuksiani.

Osasyynä blogihiljaisuuteen oli toki viime viikonlopun Tampereen reissuni, satunnaisesti virinnyt Tinder-innostus (ei raportoitavaa, mutta saahan siihen aikaa hukattua), mutta eniten kuitenkin se, että Homeland on tuntunut huomattavasti kiinnostavammalta kuin viettää aikaa oikeassa elämässä. Tai sen some-versiossa.

Tampere

Tampereelle kuuluu kuitenkin hyvää. Äiti on päässyt kotiin, kävelee ja puuhailee lähes entiseen malliin. Sinnikäs treenaus on tuottanut tulosta aivan uskomattoman nopeasti ja hyvin. Kaikki sairaalaraportitkin todistavat, että äiti on ollut ihan superahkera tekemään kaikkia pölhöiltäkin tuntuvia harjoituksia ja pitänyt positiivisen tsemppihengen korkealla. Niin sitä voi saavuttaa vaikka mitä mahdottomaltakin tuntuvia tavoitteita. Siinä sitä on erinomainen esimerkki peräänatamattomuuden ja asenteen merkityksestä tuleville sukupolville, mulle, Karkille ja Peetulle.

Silti huomaan olevani jotenkin herkällä tuulella reissun jälkeen. Siksi on ollut helpompi uppoutua joko töihin tai Homelandiin (miksei kukaan ole aikaisemmin kertonut, miten loistava sarja se on!!) ja olla miettimättä sen kummempia. Oikeastaan sama blues-olo on ollut aina viime aikoina, kun olen palannut takaisin kotiin Tampereelta. En oikein osaa edes sanoa, mistä se johtuu (ehkä siksi, että töllään Homelandia enkä selvittele ajatuksiani).

Tampere

Tunnen oloni kotoisaksi Tampereella – se on aina ehdottomasti se sydämeni kotikaupunki, vaikka rakastankin asua Tukholmassa. Silti monin paikoin varsinkin keskustassa tuntuu siltä, etten tunne kaupunkia enää ollenkaan.

Milloin ihmeessä siihen kävelykadun päähän Sokosta vastapäätä olleeseen kulmaan on tullut R-Kioski? Sehän näyttää ihan oudolta. Enkä ole vieläkään tottunut ajatukseen, että kahvila Picnicin/elokuvateatteri Nordian portaat on poistettu ja tiloissa huseeraa joku IT-firma. Niitäkin rappusia tuli rampattua 15 vuotta ylös alas sekä töihin että vapaa-aikaa viettämään.

Enkä viitsi edes aloittaa siitä shokista, minkä sain, kun saavuin junalakkoisena torstai-iltana Paunun bussilla Helsingistä Tampereen linja-autoasemalle. Siis ihanko oikeasti ostoskeskus?? Käsittääkseni trendi muualla on keskustarakentamisen suhteen aivan toinen. Säilyttäisivät nyt edes kaiken sen tyylikkään vanhan linja-autoaseman lähikorttelissa.

Tampere

Ehkä tämän taudin nimi on nostalgia?

Onneksi Pyynikki ei juuri muutu ja vanhat omat kulmat pysyvät sen verran samanlaisina, että voin elätellä edes jonkunlaista illuusiota entisen säilymisestä. Tai siis omia muistojani taidan vaalia kaikkein mustasukkaisimmin. Periaatteessa en pidä itseäni mitenkään erityisen muutosvastarintaisena tai tyyppinä, joka haluaisi kaiken pysyvän samana. Elämä muuttuu ja muuttaa – ja niin sen pitääkin – kaikki muu olisi väärin ja paikalleen pysähtymistä.

Jotenkin vain Tampereella tuo unohtuu. Aleksanterin koulun takapihalla tekisi mieli huutaa, että miksei täällä kukaan pelaa pesistä, vaikka aurinko paistaa ja sora on kuivaa!!

Tampere

Onneksi on ystävät, joiden kanssa voi hyvillä mielin vanheta. Ei hävetä yhtään muistella menneitä. Etenkin kun vielä sentään suunnitellaan myös tulevia. Ihanaa olisi päästä saman ruokapöydän ympärille useamminkin parantamaan maailmaa, pohtimaan elämänmenoa, hölpöttelemään, antamaan vertaistukea, kikattelemaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta seuran lisäksi. Mutta hyvä näinkin!

Tampere Tampere

Ja kyllä – kaiken tämän keskellä mietin myös tämän armaan blogini kohtaloa. Melkein outoahan se olisi, jos ei näin pitkän blogiuran aikana koskaan tulisi ajatelleeksi, että mitä jos lopettaisi. Mihin ihmeeseen sitä oikein käyttäisikään ne kymmenet ja taas kymmenet tunnit, jotka on mennyt bloggaamiseen? Ajatus aiheuttaa melkein huimausta.

Tiedättekö mihin päädyin? No, totesin, että lopetan bloggaamisen aivan tasan sillä hetkellä, kun elämääni tulee jotain antoisampaa, hauskempaa, luovempaa, palkitsevampaa ja hienommalta tuntuvaa tekemistä! Ja ei, Homelandin katsominen ei todellakaan täytä kriteereitä.


Café Pispala – ravintolahelmi Tampereella

maanantai 08. kesäkuun 2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi viimeviikkoisen Tampereen reissuni – sinänsä kyllä monista – kohokohdista oli illallinen tunnelmallisessa ja viihtyisässä Café Pispalassa. Ravintola sijaitsee varsin selkeästi sivussa kaikilta valtaväyliltä. Kävelymatkalla Tinnin luota Mariankadulta Pispalan sydämeen emme tavanneet paria lenkkeilijää ja koiran ulkoiluttajaa enempää porukkaa. Kontrasti viimeistä paikkaa myöten olevaan, lämminhenkiseen ravintolaan oli varsin selkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolan ruokalista on aika suppea ja se vaihtuu usein. Mielestäni se on hyvän keittiön merkki: ensinnäkään ei ole tarpeen pitää ziljoonaa vaihtoehtoa listalla, kun kaikki on hyvää – toisaalta lyhyt lista takaa riittävän kierron, joten raaka-aineet ovat aina tuoreita ja lisäksi usein vaihtuvat annokset mahdollistavat aina sesongin parhaiden raaka-aineiden käytön.

Me söimme meksikolaistyylistä fuusio-kanapataa, jossa oli paljon vihanneksia, hauskoja taco-sipsisuikaleita ja nokare guacamolea. Kyytipoikana suomalaista Keisari-olutta. Ruoka oli oikein mainiota, palvelu erinomaisen mutkatonta ja ystävällistä. Poistuimme paikalta hyvin tyytyväisinä.

Cafe Pispala 2015 3

Tällä viikolla menun teemana näyttää olevan ”skanaasia” ja täytyy sanoa, että listalla olevat skandinaavis-aasialaiset annokset kyllä houkuttelisivat, jos matkaa ei olisi nyt taas niin paljon. Viikottain vaihtuvan ruokalistan löytää helpoiten Café Pispalan facebook-sivuilta. Viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi, joka on mm. Tinnin ja Tuiken erikseen siippoineen testaama ja hyväksi havaitsema. Muistaakseni kulinaristiystäväni kehuivat erityisesti paikan pannukkakkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vinkkinä siis sekä tamperelaisille, jotka eivät vielä ole Café Pispalaa löytäneet että ex-kotikaupunkiini matkalla olevat: ihana pikkuravintola on todellakin pienen kiertotien väärti – parhaat paikat eivät näköjään Tampereella(kaan) löydy välttämättä pääkadun varrelta!


Terkkuja Tampereelta!! <3

tiistai 02. kesäkuun 2015

Mintun Tampere

Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.

Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Mintun Tampere

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Mintun Tampere

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.

Mintun Tampere

Mintun Tampere

Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.

Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. ”Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.

Mintun Tampere

Mintun Tampere

Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version ”Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Mintun Tampere

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.

Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Mintun Tampere

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

Mintun Tampere

 

Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.

Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

Mintun Tampere

 

Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? :D

Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!

 


Tampere <3

maanantai 16. kesäkuun 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!

Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!

Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Tampere 2014 2

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Tampere 2014 3

Onko tämä nyt se ”same same but different”?

Tampere 2014 4

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Tampere 2014 5

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat ”uusia”) ja Mirkan Body Jamiin.

Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

Tampere 2014 6

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Tampere 2014 7

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Tampere 2014 8

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tampere 2014 10

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Tampere 2014 13

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Tampere 2014 14

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!


Kyllä kestää – MINX

perjantai 16. elokuun 2013

Muistatteko, kun kävin laitattamassa varpaiden kynsiin Minx-foliot Tampereen reissullani? Silloin puhe oli, että kynnet kestävät hienoina jopa kuukauden.

Tänään siitä, kun kävin Kauneushoitola Beauty Putiikissa, on kulunut aika tasan tarkaan yksi kuukausi ja viikko. On siis erinomainen hetki katsoa, miltä kynnet näyttävät tällä hetkellä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan vastalaitetuilta nuo eivät todellakaan näytä, mutta mielestäni edelleenkin hämmästyttävän siisteiltä. Kynnet ovat toki kasvaneet, mutta varpaissa tuollainen siisti raja ei mielestäni haittaa. Muuten ainoa selkeä kulumajälki on oikeassa isovarpaassa. Sekään ei oikeasti näy juuri ollenkaan, kun on sandaalit jalassa.

Yhtään en ole kynsiäni varonut. Kesäohjelmaan on kuulunut runsaasti saunomista, uimista, paljasjaloin kallioilla hyppelyä ja rantahietikossa maleskelua. Kaikki asioita, jotka eivät todellakaan ole omiaan pitkittämään kynsifolioiden pysyvyyttä. Silti nuo ovat ihan ookoo kunnossa edelleen. Täytyy sanoa, että olen aivan myyty!

Jos olet yhtä vakuuttunut, haluan muistuttaa, että vielä tämän kuun loppuun asti Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille on Minxit varpaisiin vain 50 € (normaali hinta 60 €) Beauty Putiikissa!! Kerro aikaa varatessa, että olet Go 4 it vol. 2 -blogin lukija. Beauty Putiikin yhteystiedot: yhteydenottolomake, osoite: Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, puhelin: 050 3755 395